ku MÄ olin intissä...

[haffu]

II/06 TykPr tuli käytyä 180vrk, joka on näin jälkikäteen jäänyt hieman harmittamaankin. Jollain lailla olisi ollut halukkuutta käydä tuplana nuo päivät, mutta kun patterin kapteeni kyseli AUK-halukkuutta, tuli jostakin syystä vain sanottua ei.
Jostakin kumman syystä minut sitten sijoitettiin viestitupaan, kaiketi suunnistushistorian takia. Kyllä se taito sitten testiin laitettiinkin heti ensimmäisellä leirillä kun eemelin perässä matkustanut ties montako kilometriä jonnekin päin hämeenkangaksen perimmäisiä metsiä, eikä auton hytissä istunut kokelaskaan tiennyt täysin missä kohdin kartalla ollaan. Mitään kiintopistettä ei silmiin tasaisessa kangasmetsässä osunut, joten hankalaksi meni paikan määrittäminen siinä vaiheessa. Jokunen tovi tuli etsittyä jotain kiintopistettä, mutta polkuja tahtoi mennä miljoona ristiin rastiin, eikä kaikkia edes ollut kartalla niin mitään käsitystä olinpaikasta ei saatu ennen yksikköupseerin saapumista paikalle.
Samaisella leirillä parin kaapelien vetokerran jälkeen alko yläraajojen voimat katoamaan ja pian tuntui asekin mahdottomalta pitää käsissä kunnolla. Myös selässä alkoi pienoinen jatkuvan oloinen kipu. Tästä ilmoitusta eräälle patterin upseereista, joka päätti lähettää pois leiriltä. VKS:ssa eivät osanneet sanoa mitään erikoista, mutta pistivät lähetteen röntgeniin. Siellä sitten paljastui lievää taipuneisuutta selässä, ei kuitenkaan skolioosiin mittoihin riittävää. Siviililääkäri tuohon totesi, ettei kauheasti toispuolisesti saisi mitään kanniskella.

Tykkikoulutusta toki saatiin ja itse jotenkin tykästyin tuohon neuvostohaupitsiin (152H55). Tosin varsinaisen sodan ajan tykin (155K83) käyttökoulutuksen skippasin totaalisesti ollessani autokoulussa. PV:n B-ajolupa tuli siis suoritettua tuolla viikolla. Vaikka koulutus olikin yhteneväistä ainakin tuon haupitsin osalta, onnistuttiin käyttötestissä pieksemään kaikki tykkiryhmät. Mitään miesylivoimaa ei tosin ollut. Ja tämä oli mukava näpäytys ylimielisiä tykkiryhmän kavereita kohtaan.

Itselle ei mitään vakavaa sattunut, vaikka selkä vähän väliä vihoittelikin. Yritin pitää painotaakan mahdollisimman kevyenä joka helpotti asiaa. Toisessa patterissa taisi joku onnistua jättämään kätensä 155H55:n lukon väliin. Omassa patterissa näiden 155:n loppuhuollossa taasen jäi yhden kaverin jalka tykin pyörän alle. Itse vielä aitiopaikalta näin tilanteen, eikä tuohon ehtinyt mitenkään enää puuttumaan. Kaveri päätti vaihtaa yllättäen hieman paikkaansa ja meni "kielletylle alueelle" eli juuri tuon pyörän eteen. Samoin tein se jalka jäikin jo alle. Seurauksena murtunut jalkapöytä.

Saakohan tykistössä edelleen kunnolla runtua jos erehtyy sanomaan tykin putkea piipuksi vai onko rangaistuksena nintendo wiin peluu Jouduimme siirtämään kahta tykkiä lippukentän ympäri, voin kertoa ettei likemmäs 6 tonnin liikuttelu hieman märällä hiekkakentällä käsivoimin ole edes porukalla miellyttävä toimenpide.

Meillä ei onneksi kukaan erehtynyt putkea piipuksi sanomaan alikersanttia korkeammaan läsnä olless. Eipä minkäänlaista uhkaustakaan moisen erheen mainitsemisesta annettu.

[Jyrki73]

II/07 Pansio Turku Miinalautta Pansio. Oi niitä konemiehen aikoja ja konehuoneen lämpöä.

II/93
SlLaiv (Upinniemi)/Laivastokoulu/2K --> SlLaiv(Upinniemi)/Laivasto AuK --> SmLaiv(Pansio) / Tykkilaivue / Tyv.Turunmaa, Kone AU.

[dimebak]

Saakohan tykistössä edelleen kunnolla runtua jos erehtyy sanomaan tykin putkea piipuksi vai onko rangaistuksena nintendo wiin peluu Jouduimme siirtämään kahta tykkiä lippukentän ympäri, voin kertoa ettei likemmäs 6 tonnin liikuttelu hieman märällä hiekkakentällä käsivoimin ole edes porukalla miellyttävä toimenpide.

Meillä ei onneksi kukaan erehtynyt putkea piipuksi sanomaan alikersanttia korkeammaan läsnä olless. Eipä minkäänlaista uhkaustakaan moisen erheen mainitsemisesta annettu.

Lennostossa sanoin rynnäkkökivääriä pyssyksi. Luutnantti totesi sen olevan ase ja pyssyn olevan mulla housuissa

[2.3i-16]

Tykkikoulutusta toki saatiin ja itse jotenkin tykästyin tuohon neuvostohaupitsiin (152H55). Tosin varsinaisen sodan ajan tykin (155K83) käyttökoulutuksen skippasin totaalisesti ollessani autokoulussa.

152H55 oli kyllä paljon toimintavarmempi peli kuin tämä suomalainen 155-millinen, mitä nyt hydrauliikkaöljyt kusi ulos nostolautasen sylinteristä. Noilla ammuimme juurikin sitä täyspanosta vanhenevilla ampumatarvikkeilla. Kalusto (152H55) poistui käytöstä 2008 alusta.

Toisessa patterissa taisi joku onnistua jättämään kätensä 155H55:n lukon väliin. Omassa patterissa näiden 155:n loppuhuollossa taasen jäi yhden kaverin jalka tykin pyörän alle. Itse vielä aitiopaikalta näin tilanteen, eikä tuohon ehtinyt mitenkään enää puuttumaan. Kaveri päätti vaihtaa yllättäen hieman paikkaansa ja meni "kielletylle alueelle" eli juuri tuon pyörän eteen. Samoin tein se jalka jäikin jo alle. Seurauksena murtunut jalkapöytä.

Meillä sattui tuon lukon kanssa sellainen insidentti, että sopparikessu menetti noin 2cm vasemmasta etusormestaan lukon livettyä ja kessun oltua kätensä kanssa alapuolella. Tuo mötikkähän pitää nostaa yläkautta pois ja painaa noin 80 kg. Kun lukko lipeää, lähtee lähes aina alla olevalta sormi(a). Kaiken hyvän lisäksi peräkappaleen päälle ei mahdu yhtä kaveria enempää nostamaan. Melko venäläinen rakenne siis, lukkohan voisi liikkua myös sivuttaissuunnassa kuten suomalaisessa 155-kanuunassa.

Mikäli on ollut tekemisissä kannuslevyllisen 152:n kanssa, voi arvata, että levyn alle ei kannata myöskään jättää jalkaa. Naapuripatterissa näin oli käynyt ja ilmeisen lähellä oltiin ettei jalka amputoitunut nilkan kohdalta.

Meillä ei onneksi kukaan erehtynyt putkea piipuksi sanomaan alikersanttia korkeammaan läsnä olless. Eipä minkäänlaista uhkaustakaan moisen erheen mainitsemisesta annettu.

Kyllä meillä näitä sankareita riitti, joilta suolti ihan mitä sattuu.

Patterista löytyi myös kaveri, joka oli muutenkin hieman hönö, mutta erään kerran selvisi melko karvaalla tavalla ettei se osannut edes kelloa. Oli yöpäivystäjä klo 02-04, päivysti sitten aamuun asti ja patterin päällikön herätys klo 7.30 oli melko mielenkiintoinen.