Miten Saabismi tarttuu

[Saha]

Meidän perheessä ei koskaan ollut Saabeja kun olin pieni, mutta tädillä ja tädin miehellä on ollut niin kauan kuin minä muistan, ja sieltä se varmaan lähti. Sitten siskon mies hankki Saabin, kortin saatuani hankin itse Saabin ja nyt on sitten omilla porukoillakin jo toinen Saab menossa.

Siskon mies tosin vaihtoi Saabin pois jo aikoja sitten, eikä ole vielä palannut takaisin terveiden kirjoihin

Omille lapsille on tullut jo opetettua Saabismin salat ja poika 3 v. bongaa jo nekin Saabit mitä minä en huomaa

[hakuba2]

Aika samoilla linjoilla, kun muutkin PERIYTYVÄÄ. Itse edustan kolmatta sukupolvea.. Mun pappa täyttää kohta 70.vuotta ja tietääkseni sillä on ollu saab koko sen ajokortti-iän..?

[SAABMikko]

Valitsin ihmis-autokontaktin, mutta kyllä kait se tuo periytyvyyskin pitää paikkansa...
Isä oli kohtalaisen kova volvomies kun oli ostamassa ensimmäistä autoa. Budjettiin sopivassa volvossa ei ollut takana vöitä ja valinta osuikin Saab 96:een. Itse olin tuolloin aika herkässä iässä (2v) ja silloin ilmeisesti tämän tartunnan olen saanut. Eli ihan perinnölliseksi en ainakaan omalla kohdalla tätä luokittelisi!

[Milli]

Kyllähän se mulla oli periytyvää.

[Psychocowboy]

Tämähän on elämäntapa . Isältä pojalle täälläkin. Ekaa autoa ostaessa piti ostaa 323 masta johon faija totes että korjauta se sitten jossain muualla . Ja siitä se sitten lähti...

[Saapikas]

En voi äänestää. Saabismi on sairaus, mutta se voi myös tarttua niin, ettei sairastunut sitä tunnista, eli piilevä sairaus. Tästä voi myös parantua niin, että myy saabin pois ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka ilman että edes on huomannut joskus sairastaneensa ko. sairautta.

[P:n Vee]

Morjens!

20 vuotta taisi tulla nyt keväällä saabismia täyteen, 1. Saab oli enon vanha 96 ja isällä on ollut Saab 33 vuotta, Pappa ajeli saabeilla 74-vuotiaasta aina 88-vuotiaaksi ja osti 1. Saabinsa isältäni, meidän suvussa on käynyt muutaman kerran näinkin päin. Veli ajelee -89 C-satkulla(, 4. Saab menossa), enolla 4. Saab ajossa. Vakavaksi on mennyt tauti.

Voihan se Saabismi tarttua tietysti myös pisaratartuntana, vaimon veli ajaa jo toista Saabiaan vaikka aikoinaan oli vankkumaton datsun-mies. Datsun kiepsahti katolleen syysliukkailla ja se oli sen auton "viimeinen pisara". Ensin hankki -86 90:n ja nyt -89 t16.

Jos kuitenkin saabismin sairaudeksi luette niin saatteko KELAlta korvausta krooniseen sairauteen? Auttaisiko jos Tarviketorin tai Motonetin kuitteja laittaisi liitteeksi??? Taitaa kuitenkin olla omavastuut sen verran kovat ettei näillä vähäisillä remonteilla pääse palkoille. Ei se taidakaan olla ihan oikea sairaus, sehän on vain hetkellinen mielenhäiriö joka kestää ja kestää...

teevee P:n Vee

[lefa42]

Itse sairastuin korjatessani tutun noppaa, jota olin aina kironnut ja haukkunut, vasta kun ajoin, ymmärsin mikä saab on autojaan

[Turbo900]

Itsestään.

Kortin saannin jälkeen Saabi ei kuulunut mahdollisiin autoihini millään osa-alueella.
Vajaa neljä vuotta myöhemmin se olikin yht'äkkiä "pakko saada" auto.
Kolmas käyttö-/harrasteSaabi jo menossa.

Tänä Keväänä auton vaihdon yhteydessä katselin myös muun merkkisiä autoja, mutta Saabi vei voiton puhtaasti .

[Money For Nothing]

Osittaista turvallisuudenhalua... porukoilla kyllä oli parin vuoden ajan ysisatku kun olin pieni, mutta sen jälkeen on ollut useampia muita autoja. Kaitpa se oli tuo hinta-laatusuhde ysisatkuissa. Isolla koneella, turvallinen, halpa. Ja nykyinen saabismi saattaa johtua jo pelkästään saabien aliarvostuksesta... ihan mukava todistaa ihmisille millanen se OIKEASTI on! Ei ole ollut pahaa sanottavaa.

[moksu]

Periytyvää

Toisaalta ei SAAB oo ikinä ollu mikään nuorison suosikki , joten saa taas olla hiukan erilainen kuin muut.
(vaikken ihan poika enää olekkaan )

[Cyrus]

Varmaankin periytyvää, vaikkakin isä on myöhäisherännäinen, mutta viimeiset 10-15 vuotta on ajanut Saabeilla. Itselläni taisi Saab-innostus alkaa jo pienenä poikana isän kautta poliisi-Saabeista, oli hienoa päästä sinivalkoisen 99:n kyytiin ja siellä vielä oli niitä kaiken maailman nippeleitä ja nappeleita. Joillakin voi olla tietysti ikäviäkin muistoja poliisi-Saabien kyydissäolosta...
Luulenpa että noista tekijöistä löytyy syyt saabismille. Niin ja yksilöllisyys on eri luokkaa kuin esim.japanilaisissa autoissa.

[Suabisti]

Ei ollut perinnöllistä valitettavasti

Mutta onneksi oli kaveri jolla oli 900i 16v.
Ja kaveri sillä kyykytti kaiken maailman Civikit, bemut, uudet autot ja lopullinen ihastus Saabeihin tuli kun lähti 3km suoralla paikaltaan kiihdyttämään ja suoran toisessa päässä 220km/h mittarissa

Sen jälkeen ei ollut epäilystäkään että mikä olisi eka autoni

[av]

Ihastus jo lapsena - ja ihmis-auto kontakti.
Meidän perheessä meni niinpäin, että pojalta isälle Tajusin kortti ikää lähetessäni, että ainoa "saab" mikä suvusta löytyy on 99:n pannu enon ladosta ja sehän tuntu jotenkin tosi ontolta, joten yksinkertaisesti pakotin autoa vaihdettaessa isäni ostamaan saabin Omakin tuli sitten myöhemmin hankittua...

[markeliina]

Polvesta polveen
Eli esim. - äidiltä pojalle - joskus niinkin päin