Suomalainen journalismi on aikalailla..surkeaa.
Liian usein paistaa läpi tarve saada paperintäytettä nopeasti ja halvalla - mitä turhempi lehti sen surkeammat jutut. Esim. miehiä on yritetty saada tuhlaamaan viimeiset kymmenen vuotta koruihin, vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Tällöin haastatellaan a) koruvalmistajaa & -myyjää, b) vaatevalmistajaa, -myyjää tai c) kosmetiikkavalmistajaa & -myyjää. Ja kuinka ollakaan, kaikki naamaansa meikkaavat miehet ovat metroseksimenestyjäalfauroksia, jotka ovat löytäneet laatua elämäänsä jne. Ei mitään kriittistä näkökulmaa, hyvä kun paria ohijuoksevaa on haastateltu ja sitten loppujuttu onkin myynninnälkäisten puffausta. Kyllähän sen ymmärtää, että miesten saaminen turhuusmarkkinoille naisten tyyliin toisi yli 50% lisää markkinoita mutta ei nyt kaikelta voi silmiään sulkea!
Ärsyttävää..tähän lisätään talousjournalismi, jota sattuneesta syystä (taloushallintoa työksi) tulee seurattu jonkin verran. Kauppalehti Optio on ehkä paras esimerkki siitä, kun tehdään juttu jostain "kivasta" yrityksestä, niin kehutaan se täysin summittaisesti ja TJ:n PowerPoint-esitys kopioidaan melkein sellaisenaan. Ei mitään kriittistä linjatarkastelua, toimialakohtaista analyysiä. Oikeasti uudet jutut tulevat lähinnä osakemarkkinakatsauksissa, joissa on usein yhden kappaleen pikkupalstoja aiheista.
Suomi on pieni maa. Minimaalinen. Tätä suomen jaloa kieltä puhuu aikas pieni sisäsiittoinen ja äärimmäisen kitsas (vrt saabisti ostamassa saabia..
kansa. Mutta kun Viivi Avellanin Viihdeuutisia oltiin puffaamassa yhtäaikaa lähestulkoon kaikissa julkaisuissa joissa sivut vain painetaan 4:ssä värissä, alkoi totta vieköön menemään yli. Ja sitten se kollektiivinen myhäilevä tyytyväisyys, kun Viivin kiva-kiva -ohjelma floppasi.
Ainiin, sitten vielä laajemmasti. Mistähän se johtuu, että kaikki se mitä miehet ovat aina tehneet muodossa tai toisessa on 10 kertaa mediaseksikkäämpää naisen tekemänä? On kyse sitten tv-ohjelmasta (naisdekkari/poliisi/lakinainen plää plää plää) tai autosta (Volvon naissuunniteltu auto, liikennekolumpit) niin olkoon sisältä mitä tahansa samaa vanhaa pastaa kuin aiemminkin, on se joka tapauksessa aina parempaa.
Totuus lausuttiin yli kymmenen vuotta sitten kun nettihuuma oli vasta lämpenemässä. Mediasta viis, sisällöntuottaminen nousee arvossa. No, aivan niin ei ole tapahtunut. Määrää kyllä saadaan pukattua mutta se laatu.. Ajatellaan journalistia. Pitää tehdä sivaltavaa syvä-analyyttista lukijan sivistämistä aikataulupaineiden, informaationiukkuuden ja ties minkä muun raskauttamana. Sääliksihän se melkein käy kunnes muistaa, että kyseessä ainakin pitäisi olla ammattilainen joka on valinnut tiedonvälityksen vapaaehtoisesti - kaikki tämä on osa työnkuvaa. Mutta ei. Halvinta mahdollista jutunkeittoa laajimmalle mahdolliselle yleisölle.
Mikäli tämä ei tehoaisi ja saisi ajatuksiasi oikeille teille, mitä kyllä suuresti epäilen, kuuria jatkettaisiin täyteen kuukauteen. 
