Eipä ne väitteet pelkästä nimenmuutoksesta ole kovinkaan huvittavia kun katsoo mitä on todellisuudessa tapahtunut. Eipä ole noussut opetushenkilökunnan koulutustaso, vaikka se sisältyi olennaisena osana AMK suunnitelmiin. Infraa on kehitetty, mutta infraa ei pystytä käyttämään koska opetusministeriön sosiaaliraha kattaa vain infran, ei sen käyttöä.Henkka #2283 kirjoitti:On aivan totta, että amk-kenttä on melko hämärä johtuen tutkintojen sekavuudesta ja aseman selkiytymättömyydestä. Väitteesi pelkästään tapahtuneista "nimenmuutoksista" yms ovat huvittavia. Kuulostaa lähinnä samanoloiselta piikit pystyssä defenssiltä kuin kuulee usein kouluttamattomien suusta niiden koittaessa todistaa lukiota milloin miksikin.
Tiedekorkeakoulu on vain nimitys siinä missä ammattikorkeakoulukin, ei tiedekorkeakoulu synnytä tiedemiehiä sen enempää kuin AMK:aan ammattimiehiä. Tieteellisyys puhuttaessa perustutkinnoista on puutaheinää ja potaskaa... tehdään tietyn alan ammattilaisia yhteiskunnan tarpeisiin, aivan kuten muutkin koulut. Jatkotutkinnot ovat tutkintoja, jotka tähtäävät tieteelliseen pätevyyteenkin.Henkka #2283 kirjoitti:Tässä tullaan asian ytimeen, en ole missään vaiheessa väittänyt amk:n korvaavan "varsinaisia tiedekouluja". On kuitenkin rajoitetussa määrin työtehtäviä, joissa lopulta kuitenkaan tarvitaan aivan sitä "tieteellistä" suuntautumista (näitäkin toki on ja niitä yhtään väheksymättä). Tämän näkee helposti jo tutkailemalla työpaikkailmoituksia.
Ongelman ydin AMK vs tiedekorkeakoulut kissanhännänvedossa ei ole se etteivätkö ne, jotka valmistuneita töihin ottavat tietäsisi kummasta kasasta pitää mihinkin hommaan palkata vaan se että lukion päättäneet eivät tiedä kumpaan kouluun pitäisi pyrkiä. Järjestelmä on liian sekava ja sisältää liikaa lupauksia, joita ei kukaan voi pitää. Tähän kun vielä lisätään AMK jatkotutkinnot niin sopasta ei ota selvää edes opetusministeriön desantit. Ennenkin oli esim insinöörille ja sairaanhoitajalle jatkotutkinnot... ne olivat DI ja lääkäri... käsittämätöntä sekoilua.
Ei tätä ilmiötä pidä rajata DI:hin, se on yleisesti kaikkien vastavalmistuneiden ongelma. Luulot ovat suuria, todellisuus on joku toinen kuin koulussa ollessa ja sinne pyrkiessä on markkinointimateriaalissa uskoteltu.Henkka #2283 kirjoitti:Kovinhan ovat jo valmiita juuri valmistuneet DI:tLuulot jos jotkin pistävät uskomaan, että pahimmilaan kuusi vuotta pelkkiä kirjoja tenttinyt henkilö olisi valmis olemaan henkilöstöjohtaja
Koulujen taso ei ole suoraan vertailtavissa pääsyvaatimusten mukaan. On luonnollista että esim Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla tai Oulun yliopsitolla on hieman hankaluuksia verrattuna Helsinkiin ja Tampereeseen saada laadukasta opiskelija-ainesta, mutta silti Lappeenranta ja Oulu ovat tietyillä aluille tieteellisesti ja opetuksen laadultaan erittäin hyviä yliopistoja. Niillä on heikkoutensa, mutta niin Helsingillä ja Tampereellakin. Ikä seikka on että pyrkiessään kouluihin opiskelija ei näistä heikkouksista tiedä mitään.Henkka #2283 kirjoitti:Ja vielä sanottakoon, että "tiedekoulujakin" on monen tasoisia eri puolilla Suomea. Tämän näkee jo pääsyvaatimuksista. Itse anti-teknisesti-suuntautuneena henkilönä olisin päässyt mille tahansa linjalle Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon pelkillä yo-tuloksilla
Itse olen käynyt sekä tekun että teknillisen korkeakoulun, kumpikaan ei ole mennyt hukkaan ja näissä koulutusta koskevissa asioissa se antaa hieman toisenlaisen näkökannan kuin nillä, jotka ovat käyneet vain toisen. Kliseistä teku/AMK painottavat käytäntöä fraasia on helppo toistella, mutta totuus on että se ei painota käytäntöä yhtään enempää kuin teknilliset yliopistotkaan... molemmissa opiskelijan vastuulla on itse hakea tuntuma käytäntöön pakollisten harjoittelujen ja kesätöiden aikana.
Itse olen käytännössä oppinut sen että sekä DI että AMK insinööri voivat olla tasan yhtä pihalla käytännön asioista... koskaan ei pidä erehtyä palkkaamaan insinööriä tai DI:a, joka ei ole koskaan liannut käsiään oman alan "oikeissa töissä"
