Hki-Ruotsi-Tanska-Saksa-Puola-Liettua-Latvia-Eesti-Hki

[vmt]

Vaatii toimivan tietoliikenneyhteyden maksun läpisaattamiseksi. Eli varmentaa joka kerta tilin katteen ennenkuin hyväksyy maksun.

Tokihan tämä on tiedossa, mutta viittasin lähinnä siihen että ei siitä oo kauaakaan, kun sillä ei ylipäätään voinut edes yrittää maksaa missään.

[aero]

Pankkikortit eli Debit-kortit toimivat ilman varmennusta pienissä ostoissa kuten myös Credit-kortit, joten tietoliikennehäröt eivät häiritse kun eivät tarvitse katevarausta.

...tämä siis näin, jos joko kassajärjestelmä on kivikautinen tai EMV:n tapauksessa maksetaan sirulla PIN-koodin kera. Tosin tuolloinkin tehdään satunnaisvarmennuksia (oletusarvo taisi olla 25% ostoista), mutta sellaisenkin epäonnistuessa yhteysvirheen takia voi kokeilla uudestaan, jolloin sitä ei todennäköisesti tule.

[lucaf]

Mitenkäs ruotsissa ja tanskassa onko siellä näitä ihania pömpeleitä tieden varsilla valokuvaamassa, ja muutenkin millainen nopeuskulttuuri, mitä ulkomaalaiselle tarkoittaa ylinopeudesta kiinni jääminen? Ei ettäkö edes harkitsisin mutta ihan vaan juhannuksen ajaksi saisin jotain materiaalia mielikuvitukselle.

[Poy]

Jos olet IF:n asiakas, niin kannattaa tutustua tähän:
https://www.if.fi/web/fi/henkiloasiakka ... eista.aspx

Ainakin tuo kansainvälinen vahinkoilmoituslomake kannattaa tulostaa ihan kaiken varalta mukaan.

[lucaf]

Laitan vähän raporttia kun palaan Suomeen kuun lopussa. Nyt vielä Liettuassa. Soneran sopiva netti toimii hienosti. Kilometrejä kertynyt jo 3600. Kesärenkaat on finaalissa ja pohdin ostaisinko uudet täältä tai Virosta. Kokemuksia?

[lucaf]

2.7. noustiin autolauttaan tukholmaan, viime perjantaina palasin suomeen, kilometreja oli kertynyt 4600, joista ns. etappikilometreja oli ehkä nelisen tuhatta.

-Puhelimen nettiasiaa ehdinkin jo kommentoimaan.
-Visa-electron toimi loistavasti kaikissa maissa.

-Nokia HERE toimi loistavasti offline kartoilla, ainoa harhautus oli reititys puolasta liettuaan, yritti ajattaa meitä kalingradin läpi mutta ilman viisumia sitä olisi ollut turha yrittää joten yön pimeinä tunteina lähdimme kiertämään rajaa huonokuntoisia teitä pitkin.

-Passia ei autolla rajoja ylitettäessä kysytty, vilautin sitä vain lauttamatkoilla henkilöllisyystodistuksena.
-Baltian maiden mahdolliseen turvattomuuteen liittyvät ennakkoluulot karisivat täysin tämän reissun myötä.

-Lauttamatka Siljalla, hel-sto, auto, 4 henkilöä + hytti oli reilun satasen. Juhlavasta laivasta löysin illallisen hintaan 1,50€ (viili ja yksi banaani)

Ruotsissa viivyimme vain päivän, ja ajoimme kohtalaisen suoraan tukholmasta göteborgiin. Ruotsin motarit olivat mäkisiä, kapeita mutta hyväkuntoisia ja liikennöintinopeus oli yllättävän vauhdikasta ohituskaistalla.

-Lauttamatka göteborg-fredrikshavn oli samalla kokoonpanolla mutta ilman hyttiä jotain hävyttömät 150€. Nautiskelimme laivan ravintolassa jotain, mutta en muista enää mitä.

Tanskan isot tiet oli edelleen erinomaista laatua, jopa parempaa kuin ruotsissa. Telttailimme pari viikkoa Aalborgin lähellä. Säät olivat pieni pettymys, päivisin n. 20 astetta, öisin järkytävän kova tuuli ja kylmä. Tanskalaiset ihmiset jättivät lähtemättömän jäljen sydämeen, ystävällisyys oli silmiinpistävää liikenteessä, kaupoissa, kadulla, sekä parissa terveyskeskuksessa jossa tuli myös asioitua enempää yksityiskohtia kertomatta. Tanskassa hyviä ruoka-aineita saa päiväsaikaankin helpohkosti ilmaiseksi enemmän kuin mitä jaksaa syödä.

Tanskassa poikkesimme nopeasti myös Kööpenhaminassa jossa oli jo lämpimämpi. Ajan säästämiseksi otimme lauttamatkan Gedster-Rostock, 45 min ja hinta hävyttömät sata euroa (auto ja 2 hlöä), lautalla kahvi maksoi 4 euroa.

Saksassa ajelimme sitten pohjoista reittiä (tie nro 20) vastoin alkuperäisiä suunnitelmia. Lybeckissä kävimme kaupassa ja vasta ulostautuessani ilmastoidusta autosta, tajusin että ulkona on ihan törkeän kuuma - 28 astetta.

Moottoritiellä oli ajoittain nopeusrajoitus ja ajoittain ei ollut. Niinhän siinä kävi, että ennen Wismaria 180km/h tuntinopeudessa, 13 vuotiaan Xsaaran akkuvalo syttyi. Ensireaktio pari kirosanaa, sitten nopeutta alas, stereot kiinni, valot parkille, ilmastointi pois päältä, ja kiireesti kartasta katsomaan missä lähin kaupunki. No Wismarin rampin missasimme mutta seuraavasta rampista ylös tuli vastaan mitä tuli, koska kello oli jo paljon ja oli perjantai-ilta. Rampissa huomasin että tehostin ei enää toiminut, joten arvelin hihnan menneen. Niin olikin tapahtunut, onneksi ja ihmetykseksi, vesipumppu ei ollut saman hihnan alaisuudessa.

Yllätykseksemme onnistuimme ajamaan lähestulkoon suoraan Citroen huollon eteen. Kiinnihän se oli, mutta koska halusimme heti päästä jatkamaan matkaa, ajoin toiveikkaana viereiselle huoltoasemalle ja sieltä kysymään neuvoa mahdollisesti saatavilla olevasta korjausavusta. Huoltoaseman neiti ei puhu englantia. Huoltoaseman asiakkaista valtaosa ei ole huomaavinaankaan minua, kun englanniksi yritän kysyä neuvoa. Lopulta pari ystävällistä ihmistä alkaa selvittämään asiaa, ja lopputuloksena saan paikallisen autoliiton (ADAC) numeron johon soitan. Vaikka suomen autoliiton perusjäsenyyteni ei kata suomen ulkopuolisia tapauksia, ADAC suostuu auttamaan mutta hinta olisi korkeampi. Puhelimessa saan kuulla hyvällä englanninkielellä, että paikalle lähetetään henkilö joka arvioi tilanteen ja kertoo paljonko korjaus tulee maksamaan. Tunnin sisällä paikalle saapuu kaveri hinausauton kanssa. Kaveri ei puhu englantia. Näytän ongelman, ja kaveri toteaa että tänään ei voi tehdä mitään, mutta pienen pohtimisen jälkeen toteaa että huomenna aamulla voidaan auto korjata ja hinta olisi 150 euroa. Suostun tarjoukseen, kaveri kirjoittaa paperin, ja maksan summan. Kysyn miksi paperissa ei lue maksamaani summaa, kaveri lisää summan paperiin. Sitten kaveri meinaa ottaa autoni hinaukseen, sanon että kyllä voin ajaa sen korjaamolle. Ajan hinausauton perässä ja yllätyksekseni kaveri ajaa Citroen huollon pihaan ja sen jälkeen kertoo (kommunikointi tapahtuu erittäin kömpelösti älypuhelimen translaattorin kautta) että aamulla aukioloaikaan autoni korjataan. Kysyn kuka auton korjaa, hän vastaa että hänen kolleega. Olen tyytyväinen. Hän vielä kysyy yövymmekö autossa, vastaan kyllä.
Aamulla astelen toiveikkaana Sitikkahuollon sisään ja kerron tarinan ja näytän ADACin keltaisen dokumentin johon oli täytetty autoni tiedot ja maksamani summa. Sitikkahuolloin hyvää englantia puhuva huoltopäällikkö ihmettelee, lisäten että he eivät tee kyseisen klubin kanssa mitään yhteistyötä, ja hei eivät korjaa kyseisenä lauantai-päivänä yhtään autoa, ja noin vanhaan autoon heillä ei ole edes varaosia. Murheellisen ilmeen nähtyäni, herra tulee hetken päästä luokseni ja sanoo että voivat katsoa autoa ja voivat hakea hihnan lähimmästä kaupungista. Alle kahdessa tunnissa hihna oli vaihdettu ja olin satasen köyhempi. Ennen episodia olin huvikseni ja leikkimielisesti arvoiunut matkatoverilleni, että korjaus tulee maksamaan 270€, joten aika lähelle meni, 100€ sitruunahuoltoon ja 150€ hinausautokaiffarille joka tuhlasi pari tuntia perjantai-illastaan moikkaamalla meitä.

Pohjois-saksan motaria körötellessä lähes ainoat nähtävyydet oli järjettömän kokoiset tuulimyllyt. Saksan itäisellä reunalla tie muuttui yhtäkkiä järkyttävän huonokuntoiseksi, ja vauhti piti tiputtaa 70:een. Saksalaiset ajoivat tuollakin tiellä yli satasata.

Puolan puolella tuulimyllyt loppui ja tilalle tuli villi tummanvihreä metsä korkeine puineen reunustamaan tietä. Puolassa ajelimme myös kovin pohjoista reittiä, ja juutuimme pariksi tunniksi etanan vauhdilla etenevään autojonoon joka eteni pieniä teitä perä-perää olevien kylien läpi. Puolan liikennekulttuuri on hämmentävä. Siellä on vaikea ajaa niin kovaa ettei tulisi ohitetuksi. Lisäksi teiden huonokuntoisuuden takia vauhti pysyy tosi maltillisena. Mutta paikalliset ajavat käsittämätöntä vauhtia. Taitaa iskunvaimentimet mennä siellä vaihtoon vuoden välein. Meillä oli kova halu päästä Liettuaan pikaisesti joten pysähdyimme vain Gdanskissa joka oli upea vanha iso kaupunki. Lisäksi yövyimme autossa kahden hämärän pikkukylän välisellä hämärääkin hämärämmällä tieosuudella Kalingradin lähellä.

Liettuan puolella teiden kunto parani hieman, mutta oli edelleen huono. Monet tiet olivat hämmästyttävän luotisuoria useiden kilometrien matkan. Harvoissa tapauksissa niissä pääsi kiiruhtamaan kovaa, sillä epätasaisen pinnan takia korkein mukavin matkavauhti oli usein jossain 80-90 vauhdissa. Liettuassa muistaakseni noteerasimme ensimmäsistä kertaa nopeusvalvontakamerat. Siellä tuli erikseen varoitus ennen jokaista kameraa, joka tuntui liiankin ystävälliseltä eleeltä autoilijaa kohtaan. Liettuassa tulee myös helposti ohitetuksi, mutta liikenne on kyllä rauhallisempaa kuin puolassa.

Bensan hintoja aloin panemaan merkille vasta Liettuassa: 1.2 Litraa korkeaoktaanisin. Sama hintataso myös latvia, viro.

Liettuassa vietimme kolme viikkoa, ja maa oli kovasti ilahduttava ja ennakkoluuloja murentava. Kuten Puolassakin, maa oli yllättävän köyhän näköinen, esim monet asutut puutalot olivat luokattoman huonossa kunnossa. Ihan kun olisi tehnyt aikamatkan kymmeniä vuosia taaksepäin. Liettuassa kauppojen ruokavalikoima oli kiinnostava mutta kielimuurin takia ajoittain vaikea ymmärtää mitä pakkaukset sisälsivät. Ruoka oli hyvää ja älyttömän halpaa. Ravintoloissa pizzat oli pettymys, sillä tomaattikastike oli aina makeaa. Sensijaan esim iso pitakebab oli todella maukas ja hinta oli jotain naurettavaa 2 euroa ja rapiat (annoin myyjälle kasan kolikoita josta huomasin hänen poimivan 2x1€ sekä jotain senttejä päälle). Kahvilassa kahvi maksoi 85 centtiä.

Latvian läpi tulimme nopeasti, ja jos jotain eroa piti edelliseen maahan nähdä, ehkä paikkakunnat oli aavistuksen modernimman näköisiä.

Viron läpi ajoimme myös nopeasti, ja siellä olikin valvontakamerat suomen tyyliin, ei jokaisesta ei varoitettu erikseen vaikka aluksi niin kuvittelin, joten pääsin pienen ylinopeuden ansiosta kuvaan. Olosuhteiden johdosta emme ajaneet länsirannikkoa pitin tallinnaan, vaan ajelimme maan keskiosia pitkin ja matkanteko oli huonojen teiden takia kohtalaisen hidasta ja siihen olimmekin jo tottuneet (550km / 9h). Hauskana kuriositeettina ajoimme Valgan läpi, kaupunki josta puolet on Viron puolella ja puolet Latvian puolella.

Tallinnassa vielä pesetin likaisen autoni kotkapesula.ee paikassa joka ei näyttänyt maailman modernimmalta putiikilta mutta käsinpesusta maksoimme 10€ ja hyvin likainen automme todella jynssättiin huolella puhtaaksi. Koska putiikissa oli myös korjaamo, kysyin uteliaana korjaamon tuntihintoja, vastaus oli 25€.

Eckerölinen lautta auto + 2 matkustajaa 88€.

Vielä muistui lopuksi mieleen, että matkan aikana huonokuntoisilla hiekkateillä Xsaaran iskarita alkoivat huutamaan hoosiannaa, eli alkoivat narisemaan häiritsevästi. Narina tosin aina hlijeni kun auto sai levätä hetken, mutta huonoimmilla teillä palasi.

Yksi tekninen kuriositeetti vielä, viimeisenä päivänä valokuvatessani älypuhelimella tallinnan vanhan kaupungin arkkitehtuurisia luomuksia, puhelimeni ilmoitti muistikortin vioittuneen ja kaikkien tietojen kadonneen.