Yksi asia ihmetyttää meissä kaikesta purnaajissa, puhun siis itsestänikin. Meille perustuslaki suo oikeuden äänestää, jonka liian moni jättää käyttämättä. Sitten itketään kuin tuollaista porukkaa on päättämässä MEIDÄN yhteisistä asioista.
Syksy antaa kakikille mahdollisuuden aloittaa muutos politiikan kentällä. Jokainen ken ei ole tyytyväinen aloittakoon Suomen noston kunnalliselta tasolta. Ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja sitä kautta oman kaupungin/kunnan asiat kuntoon. Tuolla saralla kun niität?? mainetta ja kunniaa niin ei muuta kuin seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdolle, hakemaan oikeutta kaltoin kohdellulle kansalle.
Saattaa olla kuitenki aika hiljaista täällä(kin) narisijoiden joukossa, kuka haluaa pistää itsensä likoon ja yrittää oikeasti puuttua ja muuttaa asioita. Ollaan valmiita huutamaan, että politiikka on paskaa vaikka siitä ei mitn ymmärretä.
Tällä hetkellä, kun yhteiskunnalla kuitenkin menee hyvin, on töitä ja palkatkin on edes siedettävällä tasolla, ei välitetä mistään muusta kuin itsestä, kuinka voin saada enemmän.
Oman edun tavoittelu on tarttunut, anteeksi sanavalinta, kapitalistilta jo työmieheen. Millään muulla ei ole väliä, kunhan itse saa enemmän. Tätä näkee ikävä kyllä jo kaikkialla työelämässä.
Itse perään vanhan kunnon solidarisuuden perään, missä välitettiin myös työkavesita, naapurista. Ennen oltiin valmiita lyömään perseet penkkiin jos valtiovalta tai työnantaja alkoi liikaa hyppiä silmille. Monet varmaan muistaa kultaiset 70-80 luvut, kun mm. telakoilla lakkoiltiin yhteisten etujen nimissä. Silloin oli myös naapurin asiat omia asioita.
Oman edun tavoittelusta on tullut nyky yhteiskunnan itseisarvo. Siihen meidät on ajanut ties mikä globalisaatio ja eu ja kiina-ilmiö ja kaikki muut pahikset. Meidän vaan tulee antaa niille periksi???
No tästä minun purkauksesta kai puuttu enää lausahdus; "Veljet, Aamulla jaamme kiväärit"
