Joo, toi mun vm. 1979 Ibanez PF- 200 on lähes Les Paul -kopio, mutta siinä on muutama Les Paulista poikkeava juttu:Saappi Kuski kirjoitti:Ai tuo Pf200 onkin näköjään tuollainen "melkein Les Paul kopio". Minulla on ollut joskus sellainen Ibanez mikä oli täsmälleen kuin Les Paul lapaa lukuunottamatta, painoa myöten. Nyt kun aloin muistelemaan niin on sitä tullut tehtyä hyviä kitarakauppoja, senkin ostin 400mk:lla ja myin pois n. 10v myöhemmin 1450mk:lla.Ei kaduta yhtään, oli tosi nihkeä soitettava.
No niin minä ajattelinkin että et sinä tuossa kitarassa varsinaisesti mitään sellaista saa mitä ei pystyisi tekemään nykyisillä.
Kitaroiden hinnoista: Lähinnä nuo jenkkikitaroiden hinnathan ne on karanneet pilviin, osittain varmaan kalliin taalan vuoksi aikoinaan ja suomi-hinnathan ei koskaan enää laske jos ne on kerran saatu hinattua ylös, tapahtukoon valuuttakursseille mitä tahansa.
Ibanezeja saa minusta kohtuulliseen hintaan edelleen siihen nähden miten laadukkaita ne on. Itse maksoin tuosta RG 570.stä kai n.600€ vähän käytettynä liikkeessä. Alle tonnin kitara sekin uutena.
Ällistyin kyllä miten hyvä kitara se on. Olin sitä ostaessani että "no katellaan nyt", netissäkin oli juttua että se ei edes pysy vireessä kuin 9:n kielillä. Myyjä vakuutteli tiskillä että roskapuhetta ja että on tosi laadukas peli. Ihan oikeassa se oli. Ei sillä bluesia tosin paljoa soitella.
Mikit voisi kyllä vaihtaa räyhäkkäämpiin.
Vielä kun löydän "sen" Les Paulin ja olen riittävän hullu ja varakas sinä päivänä niin ostan sen ja se saa olla mun viimeinen kitara.
Taustalla soi: Judas Priest: sad wings of destiny
ps. Se accept kiinnostaa..
-25 + risat skaala, ei siis Les Paulin 24 + risat skaalaa
-pulttikaula
-tallan ympäristö on ontto, eli kitarassa on hyvä sustaini.
Ostin tuon kitaran noin 15 vuotta sitten ihan umpimähkään eräältä ahvenanmaalaiselta hemmolta, jolla oli kuulemma liikaa kitaroita ja halusi luopua siitä. Näin vain ilmoituksen, että myytävänä Ibanez PF-200 vasenkätinen kitara. Ei ollut hajuakaan, minkälaisesta kitarasta on kyse, mutta ostin sen silkasta kokeilunhalusta. Soitin hemmolle ja sovittiin hinnaksi 1500 markkaa. Sitten kun kitara tuli, niin olin että "wau, sunburst Les Paul -kopio!".
Mikit olivat huonot, joten menin kauppaan ja ostin kitaran Gibsonin tallamikin. Kitara on muuten tosi hyvä soittaa. Olen myös kokeillut sellaista mainitsemaasi Ibanezin tekemää "täydellisempää" Les Paul -kopiota Helsingin Soitin Huttusella. Ei ollut mun mielestä läheskään niin hyvä soitettava, kuin tuo PF-200. Se Les Paul -kopio on ehkä vieläkin vanhempaa tekoa kuin tuo PF-200, ajalta kun Ibanez oli vielä samanlainen "copycat" -pulju kuin Harley Bentonit ym. nykyään on. Sittemmin kitaroiden laatu on parantunut huomattavasti.
Myöhemmin kun näin, että Paul Gilbert (Racer X, Mr. Big) soitti samanlaisella Ibanezilla kuin olin ostanut, niin "WAU!
"Itse en ole koskaan täysin hurahtanut noihin vintage -kitaroihin. Jos voisin saada sellaiset kitarat kuin haluaisin, niin sitten ehkä Ibanezin Universe, joku PRS ja Gibsonin SG, siinäpä ne. Itse olen kylläkin hirveä Ibanez -fani, ehkä sen takia, että nuo molemmat Ibanezini ovat tosi hyviä soittaa.
Tuosta Wolfin kitarasta vielä sen verran, että kun olin havainnut noiden "nimimerkkien" teettävänsä kitaroitaan nykyään Etelä-Koreassa ja tienaavansa niistä sitten suuret massit, niin ajattelin kokeilla tuota Wolfia, joka on tehty samaisessa tehtaassa, missä on ilmeisesti (ainakin yhtiön omien sivujen mukaan) tehty kitaroita myös nimekkäimmille merkeille. Taaskaan ei "kokeilu" haukannut ns. p*sk**, vaan ihan kelpo skeba hintaisekseen.
Voi polttaa sulle tuosta Acceptista kopion seuraaviin potkijaisiin. Settilista:
Restless And Wild
Son Of A Bitch
Living For Tonite
London Leatherboys
Monsterman
Flash Rockin' Man
Slaves To Metal
Breaker
Crossroads
It Ain't Over Yet
Princess Of The Dawn
Bad Habits Die Hard
Hard Attack
Bulletproof
Fast As A Shark
Metal Heart
Making Me Scream
I'm A Rebel
Burning
Balls To The Wall
Ja sitten taas asiaan: taustalla soi Mercyful Fate - Live In Chile 1999 DVD
