Saabisteissa muusikoita?

[AnttiR]

Musta tulee isona soittaja / trubaduuri -mitäköhän toi jälkimmäinenkin tarkoittaa??
Näin oon kuitenkin päättänyt!

Kiipoordii , huiluu ,marakassiii ja akustista kitaraa löytyy . Sitt on mulla toi vinkulelukin ( vaimo, jota soittelen sattunnaisella menestyksellä ) .
Rumpujakin hakkaan mielelläni , mutta kavereiden mielestä se ei ole soittamista. ( Nooh , ne jotta on entisiä kavereita nykyään ). Notta uusia kavereita oon vailla ..

[himmee]

Pianoo, kitaraa, bassokitaraa, rumpuja, suuta....ongelma on vain siinä ettei jaksa opetella hirveästi mitään. Akustisella kitalla varmaan parhaiten...lähinnä "säestäen".

[illu]

Rumpalista basistiksi. Bassona Fenderin jazz bass

[Turbo Sensonic]

Hehee. Turbo Sensonicin kanssa olikin jo puhetta että minäkin kävin hakemasssa tuon tasku podin. Se piti jotenkin vaan ostaa kun oli niin halpa ja pieni. Tuollainen on hyvä olla jo senkin takia että heittää sen paristoineen ja kuulokkeineen kitaralaukkuun jos lähtee jonnekin reissun päälle. Siinä on sitten monenlaista soundia tylsien matkailtojen iloksi mukana.
Ehdin tuota jo pikaiseltaan testailemaankin ja kyllä sieltä saa ihan kelpo soundeja ulos. Ei tämä mitään laitetta varsinaisesti korvaa mutta mukava lisä oikeisiin tilanteisiin. Selailin noita tehdas preset soundeja läpi ja joidenkin kanssa jäin jopa soittelemaan pidemmäksi aikaa ja sehän on hyvä merkki.

Tällainen saippuan mallinen lootahan se onkin sitten hauska sijoitettava, että mihin sen saa kiinni että sitä voi säädellä kun siihen tulee vielä kaapeleitakin jotka vetelee sitä suuntaan jos toiseenkin.
Väsäsin pikaisesti tällaisen pidiketelinehässäkän vanhasta symbaalitelineestä. Ruma mutta Toimii.
Katsokaa ja ihailkaa.

Joo, toi Pocket POD on varmaan tämän hetkisistä pikku purkeista paras. Korgin Pandorat kalpenee tuon rinnalla (mulla on itsellä Pandora 3). Aluksi tuo Pocket POD ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, mutta kun oli vähän aikaa soitellut sillä, niin sieltähän sai ihan hyviä/käyttökelpoisia soundeja. En tosiaan ole soittanut sähköskittaa kunnolla varmaan 2,5 vuoteen, mutta 30-45 minuutin soittamisen jälkeen alkoivat string skippingit ja sweepaustekniikatkin sujua

Hyvä vehje tuo Pocket POD on, mutta samalla rahalla saa (tai ainakin sai) myös monipuolisemman M-Audion Black Boxin, joka on monipuolisempi (löytyy mm. rumpukonetta, paketin mukana tulevaa tietokoneelle asennettavaa 4-raitanauhuria, lisävarusteena saatavaa ekspressiopedaalia wah-wahia ym. varten jne.), joten kyllä niitä saa ihan hyviä kotisoittovehkeitä ihan 100 euron pintaan. M-Audioon ei ehkä saa ladattua netistä niin paljon soundeja kuin Pocket PODiin (ei siis välttämättä ole niin suosittu "suuren yleisön" keskuudessa), mutta kyllä laitteen kotisivulta löytyy joitain tarvittavia soundeja, mm. "Dream Theater" -soundi. Se huono puoli tuossa M-Audiossa on, että se tarvitsee koko ajan verkkovirtaa, joten sillä ei voi soittaa ihan missä vaan.

Jos on hommaamassa itselleen 100-200 euron hintaista vahvistinsimulaatio/efektilaitetta, niin kannattaa myös tsekata tuon M-Audio Black Boxin sivut:

http://www.m-audio.com/products/en_us/M ... -main.html

[tapsa]

Rumpuja soitan harrastusmielessä.
Omistan kaksi settiä:
Tama Rockstar,viininpunainen setti (made in Japan)
Pearl BLX,sequoia red

[Turbo Sensonic]

Kitaristit:

kiinnostaisiko tilata seitsemänkielinen sähkökitara suoraan tehtaalta Etelä-Koreasta (vaikka treenikitaraksi)? Hinta pitäisi asettua noin 160 euron paikkeille tulleineen ja veroineen.

Kuva kitarasta:

http://nt.ec21.com/hdream/khlcorp/image/b_page_28.jpg

Ja niistä kiinteätallainen versio.

Minimitilaus on 12 kpl, joten olen keräämässä porukkaa, jotta saadaan tuo 12 henkilöä kasaan.

Jos kiinnostaa, niin YV:tä tai e-mailia mulle.

[Iskariot]

Kitaristit:

kiinnostaisiko tilata seitsemänkielinen sähkökitara suoraan tehtaalta Etelä-Koreasta (vaikka treenikitaraksi)? Hinta pitäisi asettua noin 160 euron paikkeille tulleineen ja veroineen.

Tuolta M.netin puolelta juttujas ja muiden kirjotuksia lueskelinki ja kovastihan se edullinen seiska houkuttelis (niinkuin kitaranosto aina) mutta ei vaan millään saa mahtumaan budjettiin

Toivottavasti on käypänen peli. Kokemuksia odotellessa...

[Mawerick]

Mä tilasin tänään tämmöisen setin. En oo kitaraa soittanut sitten teinivuosien eli ~15 vuoteen ja 2001 saamani aivoverenvuodon seurauksena hienomotoriikka on vähän hakusessa mutta katsotaan miten äijän käy. Ainakin nettiarvioiden mukaan toi Peavey Raptor Plus pitäis olla ihan kelpo kitara hintaansa nähden.

[Turbo Sensonic]

Jep, mullakin meni intissä 90 -luvun alussa ranne paskaksi ja se leikattiin 1994. Jouduin opettelemaan soittamisen kokonaan uudestaan, kun ranteen luut ovat jostain syystä luutuneet väärin ja ranne ei taivu kunnolla.

No anyway, kyllä tuo soittoharrastus on silti hauska harrastus, vaikka välillä olisikin soiton jälkeen rannekipuja

Ostin noin viikko sitten tällainen kitaran:




Nyt kiinnostaisi ostaa saman firman tekemä seitsemänkielinen kitara ja olen kerännyt kimppaa sitä varten, sillä minimitilaus on 12 kitaraa...

[G-mies]

No, jotta tämä keskustelu ei aivan kitaroimiseksi menisi, niin täällä on semmonen klassinen muusikko, joka ei osaa edes soittaa kitaraa . Leipä tulee tienattua Kokkolassa signaturessa näkyvässä paikassa ihan kokopäivätoimisena muusikkona. Jotkut ovat tuumanneet, että on se kiva kun saa harrastaa ja siitä vielä maksetaankin, mutta kyllä se ihan työstä käy. Joskus työpäivän jälkeen pääkoppa on aivan loppu, mutta niin se on varmaan monella muullakin. Valmistuin Sibiksestä 2002 joulukuussa, mutta venytin tarkoituksella papereiden ulosottamista, koska opiskelijan edut olivat aika kattavat matkustamisen suhteen.

Soittimia on omistuksessa 2 kpl, yksi barokkiviulu ja yksi moderni soitin. Barokkiviulu on rakennettu Suomessa ja normaali käyttösoitin taas Tsekeissä(arvostettua käsityötä molemmat). Jousia on 3 kpl, yksi Hollannissa tehty barokkikepakko ja 2 kpl moderneja käyttökeppejä, jotka molemmat ovat ranskalaisia, toinen on 1880-luvun tuotos ja erittäin hyvä sellainen. Toisen valmistusajankohdasta ei ole tietoa, eikä myöskään rakentajasta. Näillä pitäisi pärjäillä, vaikka välillä tuleekin hinku etsiä parempaa soitinta. Toistaiseksi tilannetta rauhoittaa se, että vanhat hyvät soittimet maksavat yksinkertaisesti liikaa. Rahaa pitäisi laittaa +20K€, jotta saa edes jonkinlaisen pelin. Uusia hyviä saa n10K€ hintaan, joten köyhän muusikon lienee parempi tyytyä näihin uudempiin. Veljellä on vielä hetken lainassa suht kovatasoinen soitin, mutta hintaakin on sen verran, että sillä saa 4kpl 93 SC V6 Aeroja.

Matti

[Saappi Kuski]

No, jotta tämä keskustelu ei aivan kitaroimiseksi menisi, niin täällä on semmonen klassinen muusikko, joka ei osaa edes soittaa kitaraa . Leipä tulee tienattua Kokkolassa signaturessa näkyvässä paikassa ihan kokopäivätoimisena muusikkona. Jotkut ovat tuumanneet, että on se kiva kun saa harrastaa ja siitä vielä maksetaankin, mutta kyllä se ihan työstä käy.
Matti

Älähän nyt, minä olen aina kadehtinut ainakin jonkin verran ammattimuusikoita, lähinnä siksi että teillä on musiikin teoria hallussa jota ei itse ole koskaan jaksanut opetella. Leipä ei varmasti monellakaan tule pöytään helposti. Varsinkaan jos se pitää tienata soittolavoja kiertämällä. Rokkijätkäthän on ihan eri ihmislaji. Me ollaan alettu kersoina soittelemaan lähinnä siksi että se oli hauska tapa päästä kavereiden kanssa harjoittelemaan/kaljoittelemaan treenikämpille ja saada paremmin iskettyä tyttöjä jotka ovat hulluina pitkätukkaisiin jätkiin. Tunnen kymmeniä tai satoja rokkisoittajia, myös ihan menestyneitä mutta yhteistä niille melkein kaikille on se että edes nuotteja ei osata lukea. Ei ole tarvista sellaiseen. Muutama osaa jotain tabulatuureja eikä niitäkään oikeasti tarvitse osata jos soittelee vaan omia biisejään ja on "soittajan korvat". Absoluuttisesta sävelkorvasta on suunnaton hyöty amatöörisoittajalle, ja varmaan nuoteista soittavalle ammattilaisellekin.

Tunsin kerran naisen joka soitti jotain puhallinta radion sinfonia orkesterissa (vai oliko se oopperan orkesterissa). Olin kateellinen sille kun se kertoi missä kaikkialla olivat reissanneet soittamassa ympäri maailmaa. Sanoin sille että minun toiveammatti olisi päästä teidän orkesteriin soittamaan patarumpua. Kävisin pari kertaa keikan aikana lavalla kumauttamassa rumpua oikeissa kohdissa ja loppuajan nappailisin virvekkoita backstagella ja vikittelisin naisia. Nainen sanoi että kuulostaa hyvältä, mutta ei se kuulemma IHAN noin helppoa ole käytännössä, vaan patarummun soittaja joutuu soittamaan muitakin soittimia kun sillä olisi muuten niin vähän hommia.

Oltiin viikonloppuna kylässä vaimon kummipojan perheen luona. Tämä 16v poika oli rakentanut piharakennukseen treenikämpän kavereidensa kanssa ja siellä oli sitten soittokamat. Metallican biisejä kuulemma soittavat hirvittävän innostuksen vallassa joka päivä. Kävin tyypittämässä rumpusetin joka lojui nurkassa ja olisin heti ollut valmis poppooseen basistiksi (joka niiltä puuttui) jos asuisin lähempänä.
Oikein lapsuusmuistot tuli mieleen kun kuunteli pojan puheita siitä että miten p*aska kitara sillä on eikä pysy edes vireessä, pojalla oli joku yamahan pacifica, alla 200€:n kitara joka oli thomannilta tilattu ensimmäkiseksi kitaraksi. Totesin neuvoksi että joo ei ole ammatti työkalu mutta kyllä tällä skaaloja hinkkaa ihan täysin ja siten kun alkaa soitto sujua ja sormet totella niin keppi vaan äidille kouraan että nyt siirrytään astetta parempaan soittimeen, 400€ tänne, kiitos.

[Turbo Sensonic]

Rokkijätkäthän on ihan eri ihmislaji. Me ollaan alettu kersoina soittelemaan lähinnä siksi että se oli hauska tapa päästä kavereiden kanssa harjoittelemaan/kaljoittelemaan treenikämpille ja saada paremmin iskettyä tyttöjä jotka ovat hulluina pitkätukkaisiin jätkiin.

Nyttemmin hiukset on sitten leikattu "muodin mukaiseksi" ja ehkä myös siksi, että lyhyitä hiuksia on helpompi hoitaa

Absoluuttisesta sävelkorvasta on suunnaton hyöty amatöörisoittajalle, ja varmaan nuoteista soittavalle ammattilaisellekin.

Aika harvalla on absoluuttista sävelkorvaa. Yleisempi on "relatiivinen sävelkorva", jonka avulla pystyy kuulemaan nuottien välisen korkeuseron (=montako sävelaskelta kahden nuotin välissä on). Jos sitten pystyy omalla instrumentillaan selvittämään melodian tai riffin ensimmäisen nuotin, niin pystyy myös opettelemaan koko melodian/riffin. Absoluuttisen sävelkorvan omaava henkilö pystyy kertomaan nuotin nimen vain kuulemalla nuotin ilman mitään apuvälinettä. Samoin hän pystyy laulamaan jonkun tietyn halutun nuotin ihan "on the spot". Yleensä absoluuttisen/relatiivisen sävelkorvan omaavat ovat "hakoja" oman soittimensa nuottien tunnistamisessa, mutta harjoittelemalla voi oppia tunnistamaan myös muiden instrumenttien nuotit.

Ostin aikanaan jenkeistä kurssin, jolla pystyisi kuulemma kehittämään absoluuttista sävelkorvaa. Homma perustui siihen, että jokaisella nuotilla on oma "värinsä" tai oikeastaan jokainen nuotti värisee tietyllä tavalla, kun kuuntelee oikein tarkkaan. Tuon kurssin mukaan F# on kaikista helpoiten tunnistettava nuotti, koska se värisee kaikista voimakkaimmin. No tiedä sitten, onko tuosta kurssista ollut apua, mutta onneksi korva on sen verran kehittynyt, että pystyy hyvin miksatulta levyltä kuuntelemaan kitarahommia ja opettelemaan ne korvakuulolla. Hyvin nopeita juttuja varten mulla on laite, joka hidastaa levyltä 8-10 sekunnin pätkiä, mutta sävelkorkeus säilyy muuttumattomana modulaatioefektin avulla.

Ja ei se nuottien perusluvun osaaminenkaan pahasta ole. Otin siksi 14 -vuotiaana puoli vuotta kitaratunteja, jotta opin perusluvun. Jälkeenpäin olen sitten opetellut eri skaalat ja moodit opetusmateriaalien avulla. Ainakin on oppinut sen, että nuottiavaimen jälkeen olevista ylennys- ja alennusmerkeistä voi nähdä, missä sävellajissa mikäkin biisi menee

Oltiin viikonloppuna kylässä vaimon kummipojan perheen luona. Tämä 16v poika oli rakentanut piharakennukseen treenikämpän kavereidensa kanssa ja siellä oli sitten soittokamat. Metallican biisejä kuulemma soittavat hirvittävän innostuksen vallassa joka päivä. Kävin tyypittämässä rumpusetin joka lojui nurkassa ja olisin heti ollut valmis poppooseen basistiksi (joka niiltä puuttui) jos asuisin lähempänä.
Oikein lapsuusmuistot tuli mieleen kun kuunteli pojan puheita siitä että miten p*aska kitara sillä on eikä pysy edes vireessä, pojalla oli joku yamahan pacifica, alla 200€:n kitara joka oli thomannilta tilattu ensimmäkiseksi kitaraksi. Totesin neuvoksi että joo ei ole ammatti työkalu mutta kyllä tällä skaaloja hinkkaa ihan täysin ja siten kun alkaa soitto sujua ja sormet totella niin keppi vaan äidille kouraan että nyt siirrytään astetta parempaan soittimeen, 400€ tänne, kiitos.

Jep. Yleensä lähes kaikki heviä soittavat aloittavat Metallicalla, kuten myös allekirjoittanut. Veivattiin kavereista koostuvan bändin kanssa Seek And Destroyta, Leper Messiahsta ym. Itse tuli itsenäisesti opeteltua mm. Black Sabbathin, Ozzyn, Van Halenin, Megadethin ja Annihilatorin biisejä ja osan niistä muistaa vieläkin. Varsinkin joissain Ozzyn biiseissä ajalta 1981-1986 on todella nerokkaita, mutta ei välttämättä kovin monimutkaisia kitarajuttuja.

[karg]

Pianolla soittelin ekaks n. 7 vuotta ja sen jälkeen käyrätorven soittelua 10 vuotta.

[puu]

Torstaina tuli sitten Thomannilta Fenderin Hot Rod ja Startonen poikkihuilu. Niillä olen fiilistellyt viime päivät.

Tosiaan pitäisi alkaa nyt tuota huilua treenaamaan. Kyllä siitä jo ääntä saa kohtalaisen hyvin pihalle parin päivän soittelun jälkeen ja sormitusten toiminta alkaa olla selvillä. Kaverilta sain hyviä vinkkejä tekniikoihin.

[karg]

Pianolla soittelin ekaks n. 7 vuotta ja sen jälkeen käyrätorven soittelua 10 vuotta.

Kaivoin käyrätorven naftaliinista tossa viime syksynä ja nyt oon sitte 4 eri puhallinorkesterissa mukana pitkin Kanta-Hämettä. Hauskaa on!