Mikä soi taustalla ?

[Turbo Sensonic]

Mercyful Fate - Come to the sabbath.
Ensi keskiviikon Diamondin keikkaa odotellessa...

Helvetin hyvä Kind Diamondin parhaimpia tuotoksia on juuri tuo Mercyful Faten "Don't Break The Oath" -levy ja oman bändin "Fatal Portrait" ja "Abigail".

Olin joskus teinarina aivan armoton King Diamond -fani (oli eräs yksi parhaimmista bändeistä), mutta The Eye -levyn jälkeen levyjen taso romahti aivan totaalisesti. Missä on kaikki kunnon laulu- ja kitaraharmoniat? Nyt äijä aivan örisee ja soundit on todella syvältä. "In The Shadows" oli vielä ihan OK Mercyful Fate -levy, mutta siitä eteenpäin kaikki on ollut aika skeidaa ja olen menettänyt toivoni em. bändien kanssa.

Tuli kerran oltua työmatkalla ruotsinlaivalla samaan aikaan, kun King Diamondin miehet reissasivat Suomesta Ruotsiin. Tuli siinä jutusteltua kotvan aikaa itse Kim Pedersenin (a.k.a. King Diamond) kanssa ja kysyin, että miksi levyillä ei ole enää niin paljon korkeita lauluosuuksia. Äijä vastasi siihen, että niitä on helvetin vaikea laulaa livenä, eikä ääni meinaa oikein kestää. No lopettaisi niiden "Prince" -savukkeiden röyhyttelyn, niin voisi äänikin kestää

OT AC/DC:stä.
Tuo High Voltage on yksi heidän parhaista levyistään, vaikka pidänkin Johnsonin äänestä enemmän kuin Bon Scott:n.
AC/DC on kyllä hauska bändi, että aina kun niiltä tulee uusi levy, niin siinä on max. kolme hyvää kappaletta. Muut kuullostavat enemmän tai vähemmän täytebiiseiltä (nyt varmaan sohaisin Scott-fanien muurahaipesää)

Makukysymys. Itse pidän enemmän Bon Scottista kuin Brian Johnsonista. Bon Scott määkii, mutta Brian Johnsson kähisee Scott ei koskaan menettänyt ääntään (vaan henkensä ), niin kuin Johnsonille on käynyt. Johnson ja Udo Dirkschneider (ex-Accept, U.D.O.) ovat kyllä tosi malliesimerkkejä siitä, kuinka voi totaalisesti menettää äänensä. "Smoking is a slow death to your voice", jos olet laulaja...

Yleensä AC/DC -fanit väittelevät siitä, kumpi on parempi levy, Highway To Hell (laulajana Bon Scott) vai Back In Black (laulajana Brian Johnson). Itse pidän enemmän Highway To Hellistä, jossa ei muuten ole yhtään täytebiisiä Uudemmat AC/DC -tuotannot ovatkin sitten melko kuraa

DVD:eistä: tuli jostain hommattua halvalla Stiff Upper Lip live -DVD. Aika hyvä meininkihän tuolla DVD:llä oli, vaikka Johnson ei enää pysty laulamaan kunnolla, vaan kähisee...

[Turbo Sensonic]

Threshold - Critical Energy live-DVD.

Brittiläinen hardrock-progebändi. Jos diggaa Queensrychestä, Dream Theaterista, Van Den Plasista, Spock's Beardista ja Rushista, niin pitää varmaan myös tuosta Thresholdista.

[Stene]

Spy-Kore vs. Hexadrome - Suck my dick tää ownaa kaikki biisit

[sponde]

Accept - Restless And Wild. Tukkahevi rulaa \../

[9000CS...]

Nyt soi: Metallica - Fade to black
Master Of Puppetsin jälkeen paras levy tämä Ride The Lightning

Kind Diamondin parhaimpia tuotoksia on juuri tuo Mercyful Faten "Don't Break The Oath" -levy ja oman bändin "Fatal Portrait" ja "Abigail".

Samaa mieltä. Abigail oli itsellekin teini-ikäisenä yksi kovimmista levyistä.

Olin joskus teinarina aivan armoton King Diamond -fani (oli eräs yksi parhaimmista bändeistä), mutta The Eye -levyn jälkeen levyjen taso romahti aivan totaalisesti.

Totta tämäkin. Uudemmista ainoastaan Puppet Master kolahtaa erittäin lujaa.

Yleensä AC/DC -fanit väittelevät siitä, kumpi on parempi levy, Highway To Hell (laulajana Bon Scott) vai Back In Black (laulajana Brian Johnson). Itse pidän enemmän Highway To Hellistä, jossa ei muuten ole yhtään täytebiisiä Uudemmat AC/DC -tuotannot ovatkin sitten melko kuraa

Nuo ovat itselle tasavertaisia levyjä. Highway to hell:llä on kyllä AC/DC:n jollain lailla erikoisin kappale Touch too much. Jotenkin liian melodinen kyseiselle bändille

DVD:eistä: tuli jostain hommattua halvalla Stiff Upper Lip live -DVD. Aika hyvä meininkihän tuolla DVD:llä oli, vaikka Johnson ei enää pysty laulamaan kunnolla, vaan kähisee...

Stiff Upper Lip on hyvä ja samoin Live At Donington.
No Bull -dvd taas on kuvaltaan ja ääneltään aivan turha

[moksu]

Emännän vittuilu

[Saappi Kuski]

="Turbo Sensonic"]Threshold - Critical Energy live-DVD.

Threshold on mainio, koko tuotanto löytyy hyllystä. Bändi on siitä hyvä että jaksaa tehdä hyviä levyjä kerta toisensa jälkeen vaikka on jo aika vanha poppoo. Vähän vastaava kuin esim. Royal Hunt. Threshold on tiukka myös livenä minkä myös tuo dvd osoittaa.
Ärsyttää vaan nuo dvd:t jotka on 4:3 formaatissa.

Suomalaisista on viime aikoina ilahduttanut Twilightning. On minusta ehdottomasti soitannollisesti kovin power metal sakki pitkään aikaan, ei sukkahousutouhua ollenkaan vaan hienoa kasariheviä 2000 luvun power otteella.
Ja minusta Suomen paras hevilaulaja. Aivan maailman luokan jätkä
Aerossa pauhaa usein twilightning jos jostain syystä dream theateria ei löydy lautaselle Tsekatkaa ihmeessä.

[kristian]

Rehupiikles - Som Mun Velii

"Raitilla kaahaali edestaakaasi melkein kahtasataa, sellaasella uudenkarheella ysiysi-Saapilla"

[Myrkky]

Nettiradiosta soi äsken Depeche Mode:n Personal Jesus, nyt soi Martika - Toy Soldier

[Tri-Lo]

1G3B, Hong Kong [2002]

05. Jag Älskar De (så inet fitton)

[kristian]

U96 - Movin´

[Stene]

Dj. Proteus - Hard NRG 7 <3

[Psychocowboy]

Bruce ja thunder road! Oujee ja oldies osasto jyllää

[AC]

Dingo - Kaikki kaunis katoaa

[kristian]

Soittolistalla seuraavana:

Boney M - Rasputin (70-luku)

Billy Idol - Rebel Yell (80-luku)

Daze - Be My Lover (90-luku)

K-System - L.O.V.E. (A Little Piece Of Heaven) (2000-luku)

Vaihtelu virkistää