Tällä hetkellä vitutusta ja kummastusta herättää suomalainen sairaanhoito, valtio ja vakuutusyhtiöt.
Kaaduin tosiaan pari kuukautta sitten moottoripyöräkilpailussa menettäen välittömästi tajuntani jääden radalle makaamaan... sitten kävi vielä niin huonosti että takana tullut kaveri ehtinyt reagoimaan tilanteeseen ja veti +200kmh linssissä suoraa ylitseni. Isku oli niin kova että jopa kaverilta joka ajoi pelkästään ylitseni, pysyi kumminkin tilanteessa pystyssä, murtui osan selkä- ja niskarankaa pelkästä kovasta iskusta johtuen. Itselläni murtui kallonpohja, tuli jotain sisäistä verenvuotoa aivoihin sekä muutama luu ympäri kroppaa pirstaloitui.
Edellämainitut asiat eivät sinänsä vielä vituta millään tavalla, kyseessä kun oli normaali kilpailutilanne ja nämä jutut tavallaan ovat osa tuota harrastusta. Näitä on sattunut ennenkin ja tulee sattumaaan, ei siinä siis mitään.
Mutta kaikki toiminta tuon lipan jälkeen on kyllä ollut itselleni täysin uutta ja ihmeellistä, ennenkokematonta. Ensinnäkin ensihoitoyksikon leikkelemät tuliterä ajopukuni ja kypäräni (3500e) eivät kuulu muka minkään vakuutuksen piiriin, normaalisti ovat menneet kotivakuutuksesta mutta nyt siihen on tehty joku muutos. Noiden varusteiden ansiosta olen ylipäätänsä hengissä ja näinkin hyvässä kunnossa tällä hetkellä... mutta se ei kiinnosta vakuutusyhtiöitä.
Mulla siis on tuhansilla euroilla vakuutuksia, kilpailulisenssit ja kaiken piti olla kunnossa näitä varten.
Lääkärit ovat määränneet mulle sairasloman ja AJOKIELLON tämän vuoden loppuun kyselemättä multa edes mitä teen töikseni. Itse tunnen olevani nyt jo niin hyvässä kunnossa että voisin tehdä töitä kevennetysti vaikka edes kotona... mutta se ei tule kuulemma kuuloonkaan. Vuoden vaihteessa sitten katsotaan kuinka pitkälle sairaslomaani mahdollisesti jatketaan... ei helvetti soikoon. Kaikenlisäksi asun Vihdissä haja-asutusalueella, lähimpään kauppaan on yli 6km matka ja niin en pääse liikkumaan muuta kuin taksilla? MITÄ HELVETTIÄ?
Seuraava asia joka nyt on tullut vastaan, on että työnantajan vakuutus ei korvaa tuloistani kuin 40%... koska olen muka niin hyvätuloinen ja tapaturma ei ole työtapaturma + liuta muita selityksiä... niin 40% tuloistani riittää elämiseen sairasloman ajan. Aivan älytöntä, tuntuu kivalta maksaa vuosittain yli 30tuhannella eurolla vakuutuksia ja veroja palkasta, kun ne eivät loppujenlopuksi sitten tositilanteessa korvaakaan mitään. No pitää harkita asunnon myyntiin laittamista... tai ainakin soitella pankkiin ja kysellä voinko jättää lainan lyhentämisen väliin sairaslomani ajalta? KELAlta voin kuulemma anoa tukea, mutta vakuutusyhtiöstä saamien tietojen mukaan se on turhaa, koska vakuutusyhtiökin katsoo minun hyvätuloisena pärjäävän 40% palkalla, niin KELA ei tule asiassa vastaan.
Ja sitten tämä sairaanhoito? Tämä on neljäs sairaala jossa mua on pyöritetty onnettomuuden jälkeen, mainittakoon että yhdessäkään sairaalassa ei ole toiminut ilmastointi ja tälläkin hetkelllä täällä on lähes 30astetta lämmintä. Olen hikoillut niin rajusti että ihoni on kuoriutunut ja rikkoutunut kyljistä ja kainaloista, ja tarvitsen erikseen hoitoa myös näihin syntyneisiin makuuhaavoihin. Olen jo niin hyvässä kunnossa että pärjäisin jo kotihoidossa, pystyn toimimaan jo täysin itsenäisesti mutta kotihoito ei tule jostain syystä kuuloonkaan. Kotona olisi ilmastointi ja paljon enemmän tekemistä kuin täällä. Sairaalassa kun en saa poistua edes osastolta mihinkään, ja täällä ei tosiaan ole mitään, ei edes yhtä tietokonetta jolla pääsisi nettipankkiin edes maksamaan laskuja. Aika käy todella pitkäksi kun ei ole muuta tekemistä kuin maata sängyssä... ei saunaa, ei mahdollisuutta harrastaa minkäänlaista liiikuntaa, ei siis yhtään mitään. Kahviokin on näin viikonloppuisin kiinni ettei edes kahville pääse. Muija salakuljetti mulle onneksi nyt tämän tietokoneen tänne, tosin en saisi tätäkään käyttää ettei vain herkät aivoni vaurioidu.
Ensimmäinen hoitoviikko muhun pumpattiin morfiinia, tästä syystä en muista alusta yhtään mitään enkä vieläkään tiedä millaista hoito-ohjelmaa mulle on silloin suunniteltu. Tuon morfiinin lopettamisen jälkeen mulla oli aivan älyttömät vieroitusoireet ja luulin oikeasti kuolevani.
Varsinaisia kipuja mulle ei ole, mutta mulle syötetään nytkin 8-10kpl isoja Panacodeja päivässä... kysyin tästä lääkäriltä ja aluksi lääkäri oli sitä mieltä että mun pitää syödä ne lääkkeet jotka hoito-ohjelmassa on mulle määrätty. Pienen väittelyn jälkeen lääkärikin onneksi ymmärsi että tuollainen kasa lääkkeitä on aivan älytön määrä siihen nähden että millä ei ole varsinaisesti mitään kipuja. Panacodit otettiin pois mutta välittömästi tämän jälkeen mulla alkoi niistäkin vieroitusoireet ja Panacodit otettiin takaisin
Suihkussa käyntiä multa ei ole kielletty, ei mulla ole kiinni edes mitään letkuja tai muita mitä pitäisi suihkun vuoksi varoa, mutta silti hoitajat eivät suostu päästämään mua edes suihkuun. Eilen hoitaja takavarikoi multa pyyhkeen yrittäen sillä estää suihkuun menemiseni. Totesin että voin käydä suihkussa ilman pyyhettäkin, johon hoitaja vastasi että voi tuoda mulle sinne suihkuun uuden pyyhkeen. Yritin kysyä että enkö voisi ottaa puhdasta pyyhettä mukaan vieressäni olleesta telineestä, johon hoitaja vastasi että tuo mulle sen pyyhkeen sinne suihkuun. Ja näin sitten taas kävi... menin suihkuun ja parin minuutin kuluttua hoitaja tuli sinne pyyhkeen kanssa vahtimaan mua. Tää oli jo kolmas kerta tällä viikolla kun tekevät noin. Ei se mun elämää millään tavalla hetkauta, mutta ei voi kuin ihmetellä mitä noilla liikkuu päässä? Muuten sitten laahustavat täällä miten sattuu ja mikään asia ei tunnu heitäkään kiinnostavan.
Koska olen suorapuheinen enkä pahemmin kaunistele, olen tuonut mielipiteeni tästä sairaanhoidosta ja koko laitoksesta julki kirjallisesti ja suullisesti. Tein asiasta kirjallisen reklamaation HUSille omalla nimelläni. Ilmeisesti tästä johtuen psykologit tulivat alkuviikosta juttusilleni, selitin heille tilanteeni ja lopulta oltiin palavereissa lähiomaisteni ja psykologien kanssa. Käytökseni on kuulemma agressiivista, olen joku "rajatilapotilas" ja mulla merkkejä bibolaarisesta mielialahäiriöstä. Kaikkeen on kuulemma lääkkeet joilla ongelmani saadaan hallittua? Ei saatana että nyt alkaa loppumaan multakin huumori. Ehdotin että mulle hommattaisiin huoneeseeni nyrkkeilysäkki ja saisin käydä kerran päivässä juoksemassa 15km lenkin niin suurin osa näistä "mielenterveysongelmistani" häipyisi samantien... Eivät uskoneet ja pelkäävät tosiaan että alkoholisoidun ja tapan itseni sairaslomani aikana, johon esitin vastakysymykseksi sitten että minkä takia mut ylipäätänsä sitten pistetään noin pitkäksi aikaa sairaslomalle jos tälläiset riskit ovat olemassa?
Oli miten oli, taas on helvetin pitkä viikonloppu edessä, eikä edes kahvia saa. Kaikki muut osastolla olevat potilaat ovat alkoholisteja jotka ovat ryyppäämisellä itsensä saaneet huonoon kuntoon tai liikuntakyvyttömiksi, ettei oikein edes juttuseuraa ole. Mikäs sen hienompaa kuin maata tässä sängyssä syöden pinaattikeittoa, samalla kuin naapurisängyssä vammainen juoppo paskaa astiaan kylkiasennossa... parasta näissä juopoissa on se että ne valittavat joka asiasta vielä enemmän kuin minä. Eilenkin naapurisängyn herra epäili että iltapala on hänelle liian "raskas" ettei voi syödä sitä... sitten kolme hoitajaa tuli ja syötti tälle laktoositonta maustamatonta jugurttia varovasti, ettei ukko vain rasitu liikaa. Äijä on ryyppäämällä aiheuttanut itselleen aivoveritulpan tms. ja puoliksi halvaantunut siitä syystä... ja nyt leivän syöminenkin on niin raskasta.
Täällä oikeasti hajoaa pää katsoessa tuota valitusta ja vaikerrusta, tietäen että omasta palkasta menee yli 30% noiden apinoiden elättämiseen. Multa ei heru minkäänlaista sääliä noiden paskiaisten hyysäämiseen normaalissakaan arjessa, ja nyt joudun seuraamaan sitä puolen metrin päästä 24/7.
PERKELE! Onhan tässä nyt sitten vuositolkulla aikaa keksiä itselleen joku harrastus/projekti... kunhan nyt vain pääsisi ensiksi pois.