Unohdinkin kertoa perjantaipäivän kulusta, joka oli helvettiä, kuten työpäivät yleensä, paitsi tällä kertaa painetta lisäsi se, että odotin paketti (BSA:n magneetto).
Aamulla olin lähdössä töihin, heräsin hieman myöhässä, joten suiku jäi väliin (vitutti), vaatteet olivat kadoksissa, joten laitoin edellispäivän farkut (vitutti hieman lisää), 99 toimi kuitenkin, kuten kuuluu, eli työmaalle pääsin ennätysvauhtia.
Töissä päivä paljastui taas kerran pakettien suurjuhlaksi, paitsi sitä yhtä lukuunottamatta. Magneetto, jonka piti tulla pikana, ei ollutkaan aamun rekan kyydissä, joten tuomitsin päivän jo menetetyksi. Jälleen kerran kaikki mahdollinen meni vikaan, kunnes yht'äkkiä noin 10 aikaan päivä kirkastui. Kävin näet syömässä lihapiirakan, joka oli herkullinen ja täyttävä, jaoin postit nopeasti ja työmaalla työkaveri ehdotti, että pitäisi hänen pyöräänsä hieman tiivistellä.
Siitä sitten kurvasimme työkaverin mersulla syömään (ruokakin maittoi, vaikka olin juuri syönyt, mikä oli positiivista), korjasimme harleyn öljyvuodot, joimme kahvit ja päätimme lähteä takaisin työmaalle siinä toivossa, että iltapäivän rekka olisi tuonut paketin..
Ja se oli siellä! Voi sitä riemua, pieni pakettini oli saapunut. Pian muutaman setelin köyhempänä (mikä ei edes vituttanut) olimmekin jo kotonani, ja laitoimme käsityönä korjatun magneeton paikoilleen. Kaikki sujui kuin tanssi, pyörä käy molemmilla pytyillä ja murisee miehekkäästi. Irrallaan olleet osat paikoilleen (sekä vaimentimet, jotka tulivat kaverilta) ja menoksi.
Ilta kuluikin kurvaillessa ja kahvia juodessa, eli siis päivä oli onnistunut pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Elämä on mahtavaa.
