2,5 vuorokauden mittainen duunireissu dubaihin, tuosta ajasta varsinaisiin matkustamisiin menee alkuperäisen suunnitelman mukaan noin 20 tuntia. Alkoipa hyvin, kun Turku-Tukholma -lento lähti yli tunnin myöhässä ja Tukholmassa vaihtoaika Dubain koneeseen olisi aikataulun mukaan ollut 50 min. Tuli menomatkaan sitten noin yhdeksän tunnin pidennys, eli hyvällä hyötysuhteella hoituu matkustaminen, kun noin puolet koko reissun kestosta menee matkan päällä. Ja kun minä en lentokoneessa yleensä saa unta, niin oikeinkin mukavaa, että pääsen hotellille Dubaissa varmaankin niihin aikoihin, kun pitäisi aloittaa työpäivää. Sitä ainoaa työpäivää, jonka paikalla ehtii olla kokonaan, koska toisena päivänä pitää lähteä paluumatkalle vähän lounaan jälkeen.
Jotain hauskaakin. Arlandaan päästyäni ja varmistettuani että Dubain kone on lähtenyt, hankin lipun puoliltaöin lähtevälle lennolle. Siitä passintarkastukseen ei-schengen-puolelle, jossa lounge. Passintarkastuksessa setä alkoi sanomaan "oijoijoi", kun kerroin että lento lähtee vasta seitsemän tunnin päästä. Alkoi sanomaan että tuolla ei-schengen-puolella ei ole oikein mitään tekemistä, että om pitkä aika odotella lentoa siellä. Eka ajattelin, että tässä on nyt passintarkastuksen kannalta joku ongelma, mutta kävi ilmi, että tarkastaja oli vain vilpittömän huolissani siitä viihdynkö siellä terminaalissa ollenkaan, ja päästi läpi kun olin vannonut, että haluan nyt jo mennä sinne
Ja ihan samaa paskaahan täälläkin terminaalissa on kuin tuolla EU-puolella. Sikahintaisia kirjakauppoja, kahviloita yms. Ihan yhtä hyvin täällä viihtyy, onpahan vähemmän ruuhkaa.
Että kyllä lentäminen on hienoa, luksusta ja ennekaikkea tehokas tapa matkustaa. Jos olet menossa kentälle autolla, etsit parkkipaikkaa puoli tuntia ja kävelet parkkihallista toisen puoli tuntia lähtöselvitysaulaan. Jonotat bag droppiin jossa on Airbussin verran asiakkaita ja kaksi asiakaspalvelijaa, jotka kyttäävät ettei kellään ole kiloa liikaa tavaraa. Sitten turvatarkastukseen näyttämään kaikki putelit, avaimet, vyöt ja elektroniset laitteet. Mutta hei, tänään metallinpaljastimeen ei saa ottaa kelloa, huomenna kelloa ei saa ottaa pois kädestä. Siitä satunnaisotannalla räjähdysainetarkastukseen ja niskaperseotteella takahuoneeseen ruumiintarkastukseen. Vastaa vain sulle esitettyihin kysymyksiin. Olemme täällä juuri SINUN turvallisuuttasi varten ja siksi uskomme että juuri SINÄ aiot tehdä lennolla jotain kiellettyä. Perse kipeänä sut pakko-ohjataan terminaaliin Stockmannin kokoisen tavaratalon käytävien läpi, jossa ekaa kertaa lomalle päässeet vanhukset palloilee ihan samalla tavalla kuin ne palloilee siellä oikealla Stokkalla. Portilla pitää olla 45 min ennen koneen lähtöä, se sijaitsee tietenkin parin-kolmen kilsan päässä ja käytävillä palloilee pari jumbollista kiinalaisia. Passintarkastusautomaatti pohtii ja pohtii, ei tunnista, vaihdat automaattia, pohtii ja pohtii, päästää sut sisään kuvattavaksi, pohtii ja pohtii, huomauttaa että katso tännepäin. KATSO TÄNNEPÄIN! Pohtii ja pohtii. Ota silmälasit pois. KATSO KAMERAAN NYT DORKA! Siitä vapauduttuasi pääset taas kulkemaan kohti jossain auvoisessa kaukaisuudessa siintävää porttia 131B, joka ei tietenkään ole laisinkaan samassa suunnassa kuin portti 131A, jossa kävit ihan huviksesi kääntymässä. Saavuttuasi kentälle 2,5 tuntia ennen lennon lähtöä olet oikealla portilla kaiken tämän kyykyttämisen jälkeen sen minimin eli 45 min ennen koneen lähtöä. Eipä siinä ehtinytkään ostaa ärrältä kuudella eurolla puolen litran vesipulloa, mutta onneksi koneesta saa juotavaa. Portilla ei näy ketään henkilökunnasta vielä edes 30 min ennen lennon lähtöä, mutta jengi seisoo jonossa kuin tarjolla olisi ilmaisia ämpäreitä. Sitten boarding aukeaa, ja jono saadaan purettua, mutta ei tietenkään koneeseen, vaan odotteluhalliin. Sellaiseen jossa on istumapaikkoja suhhteessa matkustajien määrään vähemmän kuin oli pelastusvenepaikkoja Titanicissa. Siellä sitä odotellaan ja miettii että olisi varmaan pitänyt käydä vessassa jossain ennen tätä ns. boardingia, kun ei tässä karsinassa ole vessaa. 10 min ennen koneen lähtöaikaa ovet avataan ja kansa päästetään jonottamaan alakertaan meneviin portaisiin, josta ohjataan matkustajat bussiin. Se yksi bussi suhaa kentän ja terminaalin väliä viisi kertaa, että se jumbo saadaan täyteen. Ja siinä räntäsateessa odotellessa että pääsee kiipeämään portaita pitkin koneeseen sitä miettii, että Arabian reissulle olisi pitänyt varata päälle vielä vähän lämpimämpää vaatetta. Koneeseen kun pääsee, niin kotelot on täynnä laukkuja ja henkilöstö ystävällisesti käskee tunkea sen ylisuuren käsimatkatavarasi edessä olevan penkin alle. Jalat voi sitten laittaa jonnekin minne ne mahtuu. Sitten sut vyötetään kiinni ruumisarkun kokoiseen tilaan ja aletaan odottamaan taas että kaikki muutkin on saatu sisään ja matkatavarat penkkien alle. Turvashow, tervehdykset, säätiedotukset, ehkä päästään pian lähtemään tai sitten ei, kun on ruuhkaa. Rullataan 45 minuuttia ennen kuin päästään ryskyttämään ilmaan. Pitikö käydä vessassa jossain välissä? Kai piti. Sitten kippari unohtaa katkaista sähköt siitä turvavyövalosta ja kupla otsassa sen kun kasvaa. Kun valo lopulta sammuu, on käytävä täynnä erinomaisia mahdollisuuksia tehdä ostoksia erinomaisilla hinnoilla. Lentoemot katsoo pahalla kun kekkuloit käytävää pitkin vessajonoon ja he joutuvat ajamaan karkkikärryillä rallia eestaas, eestaas jotta kuplaotsaiset vatipäät pääsisivät helpotukselle. Vessajono on taas kuin ämpärijaossa. Vessassa on paperi loppu ja tilaa sen verran että lyöt otsan vessan oveen kun nouset pöntöltä. Taas tädit ajaa rallia eestaas, eestaas, kun se urpo haluaa tulla vessasta takaisin. Herätät taas ne vierustoverit, jotta pääsisit Istumaan. Juomatarjoilukärry muuten meni jo. Saisko mustikkamehua, tai edes vettä? No ei saa santsikuppia (
"se on yhtiömme politiikka"), olisit ottanut kun oli kärry kohdalla. Alat katsoa "viihdejärjestelmästä" leffaa, kunhan saat sen käyttöön jotain tolkkua. Mutta kas kummaa, pitää aloittaa loppuliuku niin järjestelmästä katkaistaan sähkö juuri kun Rocky nyrkkeilee viimeisessä erässä. Ryskistä alas maahan, rullataan taas 45 minuuttia etsien parkkipaikkaa. Jaa, portti ei oo valmiina, odotellaan tässä 10 metrin päässä hetki. Pysykää paikoillanne, pikku porsaat. Sitten ryysis ulos koneesta, kun on niin tuhottoman kiire siihen bussiin taas. Kiertoajelu lentokentällä on täyteen ammutussa vain seisomapaikkoja omaavassa haitaribussissa ulkomaanmatkan kohokohta. Päivän kuudestoista jonotus on passintarkastukseen. Virkailijaa ei näytä kiinnostavan asia pätkääkään, se lähtökentän automaatti oli paljon kiinnostuneempi työstään. Virkailijan kiinnostus jonon nopeaan etenemiseenkin on aika lähellä nollaa. Puolentoista tunnin jonottamisen ja virkailijalle hymyilemisen jälkeen onkin edessä parin kilsan kävely laukkuhihnalle odottelemaan josko tällä kertaa laukku olisi ollut samassa koneessa kuin sinä. Eipä kuulu. Kaikki muutkin lähti jo. Viiden kilsan päässä terminaalin toisessa päässä on se tiski jossa voit käydä ilmoittamassa hävinneestä matkatavarasta, koska eihän sitä tiskiä kannata siinä laukkuhihnan vieressä pitää, tulevat vielä nillittämään jokaisesta pikkuasiasta. Siitä matkatavaraselvitystosite kädessä läpi tullin, jossa koirat nuuhkii ja kusee sun lahkeille ja koiranulkoiluttajien katseet on sen näköisiä, että pian kopeloidaan muutakin kuin sitä käsilaukkua. Ovista ulos saapuvien aulaan ja pujottelet niiden satojen limo- ja taksikuskien välistä koittaen etsiä suuntaa ulko-ovelle. Matkalla pimeiden taksien kuskit repii sulta suunnilleen vaatteet päältä ja hiukset päästä esittäen special price, only for you ja olivatkin sattumalta menossa juuri sinne sun hotellille. Ja kun pääset lopulta ihan oikeaan mittarilliseen taksiin, muistat että lentokentältä lähtiessä virallisenkin taksin hinta kerrotaan kolmella verrattuna tavalliseen taksiajeluun.
Mutta hei, lentäminen on glamouria. Tästä kaikesta edellämainitusta nauttiessasi voit selailla edessä olevan istuimen selkänojan taskussa olevia lentoyhtiön asiakaslehtiä ja shoppailukatalogeja. Siellä on heti ekana tarinaa vuoden sapattivapaan viettämisestä Himalajalla sekä Rolexin, Jaguarin ja Rivan mainoksia kertomassa siitä, että he jotka lentävät, he kyllä nauttivat elämästä myös maan kamaralla.
Ei voi taas sanoa kuin
