Lasse heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi
väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia minä hän näki oli pari Buranaa ja
lasin vettä yöpöydällä. Hän nousee istumaan ja huomaa että hänen
vaatteensa ovat tuolin päällä siististi laskostettuna ja aivan
puhtaina. Katseltuaan ympärilleen hän huomaa, että koko huone on
tahrattoman puhdas.
Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän huomaa
paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on uunissa,
lähdin ajoissa tekemään ostoksia." Lasse menee keittiöön huomaten,
että koko asunto on täysin järjestyksessä ja kiiltävän siisti.
Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä ja toden totta, uunissa
on lämmin aamiainen odottamassa.
Lasse kysyy, "Poikani, mitä tapahtui viime yönä?"
Poika vastaa, "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan,
ympäripäissäs etkä sä oikein edes tiennyt missä sä olit. Sä rikoit
pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta, sait mustan
silmän kun kävelit päin makuuhuoneen ovea."
"No, miksi täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin odottamassa
minua?" Lasse kysyi hämmentyneenä.
"Ai se!" poika vastasi, "Mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja kun
se rupes riisumaan sua, niin sä sanoit sille: 'Sori nainen älä yritä
mitään, mä oon naimisissa.'"
