Kuka presidentiksi?

[Jartsa67]

Tällaisia nää porvarit on.

[9-3Tid]

Tällaisia nää porvarit on.

Nyt on Jartsalla menneet tekstit väärinpäin.
Paljaan perseen kohdalla pitäisi lukea rehti ja reilu pieni tai keskisuuri suomalainen yrittäjä ja riistäjän osassa näkisin tämänpäivän yhteiskunnan kolehdin kerääjät.

[Henkka #2283]

Nyt on Jartsalla menneet tekstit väärinpäin.
Paljaan perseen kohdalla pitäisi lukea rehti ja reilu pieni tai keskisuuri suomalainen yrittäjä ja riistäjän osassa näkisin tämänpäivän yhteiskunnan kolehdin kerääjät.

En ota kantaa itse kuvaan. (jossa Niinistö muistuttaa kumman paljon Conania )

Kun puhutaan erityisesti pienyrityksistä (henkilöstö 50> yms. *) sympatiat tulevat minunkin puolelta. Ne pienyritykset, joita olen päässyt seuraamaan läheltä, tekevät omalta osaltaan erittäin tärkeän panoksen yhteiskunnassa.

Asia, johon en halua tämän enempää mennä, on itsestäänselvyys hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon laskusta. Siihen, että onko pienyrittäjien taakka kohtuuton, on vaikea vastata, kun punnitsee asiaa monelta kannalta. Ja tarjoaahan hyvinvoiva yhteiskunta itsessään omalta osaltaan turvallisen ympäristön yrittämiseen.

Mutta en jatka tästä, sympatiat kuitenkin.


* http://www.eu.int/comm/enterprise/consu ... mes_fi.pdf

[Jussi]

Asia, johon en halua tämän enempää mennä, on itsestäänselvyys hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon laskusta. Siihen, että onko pienyrittäjien taakka kohtuuton, on vaikea vastata, kun punnitsee asiaa monelta kannalta. Ja tarjoaahan hyvinvoiva yhteiskunta itsessään omalta osaltaan turvallisen ympäristön yrittämiseen.

Täytyy kyllä sanoa että minä en ymmärrä millä perusteella tietyt yrittäjät katsovat joutuvansa maksamaan kohtuuttomasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Viranpuolesta tuohuan paljon isojen yritysten kanssa ja sivutoimisesti oman yrityksen puitteissa taas tulee touhuttua pk-sektorin yritysten kanssa... vielä en ole muiden toiminnassa saati omassa yritystoiminnassa törmännyt mihinkään sellaiseen yhteiskunnan asettamaan maksuun tai määräykseen joka söisi yritystoiminnan edellytyksiä.

Ne rutinat, jotka mediassa yleistetään kaikkien yrittäjien rutinaksi, tulevat yleensä vain tietyltä pieneltä marginaaliryhmältä tai vaihtoehtoisesti ovat tiettyjen henkilöiden henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä.

Yrittäjärutina on aivan vastaava ilmiö kuin kaikki muukin kansalaisrutina... ei ymmärretä, eikä edes haluta yrittää ymmärtää kokonaisuutta, rutistaan vain heti-mulle-kaikki-tänne asenteella kaikesta mahdollisesta.

Suomessa on yritystoimminnalle aivan yhtälaiset edellytykset kuin kaikkialla muuallakin Pohjois Euroopassa tai Keski Euroopan pohjoisosissa. On vain hyväksyttävä kylmä totuus että tietyt teollisuuden alat ja tietynlainen yritystoiminta ei enää kuulu tänne... ajassa pitäisi pysyä mukana eikä kynsin hampain roikkua menneisyydessä.

Suomessa (ja itse asiassa koko Euroopassa) on teollisuus vastaavansuuruisen muutoksen edessä kuin toisen maailmansodan jälkeen.

[Henkka #2283]

Täytyy kyllä sanoa että minä en ymmärrä millä perusteella tietyt yrittäjät katsovat joutuvansa maksamaan kohtuuttomasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Viranpuolesta tuohuan paljon isojen yritysten kanssa ja sivutoimisesti oman yrityksen puitteissa taas tulee touhuttua pk-sektorin yritysten kanssa... vielä en ole muiden toiminnassa saati omassa yritystoiminnassa törmännyt mihinkään sellaiseen yhteiskunnan asettamaan maksuun tai määräykseen joka söisi yritystoiminnan edellytyksiä.

Ne rutinat, jotka mediassa yleistetään kaikkien yrittäjien rutinaksi, tulevat yleensä vain tietyltä pieneltä marginaaliryhmältä tai vaihtoehtoisesti ovat tiettyjen henkilöiden henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä.

Yrittäjärutina on aivan vastaava ilmiö kuin kaikki muukin kansalaisrutina... ei ymmärretä, eikä edes haluta yrittää ymmärtää kokonaisuutta, rutistaan vain heti-mulle-kaikki-tänne asenteella kaikesta mahdollisesta.

Suomessa on yritystoimminnalle aivan yhtälaiset edellytykset kuin kaikkialla muuallakin Pohjois Euroopassa tai Keski Euroopan pohjoisosissa. On vain hyväksyttävä kylmä totuus että tietyt teollisuuden alat ja tietynlainen yritystoiminta ei enää kuulu tänne... ajassa pitäisi pysyä mukana eikä kynsin hampain roikkua menneisyydessä.

Suomessa (ja itse asiassa koko Euroopassa) on teollisuus vastaavansuuruisen muutoksen edessä kuin toisen maailmansodan jälkeen.

Aivan. Nyt kun luin kirjoittamasi, en näe siinä eroa omien ajatusteni suuntaviivoihin.

Lauseessa, jota siteerasit tarkoitukseni oli tuoda esille itsestäänselvyyksiä, ikään kuin selvennykseksi edellisistä puheistani, joista joku tarkoitushakuinen puusilmä voi vetää johtopäätöksen, että näkisin yritystoiminnan "jotenkin pahana".
Ja kuten jo sanottu, kalliisti ylläpidetty hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa myös yrittäjille monelta kannalta turvallisen ympäristön, mm. rikollisuudentorjunta-, sosiaalisessa-, oikeudellisessa- ja markkinaympäristömielessä.


Ennen kuin kukaan nostaa täällä esille jatkojalostettua ajatusta esittämästäsi ajatuksesta "ajassa pitäisi pysyä mukana eikä kynsin hampain roikkua menneisyydessä."
Näen jo jonkun katsovan edelläkertomaani siltalankaltaista kritiikkiä näkökulmasta, että maailman menossa duunarinkaan on turha haikailla "keskipohjanmaalaiseen opettajaperheeseen."
Tuossa kritiikissä kyse ei käsittääkseni kuitenkaan ole menneeseen haihattelusta, vaan enemmän tuoda perspektiiviä puheisiin "nykypäivän kapitalismin hallitseman maailman ehdottomasta paremmuudesta verrattuna vaikkapa 80-luvun kovin erilaiseen tilanteeseen". Mielestäni enemmänkin myös julkisuudessa esitetyissä edellisenkaltaisissa "haihatteluväitteissä" on kyse aistien sulkemiselta todellisuudelta ja jopa matrojen jauhamisesta. Kuten Siltala on itse saamastaan kritiikistä todennut, on todella helppo tuomita viestintuoja itse pahaksi, ikävän ilmapiirin lietsojaksi.

Ja edellinen, Jussi, ei liity sun puheisiin muulla tavalla kuin, että lauseestasi pääsin kiinni omaan ajatukseeni

[Jartsa67]

Tällaisia nää porvarit on.

Nyt on Jartsalla menneet tekstit väärinpäin.
Paljaan perseen kohdalla pitäisi lukea rehti ja reilu pieni tai keskisuuri suomalainen yrittäjä ja riistäjän osassa näkisin tämänpäivän yhteiskunnan kolehdin kerääjät.

Ei se taida aivan niin olla. Pikemminkin voisi ajatella niin, että tuollainen kuvaamasi tilanne olisi "rehdin ja reilun" pk yrittäjän fantasia. Jostakin lukemani tutkimuksen mukaan suklaapojuja löytyy em. väestöryhmästä keskimääräistä enemmän. No, tutkimuksiakin nyt löytyy aivan sellaisia kun sen tilaaja haluaa, joten sen todenmukaisuuteen en ota enempää kantaa.

[9-3Tid]

Ei se taida aivan niin olla. Pikemminkin voisi ajatella niin, että tuollainen kuvaamasi tilanne olisi "rehdin ja reilun" pk yrittäjän fantasia. .

Aaiiii… Muistan muuten jostain lukeneeni, että olikohan joka kahdeksalla olevan vastaavia ajatuksia sukupuoleen tai toimeen katsomatta. joten kannattanee sinunkin olla varuillaan, kun verryttelet niissä punaisissa verkkahousuissa…voi pian naapurin pikkuporvari tulla ja rokottaa! Eipä silti, ei hätää kaikkihan tietävät että porvariyrittäjät ovat pienimunaisia.
No se siitä paskanheitosta.

Mitä tulee paljaan persauksen nimitystekstiin niin kieltämättä hätäpäissäni kirjoitin sen väärin. Persauksen kohdalla olisi pitänyt lukea ahkera ja rehti duunari tai yrittäjä. Valitettavasti täällä vaan rangaistaan kovemman mukaan työntekijän ahkeruudesta ja rehellisyydestä.

Yrittämisen perusedellytykset ovat tässä maassa todellakin kunnossa. Voisi jopa sanoa, että yrittäminen on tehty helpoksi, ehkä jopa liian helpoksi. Esimerkkejä on aivan riittävästi, jossa tukiseulan läpäisee jopa sellaiset yritykset joilla ei ole minkäänlaisia toimintaedellytyksiä. Veropetoksista ja kavalluksista tuomituillakin on parin viikon päästä käräjistä jonkin bulvaanin nimellä uusi yritys pystyssä. Jonkin mainitsemana pullamössösukupolvi ei ole enää unta vaan todellisuutta. Vapaamatkustajiin tässä yhteiskunnassa ei ole enää varaa.
Työlakeja virittämällä työntekijöille on saatu ehkä jopa liiankin hyvä lainsuoja ja pmsukupolvi käyttää sitä häikeilemättä hyödyksi. Muutoksen kourissa työnantajan arvostus on heikentynyt ja yhteenhiileen puhaltamisen liekki hiipunut. Kello kun lyö 16.00 niin hanskat ja lapio tippuu siihen paikkaan rosvojen vietäväksi…jos vielä löisi kaveria selkään niin jääpuikotkin tippuisivat nenästä.

[turkkaki]

hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen on itsestäänselvä asia... eiköhän tästä olla ihan samaa mieltä joka taholla?? se millä keinoin siihen pyritään, onkin eriasia..

itse olen "persaukinen" duunari, mutta en näe muuta konstia hyvinvoinnin ylläpitämiseen kuin yrittämisen kannustaminen.. vanhat valtionyhtiöt.. ns "kolhoosit" ovat menneen talven lumia, ja pienyrittäjyys tätäpäivää... kun oikein yritetään, niin aina silloin tällöin päästään todistamaan menestystarinoita.

nykymeiningillä suomi vaipuu unholaan "korkean tegnologiansa" kanssa, ja unohdetaan muun maailman otettua meidät kiinni... kunnianhimoisia itsensä ja työntekijänsä hengiltä "riistäviä" pienyrittäjiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa... niitä on kannustettava.

henkilökohtaisesti ihmettelen jatkuvasti ympärilläni käytävää keskustelua siitä, että kuinka meitä työntekijöitä riistetään... työnantajat ovat kuitenkin niitä "kovia" jätkiä jotka ovat tehneet meille työpaikkoja ja ovat nostaneet suomen hyvinvoinnin sille tasolle missä se nyt on..

hyvät työntekijät eivät riitä takaamaan hyvää tulosta!!

[Jussi]

itse olen "persaukinen" duunari, mutta en näe muuta konstia hyvinvoinnin ylläpitämiseen kuin yrittämisen kannustaminen.. vanhat valtionyhtiöt.. ns "kolhoosit" ovat menneen talven lumia, ja pienyrittäjyys tätäpäivää... kun oikein yritetään, niin aina silloin tällöin päästään todistamaan menestystarinoita.

Pienyrittäjyys ei ole sen paremmin tätä päivää kuin eilistäkään. Tietyillä aloilla ja tietyissä tapauksissa pienyritykset ovat elinkelpoisia, samoin kuin kaikenmaailman osuuskunnat sun muut, mutta ei kaikilla aloilla.

Tällä hetkellä tilanne on se että kannustus ja toisaalta jopa painostus yrittäjyyteen on liian kova. Elinkelvottomat pienyritykset syövät pikkuhiljaa koko järjestelmän. Yrittäjyydestä on rakennettu työvoimapoliittinen tilastojen kaunistelu keino.

nykymeiningillä suomi vaipuu unholaan "korkean tegnologiansa" kanssa, ja unohdetaan muun maailman otettua meidät kiinni... kunnianhimoisia itsensä ja työntekijänsä hengiltä "riistäviä" pienyrittäjiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa... niitä on kannustettava.

Pienyrittäjyys ei korkeanteknologian Suomea pelasta, lähinnä päinvastoin. Koulutus on ainoa mikä auttaa siihen ja nykymeiningillä koulutusjärjestelmä menee päin p***tä. 90-luvun alusta lähtien on tehty koulutuksen suhteen lähestulkoon ainoastaan huonoja muutoksia.

Teollisuus on rakennemuutoksen edessä ja siihen tarvitaan osaavaa työvoimaa. Tällä hetkellä esimerkiksi pätevän nuoren koneinsinöörin löytäminen on liki mission impossible, kiitos ammattikorkeakoulujärjestelmän.

henkilökohtaisesti ihmettelen jatkuvasti ympärilläni käytävää keskustelua siitä, että kuinka meitä työntekijöitä riistetään... työnantajat ovat kuitenkin niitä "kovia" jätkiä jotka ovat tehneet meille työpaikkoja ja ovat nostaneet suomen hyvinvoinnin sille tasolle missä se nyt on.

Kaikki jotka kantavat kortensa kekoon ovat niitä kovia jätkiä. Kukaan ei tee mitään hyvän hyvyyttään, ei työnantaja sen paremmin kuin työntekijä. Molemmilla osapuolilla on tasan samat intressit: Raha. Ei voi sanoa että jokin osapuoli yksin olisi merkittävämpi. Merkittävin asia hyvinvoinnin luomisessa on ollut työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan toimiva yhteistyö... ja toisaalta ne paljon parjatut valtion yhtiöt, jotka kuitenkin tahkosivat hyvinvointia yhteiskunnalla 40-luvun lopulta 80-90-lukujen taitteeseen. Valtion yhtiöille kävi kuten kaikille suurille yhtiölle ennenpitkää, suuruus ja hallinnon kökkööntyminen kaatoi ne... väistämätön ilmiö joka tapahtuu kaikille ennenpitkää.

[Rommitommi]

Ne rutinat, jotka mediassa yleistetään kaikkien yrittäjien rutinaksi, tulevat yleensä vain tietyltä pieneltä marginaaliryhmältä tai vaihtoehtoisesti ovat tiettyjen henkilöiden henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä.

Yrittäjärutina on aivan vastaava ilmiö kuin kaikki muukin kansalaisrutina... ei ymmärretä, eikä edes haluta yrittää ymmärtää kokonaisuutta, rutistaan vain heti-mulle-kaikki-tänne asenteella kaikesta mahdollisesta.

Haluaisin tietää, monenko 90-luvun alun (pien)yrittäjän uskot kuuluvan tähän "marginaaliryhmään"
Silloisen onnettoman raha- ja finanssipolitiikan ansiosta monet menettivät kaiken, ja sekään ei riitä, vaan ovat velkojensa vankeja lopun elämäänsä. Missä on yhteiskunnan turvaverkot yrittäjille?
Tottakai oma riskinotto oli myös osasyynä yritysten kaatumiseen, mutta viime lamassa valtion osuutta ei voine vähätellä. Hyvin moni yritys kun tarvitsee lainaa, kun sitä omaa alkupääomaa ei ole. Tietenkin nämä sidottiin ulkomaisiin valuuttoihin, jotta devalvaation tullessa pudotus oli mahdollisimman suuri.
Sitten vielä julistetaan Koiviston konklaavit suojaamaan pankkeja, voi hemmetti, on se sitten ollut herkkua olla yrittäjä Suomessa
No, eihän ton konklaavin jäsenet saaneet aikaan kuin tuhansia itsemurhia, pikkujuttu.
Ilkan uutinen asiasta

No ihan vakavasti puhuen, yrittäjyys ei saisi olla sellaista että jos epäonnistuu, sen seurauksia kantaa lopun elämäänsä
Jonkunlainen järjestelmä tulisi olla, missä ihminen pystyy uudestaan aloittamaan puhtaalta pöydältä, vaikka yrittäminen ei olisikaan ihan putkeen mennyt!

E: Onhan yrittäjien asemaa tietenkin parannettu, mutta vieläkin on todella paljon parantamista.
Ja luojan kiitos nykyinen valuuttamme on euro ja rahapolitiikka hoidetaan jossain ihan muualla kuin Suomessa

E2: Huolettaako muuten ketään muuta pankkien nykyään myöntämät ylisuuret lainat vaikkapa ihan ensiasunnon ostajille. 200K€ on ihan normaali laina, mutta jokainen voi laskea kuinka kauan perusduunarilla menee tollasta maksella

[Jussi]

Haluaisin tietää, monenko 90-luvun alun (pien)yrittäjän uskot kuuluvan tähän "marginaaliryhmään"

Kovin monelle palkkatyöläisellekin kävi kehnosti 90-luvun alussa. Tuossa asiassa kyse on riskeistä, niiden hallinnasta ja onnettomista sattumuksista... aivan kuten palkkatyöläistenkin kehnoissa kohtaloissa laman aikana.

Silloin oli sillon ja nyt on nyt.

Yhteiskunnan suojaverkot ovat yrittäjälle periaatteessa aivan samat kuin kaikille muillekin. Käytännössä asia ei ole aivan niin yksiselitteinen. Esim yritystoiminnan kuivuessa kasaan putoaa melko pitkäksi aikaa täysin oman onnensa varaan toisin kuin palkka töissä käyvät.

No ihan vakavasti puhuen, yrittäjyys ei saisi olla sellaista että jos epäonnistuu, sen seurauksia kantaa lopun elämäänsä
Jonkunlainen järjestelmä tulisi olla, missä ihminen pystyy uudestaan aloittamaan puhtaalta pöydältä, vaikka yrittäminen ei olisikaan ihan putkeen mennyt!

Elämä on sellaista, muillekin kuin yrittäjille.

Tuollainen ehdottamasi järjestelmä kaatuisi hyvin nopeasti siihen että sitä käytettäisiin hyväksi.

E2: Huolettaako muuten ketään muuta pankkien nykyään myöntämät ylisuuret lainat vaikkapa ihan ensiasunnon ostajille. 200K€ on ihan normaali laina, mutta jokainen voi laskea kuinka kauan perusduunarilla menee tollasta maksella

Huolettaa... täysin älyvapaata touhua. Ei tosin pankilta vaan lainanottajilta. Pankki tekee kuitenkin hyvää bisnestä pystyessään sitomaan asiakkaan n. 30 vuodeksi itseensä.

Tuossakin on kyse riskeistä ja niiden hallinnasta. Pankki ottaa tuottoon nähden verrattain pienen riskin, lainalla on aina kuitenkin vakuus. Lainanottaja ottaa melko suuren riskin, ennustaminen 30v päähän on kovin hankalaa.

[ah79]

No ihan vakavasti puhuen, yrittäjyys ei saisi olla sellaista että jos epäonnistuu, sen seurauksia kantaa lopun elämäänsä
Jonkunlainen järjestelmä tulisi olla, missä ihminen pystyy uudestaan aloittamaan puhtaalta pöydältä, vaikka yrittäminen ei olisikaan ihan putkeen mennyt!

Esim. USA:ssa konkurssien katsotaan kuuluvan osana yrittämiseen ja kun yksi firma on mennyt nurin, voi alkaa laittaa puhtaalta pöydältä uutta pystyyn eikä kukaan edes katso kieroon. Täällä päin konkurssi=velkavankeus ja maineen menetys loppuelämäksi.

Tämä on yksi niitä todella harvoja asioita, joissa kannattaisi minusta niin lainsäädännön kuin asenneilmastonkin puolesta ottaa mallia rapakon takaa.

[Rommitommi]

Kovin monelle palkkatyöläisellekin kävi kehnosti 90-luvun alussa. Tuossa asiassa kyse on riskeistä, niiden hallinnasta ja onnettomista sattumuksista... aivan kuten palkkatyöläistenkin kehnoissa kohtaloissa laman aikana.

Silloin oli sillon ja nyt on nyt.

Yhteiskunnan suojaverkot ovat yrittäjälle periaatteessa aivan samat kuin kaikille muillekin. Käytännössä asia ei ole aivan niin yksiselitteinen. Esim yritystoiminnan kuivuessa kasaan putoaa melko pitkäksi aikaa täysin oman onnensa varaan toisin kuin palkka töissä käyvät.

Muuten olen kyllä samaa mieltä, mutta mielestäni finanssipolitiikassa ei ollut kyse onnettomien sattumien summasta. Epäpätevyydestä ennemmin, ei lama tainnut ihan samalla tavalla moneenkaan maahan..

Elämä on sellaista, muillekin kuin yrittäjille.

Tuollainen ehdottamasi järjestelmä kaatuisi hyvin nopeasti siihen että sitä käytettäisiin hyväksi.

Oikeastaan arvasin, että huomioit ton hyväksikäytön

"puhdas pöytä" tulisikin myöntää sellaisille yrittäjille, jotka ovat hoitaneet hommansa niin kuin pitääkin. Ei velkasaneerauksiinkaan kaikki pääse.

Huolettaa... täysin älyvapaata touhua. Ei tosin pankilta vaan lainanottajilta. Pankki tekee kuitenkin hyvää bisnestä pystyessään sitomaan asiakkaan n. 30 vuodeksi itseensä.

Tuossakin on kyse riskeistä ja niiden hallinnasta. Pankki ottaa tuottoon nähden verrattain pienen riskin, lainalla on aina kuitenkin vakuus. Lainanottaja ottaa melko suuren riskin, ennustaminen 30v päähän on kovin hankalaa.

Täysin samaa mieltä, ei tainnut 90-luku paljoa opettaa

[Rommitommi]

Esim. USA:ssa konkurssien katsotaan kuuluvan osana yrittämiseen ja kun yksi firma on mennyt nurin, voi alkaa laittaa puhtaalta pöydältä uutta pystyyn eikä kukaan edes katso kieroon. Täällä päin konkurssi=velkavankeus ja maineen menetys loppuelämäksi.

Tämä on yksi niitä todella harvoja asioita, joissa kannattaisi minusta niin lainsäädännön kuin asenneilmastonkin puolesta ottaa mallia rapakon takaa.

Jätin USA:n mainitsematta ihan tarkoituksella, se kun tuntuu olevan hyvin tulenarka aihe Kuitenkin kaikilta osin olen samaa mieltä

[Jussi]

Esim. USA:ssa konkurssien katsotaan kuuluvan osana yrittämiseen ja kun yksi firma on mennyt nurin, voi alkaa laittaa puhtaalta pöydältä uutta pystyyn eikä kukaan edes katso kieroon. Täällä päin konkurssi=velkavankeus ja maineen menetys loppuelämäksi.

Tämä on yksi niitä todella harvoja asioita, joissa kannattaisi minusta niin lainsäädännön kuin asenneilmastonkin puolesta ottaa mallia rapakon takaa.

Ei konkurssi tarkoita suoraan sitä että olisi elinikäisesti naimisissa konkurssista jääneiden velkojen kanssa. Hyvin ennen konkurssia hoidettu yrityksen talous ja hyvin hoidettu konkurssi eivät jätä yrityksen omistajalle/omistajille henkilökohtaista velkataakkaa.

Konkursseista puhuttaessa vain harvemmin eritellään konkurssin syitä tai puhutaan siitä miten konkurssi on hoidettu. Valitettavan usein konkurssi ei suoraan johdu toimintaedellytysten puutteesta vaan kyvyttömyydestä hallinoida taloutta ja riskejä, näissä tapauksissa käy usein ohrasesti.

En kyllä tuota maineenmenetystä loppuiäksi allekirjoittaisi... siinäkin on paljon kiinni siitä miten asiat on hoitanut/hoidettu.