Mummo potkutteli pikatien poistumisrampilla sellaisella nelipyöräisellä potkukelkalla. En oikein saanut päähäni, miten hän sinne oli oikein päässyt kun pikatieta reunustavat kaiteet ja aika syvät ojat. Onneksi oli potkurille tilaa.
Liikenneympyrästä hän sitten suuntasi pyörätielle, luki katukyltit ja lähti just väärään suuntaan, kuten jäljestä selvisi. Lähdin kävelemään perään ja sain kiinni juuri kun näkyi muita ihmisiä ja mummo meni kyselemään ohjeita. Oli siis selvästi eksyksissä ja kävelimme takaisin liikenneympyrään yhtä matkaa; makuuhuoneen lamppu oli kuulemma mennyt rikki ja luonnollisesti lamppukauppaan siis matka, tien nimikin oli tiedossa mutta jostain syystä valitsi juuri sen väärän tien.
No, kovasti oli iloinen, kertoi asuvansa yksin kotona eli ei mistään laitoksesta ollut karannut mitä ensiksi tuli mieleen. Kiitteli vuolaasti, kuulemma minulla on auttamisen lahja
