Mulla oli jóskus Ibanez "Les Paul". Hupaisa juttu, se oli lankultaan täsmälleen kuin oikea LP, kaarevaa kantta ja potikoita/painoa myöten. Soittotatsi oli sitten aika heikko ja mikit huonot. Melkein samanlainen lapa kuin tuossa sinun PF200:ssa. Sen myymistä en kadu, ja sitä paitsi sain siitä enemmän kuin maksoinTurbo Sensonic kirjoitti:
Mikeistä: mulla on "hevikepeissä" seuraavat mikit:
Ibanezin RG550:ssä tallamikkinä DiMarzion ToneZone ja kaulamikkinä Dual Distortion.
Charvel 3 (vai oliko se 4?) tallamikkinä EMG81Rokkaa!
Kolmannessa "ei niin hevikepissä" Ibanez PF200:ssa on tallamikkinä joku Gibsonin mikki (en muista tyyppiä).
Neljännessä vanhassa p*sk*ss* japsilespaulkopiossa on vielä orkkismikit, mutta Schallerin hyvät virityskoneistot

Mulla on tuossa Explorerissa Seymour Duncanit, Full Shredtallamikkinä ja The JB kaulassa. Oikein rouheat blues soundit mutta eipä oikein hirveetä heviä irtoakaan.
Tuosta RG570:stä tuli mieleen että on kyllä tosi laadukas kitara! Olen ollut ihan ihmeissäni että miten häiriötön ja jämäkkä se on. Epäilin kun olin ostamassa sitä että joopajoo, tuohon kun laittaa 10 kielet niin ei varmasti pidä virettään ja vääntää tuon olemattoman super wizard kaulan solmuun ja talla lähtee liikkumaan jne jne niin vielä mitä! Ihmeen hyvä peli vaikka ei ole edes Ibanezin ns. kallista sarjaa. ei ihme että Steve Vaikin käyttää tuollaista, ainakin käytti joskus.
Hirveä kitarakuume. Vaikka ei entisiäkään ehdi soitella. Pitäisi lennähtää jenkkilöissä joku reissu niin olisi hyvä syy tuoda vaikka joku ESP Michael Wilton model jota olen kuolannut, tuliaisina. Vai ostaisiko jotain erikoista, esim. http://www.queensryche.com/fans/images- ... guitar.jpg

Voisi herättää tullissa "hieman" huomiota..
