1. DH60 Moth
2. Blackburn / VL R.29 Ripon IIF santahaminassa
3. Gloster Gamecock
4. DH60 Moth asennetaan suksia ja viedään kellukkeet pois.
Vanhoista lentokoneista
HupsHarppa2 kirjoitti:Tuotta noin...
Allison oli Mustangin alkuperäinen alitehoinen voimanlähde, jonka vuoksi koneen ensimmäiset versiot eivät olleet kovin menestyksekkäitä, vaan niitä käytettiin lähinnä toisarvoisiin tehtäviin.
Rolls Royce V-1650 Merlin -moottori oli Mustangin todellisen menestystarinen alkusysäys.
Olet oikeassa. Seison korjattuna. Sekoitin keskenään kaksi moottoria.
Mustangissa oli siis aluksi Allison V-1710 ja se korvattiin Packard V-1650 Merlinillä joka oli siis Rolls Royce Merlinin lisenssiversio. Jenkit muuttivat moottoria lähinnä sopimaan heikäläisiin massatuotantomenetelmiin.
Svc, Saabiton saabisti
Citroën C5 2.0 HDi -11, Seat Leon e-Hybrid -21
Citroën C5 2.0 HDi -11, Seat Leon e-Hybrid -21
1. Veljekset Karhumäen valmistama kopio DH60 Mothista. Näitä tehtiin kolme kappaletta ennen kuin Valtion Lentokonetehdas sai lisenssin Mothiin.Sami kirjoitti:1. DH60 Moth
2. Blackburn / VL R.29 Ripon IIF santahaminassa
3. Gloster Gamecock
4. DH60 Moth asennetaan suksia ja viedään kellukkeet pois.
2. Oikein
3. Valtion Lentokonetehtaan lisenssivalmistama Caudron C.60. CA-78, tod.näk 1926 Utissa
4. Kone oikein, mutta asennetaan kellukkeita ja viedään suksia pois
-Jussi-
Audi Q3 Sportback, Saab 9-5 2.0T, Saab 9-5 2.3T
Ex Saab 900, 9000, 9-5
Audi Q3 Sportback, Saab 9-5 2.0T, Saab 9-5 2.3T
Ex Saab 900, 9000, 9-5
-
9000CD23T
- "Team Ylläpito"
- Viestit: 7771
- Liittynyt: Pe Heinä 02, 2004 12:45
- Paikkakunta: ex Jyväskylän MLK
- Viesti:
Keitäs näissä kuvissa mahtanee olla..?
Viimeksi muokannut 9000CD23T, To Maalis 16, 2006 20:24. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
900i-5D Combi Coupe-84*/900i-4D Sedan-86*/900i-4D Sedan-88*/9000CD 2.3T-91*/OG9³SE-01 RE85STG1
(*=ex) #2060#
(*=ex) #2060#
-
V.J.S
- "Hölösuu"
- Viestit: 8096
- Liittynyt: Ti Heinä 15, 2003 06:09
- Paikkakunta: Ihmiskunnan kehto: Paippinen
Miesten aluesarjan mestaruuden -60luvulla voittaneen lätkäjengin Järvenpään Haukkojen ykköskenttä, veskari ja fysioterapeutti?Jussi kirjoitti:Veikkaus 2:
....
Veikkaukseen sisältyy kysymys: Keitä nämä 7 herrasmiestä olivat?
Eiku voisko noi olla jotain lentäjii, tai jotain?
-Ville
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-
V.J.S
- "Hölösuu"
- Viestit: 8096
- Liittynyt: Ti Heinä 15, 2003 06:09
- Paikkakunta: Ihmiskunnan kehto: Paippinen
Eiku nythän mä satuin muistamaan nää jätkät...
John-Allan Hygerth
Ruotsalainen tykistön reservin aliluutnantti John-Allan Hygerth oli lentäjänä koneessa, josta tuli Suomen ilmailuvoimien kone F.2. Tuo kone saapui Ruotsista saapuneista avustuskoneena ensimmäisenä Suomeen helmikuun lopulla 1918.
Hän oli saanut upseerin arvon vuonna 1909 ja oli suoritanut ohjaajantutkinnon Ranskassa Farmanin lentokonetehtaan kurssilla vuonna 1913. Tämän lisäksi hän oli lentänyt vain kertausharjoituksissa. Yksi syy hänen kaltaistensa vähemmän ammattilaisten lentoupseerien tuloon Suomeen oli siinä, että Ruotsin asevoimat eivät sallineet vakinaisessa palvelussa olevien upseeriensa menoa Suomeen.
Mannerheim nimitti hänet Suomen ilmailuvoimien komentajaksi 10. maaliskuuta 1918. Tällöin hän sai kapteenin arvon.
Hänen kautenaan perustettiin Lento-osastot I ja II. Hänet on jälkikäteen leimattu täysin epäpäteväksi, mutta tilannekin oli sekava etenkin saksalaisten lentojoukkojen saapumisen jälkeen. Suomen ilmavoimilla oli noin 40 konetta kansalaissodan jälkeen, kutakin konetyyppiä noin kaksi kappaletta. Koneet olivat huonossa kunnossa ja niiden huolto ei toiminut. Suomalaisten koneiden ohjaajat olivat pääosin ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia tai Venäjällä koulutettuja suomalaisia. Ilma-ase ei osallistunut merkittävällä panoksella sotaan. Myös Hygertin seuraajalla oli ongelmia sotilaskurin kanssa tilanteessa, jossa johdolla ja alipäällystöllä oli takanaan sotilaallista koulutusta mutta upseerit olivat suoraan siviilielämästä tulleita.
17. huhtikuuta 1918 hänet erotettiin sopimattomana hoitamaan virkaansa.
Carl Seber, saksalainen kapteeni, toimi Suomen Ilmailuvoimien toisena komentajana 28. huhtikuuta 1918 - 13. joulukuuta 1918.
Seber oli toiminut hävittäjälentäjänä useita vuosia ensimmäisessä maailmasodassa ennen komentajuuttaan. Hän oli johtunut mm. usean tuhannen hengen koulutusyksikköä.
Hän loi Suomen lentojoukkojen ensimmäisen kehittämissuunnitelman, jossa painotus oli vesilentokoneissa, koska Suomen niittyjen ei katsottu sopivan lentokentiksi kuten Keski-Euroopassa oli ollut tapana. Ilmeisesti hän ymmärsi, ettei Suomella ole varaa rakentaa maakoneisiin perustuvia ilmavoimia. Vesikonedoktriini säilyi ilmavoimissa 1930-luvun puoliväliin ja silloinkin mm. Mannerheimin piti ravistella ilmavoimia nykyaikaan.
Seber antoi 17. syyskuuta 1918 Suomen Ilmailuvoimien Päällikön päiväkäskyllä 41 ensimmäisen lentomerkin kapteeni Väinö Mikkolalle.
Komentajuutensa jälkeen Seber toimi vuosikausia maanviljelijänä Suomessa kunnes hänet kutsuttiin Saksaan vuonna 1934. Vuonna 1941 hän palasi Suomeen ja oli Helsinkiin sijoitettujen saksalaisten komendantti. Hän kuoli Berliinissä 1945.
Torsten Aminoff (14.12.1918 – 9.1.1919)
Everstiluutnantti Torsten Aminoff lukeutui tsaarin armeijassa koulutuksensa ja kokemuksensa saaneisiin vanhan polven suomalaisupseereihin. Ilmailuvoimien komentajan tehtävät Aminoff sai huolekseen yleisesikunnan kulkulaitos- ja etappiosaston päällikkönä, ja toimi uuden aselajin johdossa varsinaisten tehtäviensä ohessa. Aminoffin komentajakauteen ajoittui joulukuussa 1918 yleisesikunnan toimesta annettu käsky ilma-aselajin tehtävien määrittelystä, mikä sitoi ensimmäisen kerran ilmavoimat osaksi puolustuspoliittista kokonaisuutta. Ilmavoimien keskeisimmäksi tehtäväksi tuli lentotiedustelu, jolla oli oma merkityksensä sisällissodan seurauksena levottomaan tilaan jääneen itärajan suojelemisessa.
Aminoffin valinta ilmailuvoimien komentajaksi heijasteli saksalaisten asiantuntijoiden lähdön aiheuttamia ongelmia. Esikuntapalvelukseen kyenneiden pätevien suomalaisten lentäjäupseerien puutteessa oli puolustusvoimain turvauduttava hätäratkaisuihin myös komentajanimityksessä. Henkilökohtaista kokemusta lentokoneista tai ilmasodasta Aminoffilla ei ollut, ja hänen komentajakautensa jäikin lyhyeksi.
Sixtus Hjelmman (10.1.1919 – 25.10.1920)
Vanhasta Haminan Kadettikoulusta valmistunut ja vanhassa Suomen sotaväessä ratsuväenupseerina vuoteen 1902 palvellut everstiluutnantti Sixtus Hjelmman nimitettiin edeltäjänsä Aminoffin tavoin ilmailuvoimien komentajaksi pätevämpien kandidaattien puutteessa. Kuvaavaa oli, ettei sisällissodan aikana Suomen Tukholman-sotilasasiamiehenä toiminut Hjelmman ollut eläissään edes nähnyt lentokonetta ennen komentajakauttaan.
Hjelmmanin komentajakautena ilmavoimien aiempi saksalaisvaikutus teki tilaa ranskalaiselle orientaatiolle, mikä osoittautui merkittäväksi tekijäksi seuranneen vuosikymmenen aikana. Samanaikaisesti ilmavoimat ottivat ensimmäisen kerran osaa Suomen valtioalueen ulkopuolelle suuntautuneisiin sotatoimiin Karjalan kannaksen jouduttua yllättäen sotatilaan valkoisen kenraali Judenitšin bolševikkien Pietarin-asemia vastaan suuntaaman hyökkäyksen seurauksena. Käytännössä Hjelmmanin osuus aselajin toimintaan oli kuitenkin mitätön, ja komentajana hän tyytyi vain vahvistamaan kokeneempien alaistensa laatimat ehdotukset. Varsinainen suunnittelu ja toteutus jäivät säännöllisesti esikuntapäällikköinä toimineiden nuorempien lentäjäupseerien vastuulle.
Erikoista kyllä, Hjelmman ei nähnyt varsinaista eroa siviili- ja sotilasilmailun välillä, ja piti täysin mahdollisena ajatusta, että ilmailuvoimat kykenisi sotilastehtäviensä ohella huolehtimaan myös säännöllisestä siviililentoliikenteestä. Hjelmmanin ainoaksi merkittäväksi saavutukseksi jäi lopulta ilmavoimien ensimmäisen menoarvioesityksen laatiminen, mikä asetti osaltaan taloudelliset kehykset 1920-luvun alussa toteutetuille kalustohankinnoille. Sotaministeri Bruno Jalanderin ja puolustusvoimain komentajan, kenraali Karl Wilkaman epäpäteväksi katsoma Hjelmman jätti komentajan tehtävät vuonna 1920 siirtyen Kadettikoulun johtajaksi ja yleten sittemmin kenraalimajuriksi.
Arne Sakari Somersalo (k. 17. elokuuta 1941 Kiestingissä) toimi Ilmavoimien neljäntenä komentajana 26. lokakuuta 1920 - 2. helmikuuta 1926.
Tausta
Arne Somersalo oli tamperelaisen kauppiasperheen toinen poika. (Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa.) Hän opiskeli luonnontieteitä Helsingin yliopistossa ja Jenan yliopistossa Saksassa vuosina 1908-1914.
Saksassa hän ei voinut "venäläisenä" jatkaa opiskelua mutta pystyi liittymään vapaaehtoisena suomalaisena Saksan armeijaan. Hän osallistui Saksan armeijan joukoissa saaden kaksi rautaristiä.
Toiminta ilmavoimissa
Arne Somersalo liittyi Suomen armeijaan majurina vuonna 1918 sisällissodan jälkeen.
Hänestä tuli Ilmavoimien komentajaksi lokakuussa 1926. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin mm. Ilmavoimien lentokonetehdas (I.V.L.) Suomenlinnaan. 1920-luvulla hän toimi Aero Oy:n teknisenä neuvonantajana.
Suomen Ilmapuolustusliiton perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien lobbausjärjestönä. Suomen ilmailuliitto (SIL) on sen seuraaja.
Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa. Aikanaan kun häntä syytettiin ja hänet tuomittiin lentokonekauppoihin liittyvistä epäselvyyksistä.
Muuta toimintaa
Myöhemmin hän toimi IKL:n Ajan sanan päätoimittajana ja kritisoi useasti ilmavoimiin liittyviä päätöksiä. Hän oli IKL:n kansanedustaja 1933-1935.
Talvisodassa hän toimi maavoimissa everstiluutnanttina Suomussalmella. Jatkosodassa hän toimi SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä.
Hän kirjoitti omaelämänkerrallisen teoksen "Taisteluvuosien varrelta" (1928).
eversti Väinö Vuori toimi ilmavoimien komentajana 02.02.1926 - 07.09.1932. Väinö Vuori saanut koulutuksensa 27. kuninkaallisessa preussilaisessa jääkäripataljoonassa ja palvellut sisällissodan aikana esikuntatehtävissä. Ilmavoimien palvelukseen Vuori tuli 1924, vailla aikaisempaa kokemusta edes joukko-osaston komentamisesta, vailla teknistä tai korkeampaa sotilaallista koulutusta. Työskenneltyään kaksi vuotta ilmavoimien esikuntapäällikkönä Vuori nousi eronneen Arne Somersalon tilalle komentajaksi. Vuoren nimitys heijasteli osittain puolustusvoimia 1920-luvun aikana repinyttä valtataistelua tsaarin armeijassa palvelleiden ja jääkäriupseerien välillä. Vuoren pätevyys ilmavoimien komentajan tehtäviin oli olematon. Se pysäytti Somersalon kaudella aloitetun edistyshenkisen toiminnan. Vesilentokoneet säilyttivät asemansa Suomessa vielä Vuoren komentajakauden ajan. Vuoren komentajakaudella Suomen ilmavoimissa vakiintui usko italialaisen Giulio Douhetin teorioihin pommikoneiden ylivoimaisuudesta tulevaisuuden ilma-aseena. Vuodesta 1928 alkaen Ilmapuolustusliiton, johon Somersalolla oli yhteydet, kautta esitetyt kiivaat vaatimukset ilmavoimien määrärahojen lisäämiseksi, alkoivat hitaasti vaikuttaa ilmavoimien kehittämiseen. Vuori oli päävastuullinen puolustushaaralle myönnettyjen varojen kuluttamisesta suorituskyvyltään kyseenalaisen kaluston hankintoihin. Puolustusneuvoston vuonna 1931 asettaman komitean ilmavoimien johdolle antama epäluottamuslause johti lopulta Vuoren eroon..
kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist 08.09.1932 - 29.06.1945. Hän tuli tykistöstä eli maavoimista kuten lähes kaikki edeltäjänsäkin. Hänellä oli läheinen yhteys Ruotsin ilmavoimien komentajaan, joka oli myös tykistön kasvatteja. Tämä yhteys vaikutti Suomen ilmavoimien konehankintoihin maan varustautuessa toiseen maailmansotaan. Se, että komentaja oli maavoimista ja konehankintojen painotukset edelleen nopeissa pommikoneissa eivät olleet yhteydessä toisiinsa vaan pommikoneet ilmavoimien ytimenä oli ajan trendi globaalisti
John-Allan Hygerth
Ruotsalainen tykistön reservin aliluutnantti John-Allan Hygerth oli lentäjänä koneessa, josta tuli Suomen ilmailuvoimien kone F.2. Tuo kone saapui Ruotsista saapuneista avustuskoneena ensimmäisenä Suomeen helmikuun lopulla 1918.
Hän oli saanut upseerin arvon vuonna 1909 ja oli suoritanut ohjaajantutkinnon Ranskassa Farmanin lentokonetehtaan kurssilla vuonna 1913. Tämän lisäksi hän oli lentänyt vain kertausharjoituksissa. Yksi syy hänen kaltaistensa vähemmän ammattilaisten lentoupseerien tuloon Suomeen oli siinä, että Ruotsin asevoimat eivät sallineet vakinaisessa palvelussa olevien upseeriensa menoa Suomeen.
Mannerheim nimitti hänet Suomen ilmailuvoimien komentajaksi 10. maaliskuuta 1918. Tällöin hän sai kapteenin arvon.
Hänen kautenaan perustettiin Lento-osastot I ja II. Hänet on jälkikäteen leimattu täysin epäpäteväksi, mutta tilannekin oli sekava etenkin saksalaisten lentojoukkojen saapumisen jälkeen. Suomen ilmavoimilla oli noin 40 konetta kansalaissodan jälkeen, kutakin konetyyppiä noin kaksi kappaletta. Koneet olivat huonossa kunnossa ja niiden huolto ei toiminut. Suomalaisten koneiden ohjaajat olivat pääosin ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia tai Venäjällä koulutettuja suomalaisia. Ilma-ase ei osallistunut merkittävällä panoksella sotaan. Myös Hygertin seuraajalla oli ongelmia sotilaskurin kanssa tilanteessa, jossa johdolla ja alipäällystöllä oli takanaan sotilaallista koulutusta mutta upseerit olivat suoraan siviilielämästä tulleita.
17. huhtikuuta 1918 hänet erotettiin sopimattomana hoitamaan virkaansa.
Carl Seber, saksalainen kapteeni, toimi Suomen Ilmailuvoimien toisena komentajana 28. huhtikuuta 1918 - 13. joulukuuta 1918.
Seber oli toiminut hävittäjälentäjänä useita vuosia ensimmäisessä maailmasodassa ennen komentajuuttaan. Hän oli johtunut mm. usean tuhannen hengen koulutusyksikköä.
Hän loi Suomen lentojoukkojen ensimmäisen kehittämissuunnitelman, jossa painotus oli vesilentokoneissa, koska Suomen niittyjen ei katsottu sopivan lentokentiksi kuten Keski-Euroopassa oli ollut tapana. Ilmeisesti hän ymmärsi, ettei Suomella ole varaa rakentaa maakoneisiin perustuvia ilmavoimia. Vesikonedoktriini säilyi ilmavoimissa 1930-luvun puoliväliin ja silloinkin mm. Mannerheimin piti ravistella ilmavoimia nykyaikaan.
Seber antoi 17. syyskuuta 1918 Suomen Ilmailuvoimien Päällikön päiväkäskyllä 41 ensimmäisen lentomerkin kapteeni Väinö Mikkolalle.
Komentajuutensa jälkeen Seber toimi vuosikausia maanviljelijänä Suomessa kunnes hänet kutsuttiin Saksaan vuonna 1934. Vuonna 1941 hän palasi Suomeen ja oli Helsinkiin sijoitettujen saksalaisten komendantti. Hän kuoli Berliinissä 1945.
Torsten Aminoff (14.12.1918 – 9.1.1919)
Everstiluutnantti Torsten Aminoff lukeutui tsaarin armeijassa koulutuksensa ja kokemuksensa saaneisiin vanhan polven suomalaisupseereihin. Ilmailuvoimien komentajan tehtävät Aminoff sai huolekseen yleisesikunnan kulkulaitos- ja etappiosaston päällikkönä, ja toimi uuden aselajin johdossa varsinaisten tehtäviensä ohessa. Aminoffin komentajakauteen ajoittui joulukuussa 1918 yleisesikunnan toimesta annettu käsky ilma-aselajin tehtävien määrittelystä, mikä sitoi ensimmäisen kerran ilmavoimat osaksi puolustuspoliittista kokonaisuutta. Ilmavoimien keskeisimmäksi tehtäväksi tuli lentotiedustelu, jolla oli oma merkityksensä sisällissodan seurauksena levottomaan tilaan jääneen itärajan suojelemisessa.
Aminoffin valinta ilmailuvoimien komentajaksi heijasteli saksalaisten asiantuntijoiden lähdön aiheuttamia ongelmia. Esikuntapalvelukseen kyenneiden pätevien suomalaisten lentäjäupseerien puutteessa oli puolustusvoimain turvauduttava hätäratkaisuihin myös komentajanimityksessä. Henkilökohtaista kokemusta lentokoneista tai ilmasodasta Aminoffilla ei ollut, ja hänen komentajakautensa jäikin lyhyeksi.
Sixtus Hjelmman (10.1.1919 – 25.10.1920)
Vanhasta Haminan Kadettikoulusta valmistunut ja vanhassa Suomen sotaväessä ratsuväenupseerina vuoteen 1902 palvellut everstiluutnantti Sixtus Hjelmman nimitettiin edeltäjänsä Aminoffin tavoin ilmailuvoimien komentajaksi pätevämpien kandidaattien puutteessa. Kuvaavaa oli, ettei sisällissodan aikana Suomen Tukholman-sotilasasiamiehenä toiminut Hjelmman ollut eläissään edes nähnyt lentokonetta ennen komentajakauttaan.
Hjelmmanin komentajakautena ilmavoimien aiempi saksalaisvaikutus teki tilaa ranskalaiselle orientaatiolle, mikä osoittautui merkittäväksi tekijäksi seuranneen vuosikymmenen aikana. Samanaikaisesti ilmavoimat ottivat ensimmäisen kerran osaa Suomen valtioalueen ulkopuolelle suuntautuneisiin sotatoimiin Karjalan kannaksen jouduttua yllättäen sotatilaan valkoisen kenraali Judenitšin bolševikkien Pietarin-asemia vastaan suuntaaman hyökkäyksen seurauksena. Käytännössä Hjelmmanin osuus aselajin toimintaan oli kuitenkin mitätön, ja komentajana hän tyytyi vain vahvistamaan kokeneempien alaistensa laatimat ehdotukset. Varsinainen suunnittelu ja toteutus jäivät säännöllisesti esikuntapäällikköinä toimineiden nuorempien lentäjäupseerien vastuulle.
Erikoista kyllä, Hjelmman ei nähnyt varsinaista eroa siviili- ja sotilasilmailun välillä, ja piti täysin mahdollisena ajatusta, että ilmailuvoimat kykenisi sotilastehtäviensä ohella huolehtimaan myös säännöllisestä siviililentoliikenteestä. Hjelmmanin ainoaksi merkittäväksi saavutukseksi jäi lopulta ilmavoimien ensimmäisen menoarvioesityksen laatiminen, mikä asetti osaltaan taloudelliset kehykset 1920-luvun alussa toteutetuille kalustohankinnoille. Sotaministeri Bruno Jalanderin ja puolustusvoimain komentajan, kenraali Karl Wilkaman epäpäteväksi katsoma Hjelmman jätti komentajan tehtävät vuonna 1920 siirtyen Kadettikoulun johtajaksi ja yleten sittemmin kenraalimajuriksi.
Arne Sakari Somersalo (k. 17. elokuuta 1941 Kiestingissä) toimi Ilmavoimien neljäntenä komentajana 26. lokakuuta 1920 - 2. helmikuuta 1926.
Tausta
Arne Somersalo oli tamperelaisen kauppiasperheen toinen poika. (Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa.) Hän opiskeli luonnontieteitä Helsingin yliopistossa ja Jenan yliopistossa Saksassa vuosina 1908-1914.
Saksassa hän ei voinut "venäläisenä" jatkaa opiskelua mutta pystyi liittymään vapaaehtoisena suomalaisena Saksan armeijaan. Hän osallistui Saksan armeijan joukoissa saaden kaksi rautaristiä.
Toiminta ilmavoimissa
Arne Somersalo liittyi Suomen armeijaan majurina vuonna 1918 sisällissodan jälkeen.
Hänestä tuli Ilmavoimien komentajaksi lokakuussa 1926. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin mm. Ilmavoimien lentokonetehdas (I.V.L.) Suomenlinnaan. 1920-luvulla hän toimi Aero Oy:n teknisenä neuvonantajana.
Suomen Ilmapuolustusliiton perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien lobbausjärjestönä. Suomen ilmailuliitto (SIL) on sen seuraaja.
Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa. Aikanaan kun häntä syytettiin ja hänet tuomittiin lentokonekauppoihin liittyvistä epäselvyyksistä.
Muuta toimintaa
Myöhemmin hän toimi IKL:n Ajan sanan päätoimittajana ja kritisoi useasti ilmavoimiin liittyviä päätöksiä. Hän oli IKL:n kansanedustaja 1933-1935.
Talvisodassa hän toimi maavoimissa everstiluutnanttina Suomussalmella. Jatkosodassa hän toimi SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä.
Hän kirjoitti omaelämänkerrallisen teoksen "Taisteluvuosien varrelta" (1928).
eversti Väinö Vuori toimi ilmavoimien komentajana 02.02.1926 - 07.09.1932. Väinö Vuori saanut koulutuksensa 27. kuninkaallisessa preussilaisessa jääkäripataljoonassa ja palvellut sisällissodan aikana esikuntatehtävissä. Ilmavoimien palvelukseen Vuori tuli 1924, vailla aikaisempaa kokemusta edes joukko-osaston komentamisesta, vailla teknistä tai korkeampaa sotilaallista koulutusta. Työskenneltyään kaksi vuotta ilmavoimien esikuntapäällikkönä Vuori nousi eronneen Arne Somersalon tilalle komentajaksi. Vuoren nimitys heijasteli osittain puolustusvoimia 1920-luvun aikana repinyttä valtataistelua tsaarin armeijassa palvelleiden ja jääkäriupseerien välillä. Vuoren pätevyys ilmavoimien komentajan tehtäviin oli olematon. Se pysäytti Somersalon kaudella aloitetun edistyshenkisen toiminnan. Vesilentokoneet säilyttivät asemansa Suomessa vielä Vuoren komentajakauden ajan. Vuoren komentajakaudella Suomen ilmavoimissa vakiintui usko italialaisen Giulio Douhetin teorioihin pommikoneiden ylivoimaisuudesta tulevaisuuden ilma-aseena. Vuodesta 1928 alkaen Ilmapuolustusliiton, johon Somersalolla oli yhteydet, kautta esitetyt kiivaat vaatimukset ilmavoimien määrärahojen lisäämiseksi, alkoivat hitaasti vaikuttaa ilmavoimien kehittämiseen. Vuori oli päävastuullinen puolustushaaralle myönnettyjen varojen kuluttamisesta suorituskyvyltään kyseenalaisen kaluston hankintoihin. Puolustusneuvoston vuonna 1931 asettaman komitean ilmavoimien johdolle antama epäluottamuslause johti lopulta Vuoren eroon..
kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist 08.09.1932 - 29.06.1945. Hän tuli tykistöstä eli maavoimista kuten lähes kaikki edeltäjänsäkin. Hänellä oli läheinen yhteys Ruotsin ilmavoimien komentajaan, joka oli myös tykistön kasvatteja. Tämä yhteys vaikutti Suomen ilmavoimien konehankintoihin maan varustautuessa toiseen maailmansotaan. Se, että komentaja oli maavoimista ja konehankintojen painotukset edelleen nopeissa pommikoneissa eivät olleet yhteydessä toisiinsa vaan pommikoneet ilmavoimien ytimenä oli ajan trendi globaalisti
-Ville
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-
V.J.S
- "Hölösuu"
- Viestit: 8096
- Liittynyt: Ti Heinä 15, 2003 06:09
- Paikkakunta: Ihmiskunnan kehto: Paippinen
Joo, tää tieto, joka siis tietenkin kuuluu ihan yleissivistykseen, oli tuolla pitkäaikaismuistissa. Sieltä googl...eiku prosessoiminen kestää tovin, siksi ei ihan heti irronnutJussi kirjoitti:Hirvee muisti kaverillaV.J.S kirjoitti:Eiku nythän mä satuin muistamaan nää jätkät...
Oikeasti, mahtaa olla tietosanakirjojen myyjillä vaikeat ajat nykypäivänä
-Ville
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-Sähkövatkain model Y -24
-A6 Avant 2,7T Biturbo Q -01 TipTr, status: ajokiellossa.
-Luottopeli Audin porsiessa: Pösö 307 1.6 -03 ja pihakoristeena Saab 900 T8 5D -84
-
9000CD23T
- "Team Ylläpito"
- Viestit: 7771
- Liittynyt: Pe Heinä 02, 2004 12:45
- Paikkakunta: ex Jyväskylän MLK
- Viesti:
Ja tässä vastaus.
Ylärivi: Ball ja Mannock. Keskirivi:Boelcke, v.Richthofen ja Udet. Alarivi:Guynemer ja Fonck.
Ja tässä on "ÄSSÄ"
Erich Hartmann with 352 aerial kills. Flying Bf 109s (Me-109s)
Ylärivi: Ball ja Mannock. Keskirivi:Boelcke, v.Richthofen ja Udet. Alarivi:Guynemer ja Fonck.
Ja tässä on "ÄSSÄ"
Erich Hartmann with 352 aerial kills. Flying Bf 109s (Me-109s)
900i-5D Combi Coupe-84*/900i-4D Sedan-86*/900i-4D Sedan-88*/9000CD 2.3T-91*/OG9³SE-01 RE85STG1
(*=ex) #2060#
(*=ex) #2060#