Nimenomaan. Tyyppihän oli kuulemma lueskellut ikäisekseen paljon ja tällä oli aina ollut vahvoja näkemyksiä asioista, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ilmeisesti juttujen liika yksikseen hautominen oli saanut maailmankatsomuksen vinksahtamaan jo absoluuttiasteikollakin hieman liikaa, kuten kaverin kirjoituksista hyvin käy ilmi:karg kirjoitti:On toi jätkä jotain näköjään funtsinu, mutta jossain kohtaa on menny vähän yli ja sitten se punainen lanka on kadonnut.
Ongelmat: a) yhteiskunta on syvältä b) ihmiset ovat syvältä c) minä olen maailmassa ainoa tarpeeksi viisas havaitakseni ongelmat a) ja b).
Vaadittava ratkaisu: murskataan vallitseva yhteiskuntarakenne ja tapetaan/orjuutetaan kaikki ali-ihmiset.
Ratkaisun käytännön toteutus: räiskitään muutama ihminen päiviltä syrjäkylän pikkukoulussa ja seurataan itse perässä.
Kun kaveri, joka ei ilmeisesti ole ollut mitenkään typerä, on alkanut noita hommia pohtimaan, on luultavasti jossain välissä vain tullut vastaan piste, jossa omia ajatusketjujaan ei pysty enää katsomaan hetkeäkään objektiivisen kriittisesti, vaan mopo karkaa käsistä ja omat visiot muuttuvat absoluuttiseksi ja lopulliseksi todellisuudeksi. Mikäli tyyppi olisi jossain välissä edes kerran relannut hetkeksi ja kysynyt itseltään, onko tämä logiikka nyt oikeasti toimivaa ja ovatko ongelma, ratkaisu ja sen käytännön toteutus sekä henkilön oma, globaali asema suhteessa niihin realistisia tai edes realistisessa suhteessa keskenään, olisi kurssi kenties voinut vielä kääntyä.
Turhaa kai tämäkin analysointi/jaarittelu on, mutta yhtä turhaa on myös todeta vain, että kusipää mikä kusipää (vaikka kyseinen nimitys tässä tapauksessa ihan paikallaan onkin). Minua ainakin kiinnostaisi tietää, mikä voi saada ilmeisen älykkään ja suurin piirtein normaalin tuntuisen kaverin sekoamaan noin pahasti ilman, että kukaan sitä etukäteen huomaa.
