Miten tähän asiaan nyt ottaisi kantaa...
Olin tässä vielä hetki sitten sitä mieltä, ettei rajoituksilla saavuteta mitään mutta nyt alkaa tuntua siltä, että käännän takkini...
Me kaikki olemme yhteiskunta ja jotta voisimme elää sovussa toistemme kanssa, tarvimme jotain pelisääntöjä. Nykysuomessa vaan on vallalla ajatus, että kaikki on sallittua ja mitään yksityisyyteen puuttuvia sääntöjä ei saa luoda. Kuinka moni meistä ajatteleekaan vaikkapa liikenteessä, että: "...minulla on kiire, MINÄ menen ensin...". Siis melkein joka paikassa on näitä urveloita, joiden ensimmäiset sanat on MINÄ, MINÄ, MINÄ...
Mä syyllistyn joskus itsekin tuohon, että tuijotan vain asioita omasta näkökulmasta ja on sitä joskus kyynärpäitä käytetty...
Miksei käsiaseita voitaisi kieltää? Toki niillä on kiva harjoitella, mutta ihan samalla tavalla moni muukin ´kiva´asia on rajoitettua tai kiellettyä. So? Myönnän toki, että ylivoimaisesti suurin osa aseen haltijoista osaa ja tietää miten käyttää asetta, mutta mitä enemmän aseita, sitä suurempi todennäköisyys on että jotain pahaa tapahtuu.
Ja sitten toinen asia joka liittyy oikeastaan hieman tuohon minä-juttuun: keski-euroopassa liikkuneena tulee kiinnittäneeksi huomion siihen, että sielläpäin ihmiset edes jotenkin kunnioittavat toisiaan jopa tuntemattomia tervehtimällä. Tai jos sattuu toista tuntematonta ihmistä kadulla tuuppaamaan, niin osataan pyytää anteeksi. Täällä saat korkeintaan murahduksen vastaukseksi. Pitäiskö meidän alkaa jossain vaiheessa ottamaan huomioon myös toiset ihmiset... töissä, kadulla, liikenteessä,...?
Että tällaisilla aineilla kun sitten aletaan lapsia kasvattamaan, niin lopputulos alkaa olla meidän jokaisen nähtävillä...
Joo, että tällaisia tuntoja... mutta kun oli pakko sanoa. Ja mun mielestä se on hyvä tapa... parempi v***uilla täällä kuin mennä vaikka autolla töpeksimään liikenteeseen.
Kaikesta huolimatta, asiat saavat riidellä mutta eivät miehet!
