Thorhammer kirjoitti:Azanovix kirjoitti:Tässä päivänä eräänä näin Tikkurilan Prisman parkkihallissa pysäköinninvalvojan merkkaamassa reviiriään. Muutamia lappuja oli autojen tuulilaseissa muistuttamassa, että se pysäköintikiekko kannattaa laittaa, kun siitä niin ystävällisesti huomautetaan jokaisen ruudun edessä.
Eilen puolestani sain hämmästellä jonkun kuljettajan edesottamuksia yhdentoista aikaan illalla Kehä III:n seutuvilla. Lämpötila +3, ei sadetta, ei huonoa näkyvyyttä, hivenen kosteahko asfaltti. Lahdenväylältä länteen laskeutuvissa rampeissa piti jarrutella noin neljäänkymppiin (itse päästelen normaalisti molemmat mutkat cruisen kanssa 80km/h), tämän jälkeen siinä Ikea-rampissa (se joka nousee siis Vanhalle Porvoontielle) piti varmuuden vuoksi ajaa keskellä ramppia, että ehtii miettiä kääntyäkö ylhäällä oikealle vai vasemmalle vai mennäkö suoraan. Risteyksessä vasemmalle, hidas kiihdytys ja jälleen kahden kaksikaistaisen tien keskelle miettimään, mitäköhän seuraavaksi tekisi. Jatkoi vielä edelläni matkaa Tikkurilantielle asti, jossa teki trippimittarin mukaan 50km/h alueella 600 metrin mittaisen jarrutuksen vain kääntyäkseen vasemmalle tämän nopeatempoisen ja vilkkaasti liikennöiden valtaväylän yli. Vastaan ei siis tullut ainuttakaan autoa.
Ei kai kukaan voi oikeasti olla noin kujalla? Vaikka aluetta ei tuntisikaan, niin ei kai se ole mikään selitys ajaa kahden kaistan välissä ja siten blokata koko tietä? Ja jos navigaattori tai kartanlukija tai mikä vain kertoo, että kääntyä pitää 600 metrin kuluttua, niin 50km/h vauhdissa voisi varmaan ajaa lähemmäksikin ja aloittaa vasta sitten jarrutuksen... kai.
Mainittakoon vielä, että auton katolla oli jokin keltainen merkki (ei valoa, eli oli kai varattu), jossa mustin kirjaimin luki jotain Helsingistä...
Olisiko sattunut olemaan liikenteessä yöntimo? Heitä on nykyään aika paljon liikenteesssä tuollainen keltainen juttu mukanaan...
Tiedä häntä. Ei kiinnostanut niin paljon, että olisin seurannut perille asti ja käynyt kurkkaamassa sisään.
Ei myöskään ahdistanut niin paljon, että olisin ohi yrittänyt. Vain kerran olen taajama-alueella mennyt toisesta henkilöautosta ohittamalla ohitse, ja silloinkin kyse oli jostain og-satkun ruoskasta, joka lyllersi 20-30km/h kuudenkympin alueella. En ymmärrä miksi vilkutteli valoja perään... paikalla ei ollut risteäviä teitä ihan lähellä, ei sulkuviivaa ja näkyvyyttäkin oli vain jotain kilometrin luokkaa. Liekö sitten vain ahistanut, kun ei oma hoppa kiihtynytkään. Silloinkaan en käynyt kysymässä.
Eilen puolestaan saimme emännän kanssa hämmästellä jonkun skoda-tilaihmeellä ajaneen naishenkilön edesottamuksia Lahdenväylällä hieman ennen Porvoon moottoritien liittymää. Ajelin keskimmäistä kaistaa (lienkö nyt sitten rikollinen, kun en käyttänyt vasemmanpuoleisinta kaistaa moottoritiellä, joskaan en myöskään aikonut jatkaa Porvooseen päin ja täten vältin turhan kaistanvaihdon), tuo kyseinen skoda perässä. Lähdin huomattavasti hitaampien ohi (n. 80km/h, itselläni mittarin mukaan n. 98 = navigaattorin mukaan tasan 100) ja palasin myöhemmin samalle kaistalle. Skoda puolestaan jatkoi ohittamista ja rupesinkin seuraamaan, että meinaakohan mennä ollenkaan ohitse, kun edessä olevan bemarin takavalot alkoivat tulla lähemmäs ja lähemmäs. Pudotin pois cruiselta ja odotin, että pääsee sillä kotterollaan ohitse, jotta voin itsekin lähteä hitaamman ohi. Nyt täti on sitten viimein päässyt jo hivenen autoni keulan ohi, mutta päättääkin yhtäkkiä vaihtaa kaistaa siihen eteen. Matkaa edellä ajavaan bemariin ei ollut liikaa, joten tuo poisti sen vähäisenkin turvavälin. Tämän jälkeen edessä alkoi myös välittömästi jarrun pumppaus ja vauhti putosi alle 80km/h nopeuteen. Itse leikin vähän kotipoliisia ja ilmaisin valoin, mitä mieltä olin asiasta. Äkillisesti laskeneesta nopeudesta johtuen en päässyt suoraan lähtemään ohitukseen, koska kaistalla oli muitakin. Muutaman sata metriä myöhemmin täti jatkoi sitten matkaansa kohti Porvoota tai mitälie...
Takanani ei ollut noiden aiemmin ohitettujen ja itseni välissä ainuttakaan autoa (välimatkaa jo sen verran, ettei auton merkkejä tarvinnut enää arvailla), joten siellä oli kyllä tilaa. Kuitenkin piti päästä ohitse vain jarruttaakseen samantien.
Ihan ei mahtunut jakeluun tädin logiikka...