Jotta tämäkin ketju liittyisi jotenkin Saabeihin niin muistellaan vähän menneitä. Itse kotiuduin 6.1. Tarina on pitkä.
Vuosi oli -86.
Nuorempi polvi on voinut perimätietona kuulla tai historian kirjoista joskus lukea että kyseessä oli yksi kylmimmistä talvista mitä on ollut.
Olin Prikaatilla tietysti Saabilla, ensimmäisellä omistamallani sellaisella, 96L Super -77. Kertaalleen katolleen ajettu, varsin hupaisan näköinen laite kaikenkaikkiaan, mutta teknisesti erittäin hyvä peli. Katto oli pahan näköinen lommoineen mutta aika hyvä siitä tuli kun se yliajon jälkeen oikaistiin menemällä takapenkille selälleen ja sieltä potkimalla. ;)Sisäpuolen verjoilu kärsi ympäriajossa kun kyydissä ollut matkatelevisio lenteli sinne tänne. Mitäs me pienistä.. Ei kuitenkaan mennyt ikkunoita.
Kotiutumista edeltävänä iltanasain loistavan ajatuksen; Saab täytyy pestä puhtaaksi, kukas se nyt likaisella autolla haluaa siviiliin lähteä!?
Kuljetusjoukoissa kun oltiin niin homma hoitui kätevästi autohalleilla. Paljo enää niillä aamuilla kiinnostanut jos vaikka joku kapiainen yllättäisi.
Nooh auto pestiin puhtaaksi ja ajettiin takaisin p-paikalle.
Tässä vaiheessa tarinaa haluaisin ihan vinkkinä sanoa että jos pesette auton illalla ja ulkona on -35-40 pakkasta, niin
älkää ajako sitä autoa ulos yöksi ennen kuin se on kuiva.
Minä luulin että auto ehti suunnilleen kuivaa, mutta Kainuun karu luonto oli eri mieltä. Aamulla kun piti lähteä ajelemaan, oli ensinnäkin takajarrut umpijäässä. Kävelin autohalleille hakemaan puhalluslamppua Pasista. Puhaltelin vanteet punaisiksi ja sainkin kengät irtoamaan rummuista. Kun palasin takaisin auton luokse, oli jarrut taas jäässä.
Tällä kertaa ne irtosi nitkuttelemalla. JA ei kun siviiliin!
Sitä tunnetta ei voita mikään kun viimeisen kerran ajaa portista ulos ja morjestaa vartiomiehelle mennessään.
Siviilielämää Saabin ratissa ehti kotimatkalla kulua n.50km kun auto alkoi piiputtaa. Keskellä korpitaivalta tietenkin. Lopulta auto yksinkertaisesti jäätyi. Helppo arvata että edellisen illan seisoskelu läpimässä autohallissa oli saanut sulamisvettä "vääriin paikkoihin" ja nyt em. pakkasilla edes Saabin edistyksellinen tekniikka ei pystynyt pitämään polttoainajärjestelmää toimintakykyisenä.
Rullasin lopulta sammuneella moottorilla pienen kyläkaupan pihaan. Auto oli totaalisen jäässä, ei jousia ollenkaan, lasit umpijäässä, ohjauskin aivan tönkkö.. Ajattelin kuitenkin että helppo homma, pyydän kauppiaalta vähän jäänestoa tankkiin, lämmittelen kaupassa hetken ja matka jatkuu.
Teoriassa hyvä juttu, mutta sitten huomasin että tankin korkki oli tietenkin umpijäässä!
Alkoi "kilpajuoksu" sen kanssa, saako korkin lukon sulatettua jollakin konstilla ennen kuin a) itse jäätyy kuoliaaksi, b)sulatuksessa käytetty kuuma vesipussi jäätyy kiinni korkkiin.
Pakkasmittari oli edelleen välillä -35-40, jota se oli ollut loppusodasta saakka..
Päädyin vaihtoehto c):hen "brute force", eli hakkasin ruuvimeisselilllä tankin korkin paskaksi. Tässä vaihtoehdossa oli hyvinä puolina se, että se taatusti toimii plus että itse hakkaajan ruumiiinlämpö pysyy suhteellisen stabiilina.
Taisi minulla sentään pipo ja hanskat olla mukana, onneksi.
Peräkontissakin oli kai jotain vaatteita, irtopohjan alla tietysti, mutta sen lukko ei yllättäen liikkunut milliäkään.
Voisi luulla että ihmistä v*tuttaa kuin pientä oravaa tällaisessa tilanteessa, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, minä ajattelin vain että V*TTU, TJ NOLLA!!!! Illalla pääsee "nollaamaan" "vähän muutakin". Mennään sitten vaikka hiihtämällä! Sitähän tässä on pyöräilyn ohella treenattu viimeiset 11kk.
Nooh. Auto tuli kuntoon n. tunnin kuluessa ja kun jäänestoaine oli tehnyt tehtävänsä, sujui loppumatka kotiin asiallisesti ja siviilielämä saattoi alkaa.
Tämmöinen kotiutumistarina. Taisin kotona ottaa muutaman lämpimän rommin tuon kaiken jälkeen.
Iloisia ja aikaisia herätyksiä vaan kaikille. Tulette myöhemmin miettimään että oli ne helppoja aikoja kun ei tarvinnut itse miettiä mitään, sen kun teki vaan mitä käskettiin..
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)