Foorumi – Saabclub.fi

Sitä virhettä en tee että sitikkaan edes koskisin

Citroeni ehkä mainettaan parempi auto vai onko.kaverilla pikasso ja hdi xsara vm.2000 ja 2004.kumassakin virtalukko reistaili korjaus kumpaankin osa yli 400e ja työt päälle.tempuili lähtee käyntiin ei lähde tyyliin.sähkövikoja yleisesti ei päivääkään että ei jotain sähkö juttuja.moottorissa huohotus ogelmia vts tai mikä olikaan 150tkm kohdalla paljon konerikkoja,takaripustukset ei kestä.c5 ajovakautus järjestelmä syö takarenkaat kun ois kulmat pielessä on kuulema ominaisuus.ym.ym.minusta ainut sitikka on iso vanha kissa jos on hyvä kyyti ei täristä persuuksiin.

Yhden ainoan ja viimeisen kerran . Kotkasta Helsinkiin ajoin ja malli oli joku 90-luvun puolivälin ax tai dx (vai mitä niitä nyt onkaan) farkku. Pehmeä kuin mikä. Joka mutkassa sai pelätä sen kaatuvan. Uudemmat varmasti parempia mutta sen verran persoonallisia (lue rumia), ettei hirveästi houkuttele.

ei ole eikä tule.

Eka auto Citroen 2cv6 Dyane -75
sitten hurahti mieli citikoihin,
tuli toinen Dyane -74, sitten aito 2cv4,
sitten Gsa pallas -82 (btw kesti 4 päivää...)
Sitten Gsa Special

parhaimmillaan pihalla oli 4 sitikkaa, joista 1-2 toimi...

sitten tajusin siirtyä saabeihin. eli eka oma oli 900i -86/87 special

(vieläkin on tallella yks Dyane joka tehtiin kahdesta...en ole vielä päättänyt kumpi se on... -74 vai -75, koska runkonumero on poppareilla kiinni rungossa ja toiseen kohtaan ei ole meistetty numeroa...)

Vastasin "en ikinä", vaikka ei siitä niin varma voi olla. Ennen tätä nykyistä Saavia kaikki autoni ovat olleet sitikoita: Rättäristä Bx:n ja Xm:n kautta Xsaraan. Nyt vaan lopulta kyllästyin surkeaan vaihtoarvoon ja päädyin hyvin arvonsa säilyttävään Saabiin....

Työautona ollut, timanttinen Jumper, josta löytyi sähköpeileistä CD-soittimien kautta kauko-ohjattavaan keskuslukkoon ja radion säätimiin ohjauspyörässä, muttei ABS-jarruja, joten talvella oli melko lysti peli ajella Sen verta oli sähkövikoja, ettei ihan ekaks tuon perusteella citikkaa hankkis. Ja ah, lamppujen vaihto se vasta helmeä oli!

kyllä saappi pitää riittää!!

Henke kirjoitti:Vastasin "en ikinä", vaikka ei siitä niin varma voi olla. Ennen tätä nykyistä Saavia kaikki autoni ovat olleet sitikoita: Rättäristä Bx:n ja Xm:n kautta Xsaraan. Nyt vaan lopulta kyllästyin surkeaan vaihtoarvoon ja päädyin hyvin arvonsa säilyttävään Saabiin....

Omat sitikkakokemukset rajoittuvat yhteen emännän äidin 2005-mallin C5:llä tehtyyn helsingin reissuun, enkä ainakaan kaasunestejousitettua sitikkaa ikinä tule tuon ajon seurauksena omistamaan.

Auto on aivan hirveä ajettava, perä heiluu kuin iskarit olisivat ihan loppu, tuuliherkkyys on ärsyttävällä tasolla eikä ohjaustakaan voi millään tavalla kehua. Ikäänkuin kaikki jämäkkyys puuttui autosta kokonaan. Tietäkään ei juuri tuntenut, ja ohjaustunnon ollessa puutteellinen oli ajaminen todella haasteellista. Ihan oikeasti, mutkaisella osalla vanhaa ykköstietä, jossain lohjan nurkilla nopeusrajoituskin tuntui liian kovalta vauhdilta C5:lle

Emäntäkin sanoi seuraavana päivänä, kun oli edellisenä iltana ajanut Helsingistä takaisin ja mentiin saabilla Muurlaan, että onpas tämä kiva ajaa (siis saabista) kun tekis mieli laittaa vaan lisää vauhtia muttei uskalla enää (ajaa aika reippaasti) Saabista tuo sitikan heilunta, epävakaus ja epäloogisuus puuttuu täysin.

Vaikka molemmat merkit ovat omalla tavallaan persoonallisia ja sympaattisia, arvostan silti 9000:ssa ja 9-5:stäkin löytyvää jämäkkyyttä ja vakautta. Kuskinpenkistä pitää vaan olla tuntuma tiehen.

Ptää käydä varmaan koeajamassa uusi C6 ja korjata mielipiteitä. Sen jousitus sai ainakin tekniikan maailmalta kehuja

2.3i-16 kirjoitti:Ptää käydä varmaan koeajamassa uusi C6 ja korjata mielipiteitä. Sen jousitus sai ainakin tekniikan maailmalta kehuja

Kannattaa käydä kokeilemassa, ihan vain kokemuksen kannalta... ei se mikään vaihtoehto 9-5:lle ole, "hinnat alkaen"-mallin hinnalla saa kaksi "hinnat alkaen" 9-5:sta

Mehujousisissa Citikoissa hydraulijärjestelmän kunnolla (ennen kaikkea jousipallojen paine) on iso vaikutus ajettavuuteen ja ikävä kyllä hydraulijärjestelmän huolto on yleensä laiminlyöty vaikka auto olisi huollettu merkkihuollossa. Palloissa pysyy typpi sisällä n. 4 v, jonka jälkeen ne pitäisi tarkastaa ja täyttää tai vaihtaa. Uudempien Citikoiden kohdalla myyntimiehet uskottelevat että niiden tuplakalvopallot ovat ikuisia, joka johtaa siihen että niistä ei huolehdita ennen kuin auto alkaa tuntumaan Opelilta. Vastaavasti myös kuvitellaan ettei hydraulinesteitä tarvitsisi vaihtaa ja järjestelmää huuhdella ja näihin hommiin ryhdytään vasta kun tulee ongelmia vastaan, eli liian myöhään. Yksinkertaisia ja halpoja huoltotoimenpiteitä, mutta sen verran tavallisuudesta poikkeavia että jäävät tekemättä... silti kukaan tuskin kuvittelee että tavalliset iskarit olisivat ikuisia

Perheautokokoluokan Citikoissa on vielä sekin puoli että ne ovat melko halpoja autoja, joten ne päätyvät todennäköisesti autoilijoille jotka eivät ole autoistaan erityisen kiinnostuneita... hieno ja erikoinen tekniikka ja huolimaton autoilija ei oikein sovi yhteen.

Itse en osaa laittaa isoja Citikoita samalle viivalle esim Saabin kanssa... kyse on aivan täysin erilaisista autoista ja suunnitteluun on lähdetty täysin erilaisista lähtökohdista. Isot Citikat on laitteita, joilla ajetaan kovaa ja pitkiä matkoja, ne on painajaismaisia laitteita kaupungissa ja soratiellä, niillä ei nautiskella ajamisesta mutkaisella asvaltilla. Yksi niiden tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri se että tuntumaa tiehen ei ole ja sitä ei myöskään tarvita... istutaan nojatuolissa ja määrätään suunta ja nopeus... ajamiseen jossa tarvitaan välitön tuntuma tiehen isot ruotsalaiset ja saksalaiset on paljon parempi vaihtoehto.

2.3i-16 kirjoitti:Omat sitikkakokemukset rajoittuvat yhteen emännän äidin 2005-mallin C5:llä tehtyyn helsingin reissuun, enkä ainakaan kaasunestejousitettua sitikkaa ikinä tule tuon ajon seurauksena omistamaan.:

Alkupään C5 sai kovasti moitteita ajo-ominaisuuksistaan autolehtien koeajoissa, mutta uuteen malliin alustan viat korjattiin ja kehuja rupesi kertymään samoilta lehdiltä.

Itse olen ohjastanut kaverin uudehkoa Xsaraa farmarimallisena ja 2-ovisena sekä daamin -86 CX:ää. Xsara nyt ei juurikaan eronnut vastaavista muunmerkkisistä, siinähän on ihan rautajouset eikä hydrauliikkaa. CX sisälsi yllättävän monta heppoista ja halvantuntuista ratkaisua, vaikka aikanaan olikin keskiluokkaa parempi kulkine. Meno oli kyllä suorastaan ylellisen hiljaista ja mukavaa, myös routavaurioisella ja mutkaisella tiellä.

Uudessa C5-farmarissa olen ainoastaan istunut kyydissä (mukavaa sekin), joten sen ajotuntumasta en tiedä, muttei sitä ainakaan omistaja ole haukkunut. Kuulemma kumminkin ihan eri luokkaa kuin edellinen omistamansa vanhempi C5.

Vastasin "en ikinä", mutta täytyy tunnustaa, että harkitsin patonkia autokuumeessa. Menköön sen piikkiin. Tulin järkiini ja ostin Saabin.

Jussi kirjoitti: Itse en osaa laittaa isoja Citikoita samalle viivalle esim Saabin kanssa... kyse on aivan täysin erilaisista autoista ja suunnitteluun on lähdetty täysin erilaisista lähtökohdista. Isot Citikat on laitteita, joilla ajetaan kovaa ja pitkiä matkoja, ne on painajaismaisia laitteita kaupungissa ja soratiellä, niillä ei nautiskella ajamisesta mutkaisella asvaltilla. Yksi niiden tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri se että tuntumaa tiehen ei ole ja sitä ei myöskään tarvita... istutaan nojatuolissa ja määrätään suunta ja nopeus... ajamiseen jossa tarvitaan välitön tuntuma tiehen isot ruotsalaiset ja saksalaiset on paljon parempi vaihtoehto.

Allekirjoitan tämän. Alkuviikosta ajeltua Xantialla reilu 800 km. Auto kulki suomalaisella moottoritiellä kuin TGV. Suoraan, pehmeästi ja ennenkaikkea äänettömästi. Suurin melu 120 vauhdissa oli ajoviiman suhina peileissä ja radioantennissa.

Siirtyminen keskiviikkoaamuna 99:iin tuon kokemuksen jälkeen oli jopa hienoinen järkytys.
99 on Xantiaan verrattuna kuin karski varhaiskeskiajan viikinkisoturi verrattuna hienostelevaan hajuvedentuoksuiseen renesanssiajan muskettisoturiin.

Veljelläni on 1971 Citroën 2CV4..

mut itelläni ei kyllä oo

Red Dragon kirjoitti:Eka auto Citroen 2cv6 Dyane -75
sitten hurahti mieli citikoihin,
tuli toinen Dyane -74, sitten aito 2cv4,
sitten Gsa pallas -82 (btw kesti 4 päivää...)
Sitten Gsa Special

parhaimmillaan pihalla oli 4 sitikkaa, joista 1-2 toimi...

sitten tajusin siirtyä saabeihin. eli eka oma oli 900i -86/87 special

(vieläkin on tallella yks Dyane joka tehtiin kahdesta...en ole vielä päättänyt kumpi se on... -74 vai -75, koska runkonumero on poppareilla kiinni rungossa ja toiseen kohtaan ei ole meistetty numeroa...)

No niin, vanha suola alkoi janottaa eli lupauduin ostamaan 2cv:n vuosimallia 1963....

kaappari ovet ja 12hv:n kone....