Lähdetään nyt siitä, että mä tarkotan tässä valon tai oikeesti valaisimen tehokkuutta todellisissa olosuhteissa. Eli se kokonaisuus kun valolähteestä tulee jonkinlainen jakauma fotoneja, jotka jonkinlaisen kaupallisesin perustein valmistetun optiikan kautta johdetaan suuntaan, jossa valaistusta tarvitaan, ja edelleen heijastuvat takasin kuraisen/märän tuulilasin läpi aina silmän verkkokalvolle asti aktivoiden siellä nykytietämyksen mukaan kolmea erilaista soluutyyppiä sen mukaan millainen valo sinne kulloinkin tulee.
Ja jos toi teho kovin häirittee niin vaihdetaan se vaikka pätötehoksi...
Vaikka yleisesti väitetään, että xenon-polttimoiden tuottama valo on auringonvalon kaltaista, niin se ei täysin pidä paikkaansa. Se selviää kun tutkii kyseisten kaupallisten polttimoiden spektriä, jossa on mukana verhokäyrä osoittamassa kuinka paljon valotehoa kullakin aallonpituudella poltin tuottaa. Ero auringonvaloon on huomattava pääosin, tosin hyviäkin polttimoita on....
Evoluutio ihmisen kohdalla lienee varsin onnistunutta päätellen populaation määrästä ja globaalista kattavuudesta, siis fyysisesti, psyykkisen puolen evoluutio onkin sitten jotain aivan muuta....
Ihmisen näkökyky riippu hyvin paljon valaistuksen aallonpituuksien jakaumasta ja valaistustehokkuudesta kullakin alueella, koska eri solutyyppejä verkkokalvolla on määrällisesti ja alueellisesti eri tavalla sijoittuneena.
Päivänvalossa ovat mukana komponentit, jotka mahdollistavat syvyysnäkemisen eli muodot ja etäisyydet voidaan havainnoida, mikä sekin on evoluution tuottama ominaisuus liittyen esimerkiksi metsästykseen välinein. Ilta- ja aamuhämärässä sinisen valon määrä suhteellisesti kasvaa, ja silloin ei syvyysnäkö ole enää sama kuin päivänvalossa. Yöllä niukassa pääosin sinisessä valossa ovat aktiivisia vain tappisolut(?), joilla voidaan aistia tarkasti vain pienestä osasta näkökenttää ja sieltäkin vain liikettä, ei syvyyttä eikä etäisyyksiä tarkasti. Tämäkin evoluution ohjaamana... eli yöllä liikkuvia petoja on pitänyt varoa ja ne on täytynyt nähdä jo matkan päästä...
Evoluutio ei ole tainnut vielä sadassa vuodessa ehtiä mukaan autoilun aiheuttamien vaatimusten implementoinnissa...
Ihmisen näkökyvyn kannalta suurin ongelma autoillessa on se, että näkemiseen tarvittava valo tuotetaan samassa suunnassa kuin itsen havainnoitsija on.
Tästä nimenomaisesta syystä fyysisesltä kooltaan suurempi valonlähde tuottaa verkkokalvolle hyödyllisemmän fotonivirran kuin pieni. Kun valonsäteitä lähtee kohti valaistavaa kohdetta eri suunnista, niin niitä myös heijastuu takaisin eri tavalla paranten kohteen hahmotusta. Auton valoissa tämän hetken tietämyksen mukaan paras kompromissi on lähivalojen tuottama punaiseen ja keltaiseen vivahtava aallonpituusjakauma ja kaukovaloissa siniseen painottuva jakauma, jolla voidaan havaita kaukana olevat liikkuvat kohteet. Ja lähialueella tietysti kohteet etäisyyksineen ja muotoineen...
Turuussa on valaistukseen erikoistunut sähköliike, jonka netti-sivujen kautta löytyy paljon mielenkiintoista materiaalia aiheesta.
Sitä jaa muutakin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lukemalla ja teoriaa sekä tutkimustuloksia käytäntöön sovittamalla saattaa tulla valaistuneeksi...
http://www.adlux.fi/public/index.html
Tuolta kun hetken lueskelee, niin alkaa ymmärtää miksi hiljoksiin miksi meitä susirajan loskakyntäjiä kyrsii näin rankasti....
) alkoi vaikuttaa pimeällä ajamiseen hyvistä silmälaseista huolimatta.