Toisen polven saabisteja.
Meillä aloitettiin autoilu kun isäni osti poliisi 99:sin ford corttiinan tilalle, sen jälkeen myös äidilläni oli jonkin aikaa tuplis, itse en ole muita kuin Saabbeja omistanutkaan.
Pappa osti aikanaan 70-luvulla Saabin, jonka jälkeen ajoi about 5 eri Saabilla. Muita ei sitten enää elämänsä aikana omistanutkaan.
Isä osti papalta ekan Saabinsa -88, eikä ole sen jälkeen muita ostanut, Saabeja kylläkin (muttei niitäkään ole yhtään myynyt..., tämän hetken saldo 6kpl)
Isäukko ollut saabikannassa ainakin 25 vuotta, itsellä pihassa viides ja pikkuveljelläkin jo kolmas saapikas.
Pari kesää sitten kun käytiin pitkästä aikaa Pohjanmaalla vanhan sukutilan pihalla kääntymässä niin meinasin revetä kun ekana pihaan kävellessä silmiin osui lahoamistilassa oleva kuuppa pellonreunassa.
Sitten kun vielä kuulin että erään foorumillakin tunnetun Saab-romuttamon omistajat ovat myös sukulaisia niin oli pakko todeta että sukutausta on kyllä aika raskauttava...
Isällä on ollut ainakin japanilaisia, saksalaisia, englantilaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä autoja, mutta ei yhtään ruotsalaista.
Tällä hetkellä ukko ajaa Hiacella ja Avensiksella, joiden vikaherkkyys on ollut normaalien Toyotien luokkaa. Edellinen Hiace oli muistaakseni neljä vuotta käytössä ja ainoa vika oli haljennut ajovalon lasi, kun ruohonleikkurista lensi yksi kivi autoon ja toinen keittiön ikkunaan
Valitettavasti juuri tällainen "joustavuus" on yksi vaarallisimpia ilmiöitä.
Pohjalainen jr. kirjoitti:Taidan olla jo kolmatta sukupolvea saabisti. Molemmilla isoisillä on Saabit ja isällä on myös ja veljellä on ja itselläkin on yksi...