Mutta se mikä on mitäkim liikaa on usein mielipideasia. Ja se missä toinen näkee pelkkää statusarvoa toinen näkee kauniimpia asioita kuten estetiikkaa tai ihan vain puhdasta hyvää fiilistä. Auto nyt on tyypillisesti sellainen vehje joka yhdelle on vain munanjatke kun toiselle se on se juttu mikä tekee elämisestä elämisen arvoista ihan munan olemassaoloon tai sen kokoon katsomatta.
Mun suvussa on karsastettu autoihin törsäämistä aina. Se tausta on vähän näkynyt munkin autovalinnoissa ennen kuin tilasin 50k€ sähkövatkaimen kesällä. Lääkäriäitini ajeli aikaisemmin Datsun Cherryllä, Nissan Sunnyllä (tosin se oli coupe, eli pröystäilyä!) ja käytettynä ostetulla karvalakkiprimeralla kunnes laivasin sille käytetyn Mersun 16 vuotta sitten. Sekin ökyily on vähän himmentynyt kun sen jälkeen autoa ei olekaan vaihdettu ja kaarista kukkivaa 19-vuotiasta C180:sta nyt ei enää kukaan pidä ökynä. Mutta siis autokanta on ollut yleisesti jotain ihan muuta kuin mitä ehkä lääkärin tulotasolta yleisö olettaa.
Mun autoharrastaminen on siis ollut suvussa vähän silmienpyörittelyn aiheena kun isolohkojenkillä ajamista tai yleensä kesäauto(je)n pitämistä on pidetty turhamaisuutena.
Autojen ja veneiden sijaan suvussa on aina panostettu kiinteään omaisuuteen eli talot ja kesämökit on sitten olleet komeampia. Niitä on ökyilyn sijasta pidetty sijoituksina sekä elämänlaatuun että rahallisesti, joten niihin investointi ei ole ollut ökyilyä.
Totuus tietenkin on että yleensä rahojen investointi kiinteistöihin on ollut parempi sijoitus kuin uuden ökyauton laittaminen muutaman vuoden välein. Moni siis voi katsoa veli aeron valintoja ökyilynä kun koti on suhteellisen edullinen ja tallissa on kallis (ja jokunen edullisempikin) italialainen kesälelu.
Mutta tässä menee helposti vipuun koska 30v 60k€ Ferrari ei ole investointina verrattavissa vaikkapa 60 k€ uuteen saksanpreemiumiin. Ensimmäiselle voi jopa odottaa kiinteistösijoittamiseen verrattavaa tuottoa, jälkimmäiselle satavarmaa rahallista tapiota. Lisäksi voi perustellusti sanoa että sen preemiumfarkun asian (lue: siirtymistarpeen) ajaisi puolet halvempikin kiesi, mutta Ferraria ei olekaan hankittu kulkuvälineeksi. Se vertautuu käyttöarvoltaan ennemmin vaikka veneeseen tai moottoripyörään eli kausi on rajallinen ja käyttö vapaa-ajan viettoa enemmän kuin tarpeiden tyydyttämistä. Estetiikaltaan, fiilikseltään ja monelta muulta osin Fefen omistaminen vertautuu vaikka arvotaiteeseen tai historiallisten arvoesineiden keräilyyn. Täysin turhaa touhua siis, mutta niin on samoilla mittareilla myös veneily, mökkeily, moottoripyöräily, matkustelu, puutarhanhoito, shakinpeluu ja moni muu suomalaisen suosikkiharrastus.
En tiedä tarkkaa kroisoksen määritelmää, mut aero tais karkeilla luvuillaan todistaa tuon väitteen vääräksi. Mitään älytöntä nettovarallisuutta ei kansalainen tarvii että voi Ferrarin hankkia, kyse on ennemmin siitä mihin varansa haluaa ja kykenee allokoimaan. Tossa ei nyt aero avannut rahoituskuvioitaan (eikä tarvitse), mutta ihan hyvin tuossa paketissa vois olla vaikka 100 k€ asuntolainaa ja Ferrarissa ja kodissa kiinni olevat nettovarat siis kahdella henkilöllä 50 k€/hlö. Ei kuulosta kahdelle työssäkäyvälle älyttömältä velkamäärältä mutta varsinkaan ei kuulosta erityisen ökyltä nettovarallisuudelta.
Monella suomalaisella keskiluokkaisella on esim se mökki tai vene jonka arvo ja käyttökulut pyörii 30v Ferrarin hintaluokassa. Ja duunarillehan se veneily tai mökkeily on ihan hyväksyttävää, sen sijaan työväentalolle ammattiosaston kesäjuhliin Ferrarilla saapuminen vois nostattaa kulmakarvoja
Tässä jo mennyt pari vuosikymmentä että tuliterää autoa ei tullut ostettua.
