Joo, eipä todellakaan mene vahvasti siellä. Ilkka Remeksen Ikiyö -kirjassa oli tilannetta kuvailtu laajemminkin. Suurin ongelmahan ovat paikalliset ilkiöt: Kongossa sotilasryhmittymät, P-Koreassa sikäläinen führer jne... kun yritykset sitten ostavat sieltä mistä halvimmalla saavat, niin ihmisoikeuksien arvo jää varsin matalalle. Onneksi on pieniä toivon kipinöitä aina ajoittain, suora kriisiapu ja sitten kehitysapu joka auttaa kehitysmaita nousemaan itse kurjuudestaan: One Laptop Per Child, mikrolainat, ym.