Kävin viemässä ipadia huoltoon tänään. Sellaiseen pieneen kivijalkaliikkeeseen, jossa yksi kaveri hoitelee hommia. Kun tulin sisään niin sisällä oli jo yksi asiakas, ehkä kasikymppinen ukkeli tiskillä juttelemassa työntekijän kanssa. Asetuin odottamaan turvaetäisyyden päähän ja en voinut olla kuulematta mikä oli ukkelilla ongelmana. Puhelin oli hänellä jostain syystä lentotilassa, ja SIM-kortin lukitusta ei oltu saatu auki, eli puhelinta ei pystynyt nyt käyttämään. PIN-yritykset oli käytetty, PUK-koodi oli kirjoitettu lapulle, mutta se ei tuntunut olevan oikein ja yrityksiä oli jäljellä enää yksi.
Itsekin sekä töissä että vapaa-ajalla pääsen antamaan ATK-tukea varttuneemmille kansalaisille, sekä kasvotusten että etänä, joten tiedän miten outoihin ja kryptisiin tilanteisiin voi joutua kun yrittää neuvoa henkilöä jolle digi ei ole ihan elämän ydinasia ja taidot on ajalta jolloin televisiossa oli kahdeksan nappulaa eikä yhtään kaukosäädintä. Eikä siis saisi nauraa "höperöille" vanhuksille, itse kun olen muutaman kymmenen vuoden päästä itsekin sellainen.
Pieniä pokanpitovaikeuksia siinä kuitenkin oli viimeistään siinä kohtaa, kun myyjä kysyi ukkelilta:
- Minkä operaattorin liittymä teillä siinä on?
- Jaa, jos mää vaa muistaisi, mitä niit ny o..?
- Eli onko se DNA, Elisa tai Telia?
- Telisa! Joo se se on!
- Selvä... öö... sitten teidän varmaan kannattaa mennä tuonne Hansakortteliin Telian tai Elisan myymälään pyytämään kortin avaamista
- Eiks sinne Telisalle voi soittaa?
Ja siinä asiaa sen enempää oikaisematta myyjä opasti ukkelin eteenpäin kohti haluamaansa operaattorin myymälää. Tarina ei kerro löysikö ukkeli Telisan myymälän
lähtee 
