Foorumi – Saabclub.fi

jariha kirjoitti:Perään on pari kertaa ajettu. Peltivauriot tosin vain vastapuolelle. Yhen kerran nostin itteni penkalle. Muutama jänis ja varis on sattunu tielle. Bonukset ei oo vielä kertaakaan laskeneet. Kop-kop.

edelliseen portteriin kopsahti lisävalorautaan vastaavan näkönen elukka. Saabilla en olekkaan mitään liiskannut, kerran meinannut peura saada kyytiä, pästyin ihan hel*etisti, muttei osunut..

Aikanaan ensimmäisen autoni (joku japsihimmeli) perään ajoi 99, puolisen vuotta myöhemmin sitten samalla autolla lipsautin 900:n perään.
Oli muuten siihen aikaan OG900 takapuskuri kalliimpi kuin japsikikottimen kromipuskuri, muovimaski ja etulokasuoja maalattuna yhteensäkään. Ja kaikki uusia osia.

Kehällä valoissa tuli kuorma-auto vuokrapakun perään. Tuli metrin sisään ja samalla meni juuri hankitut huonekalut vaihtoon.

Mitenniin muka auto jossa on ABS'ät ei voi voi lähteä sivuluisuun kyllä vaan mun saabbi ihan ESP'kin päällä menee, miten ihmeessä noi absit liittyy sivuluisuun, EI JUMMARRA

Juu olen. Viime ja toissalauantaina. Kävin jakamassa Kittilän ja Kolarin leivät

Mutta ihan vakavasti puhuen. Toissa keväänä ostin tuon nykyisen varaosa-autoni. Heti seuraavana päivänä lähdin serkkupoikien luokse kylään. Tie oli vielä jäinen ja renkaat olivat huonot. Niinpä sitten erään vasemmalle kaartavan mutkan jälkeen lähti perä alta ja auto poorasi vasemman puolen ravissa kunnes lumipenkka otti kovasti vastaan ja käänsi auton poikittain. Liike-energiaa oli sen verran vielä jäljellä että keula vielä nousi penkan päälle. Oli aika jännän näkönen kun vetokoukku oli melkein tien pinnassa.

Soitin sitten serkkupojalle että käy vetämässä auton pois rattorilla. No kohtahan se tuli 504:lla Valmetilla ja veti minut pois penkasta. Ainut jälki tuli kuskin oveen lapiosta kun vihapäissäni koitin siinä ensin kovasti lapioida.

Tämä sattui erään talon pottupellon kohdalla jossa ei ole tullut juuri koskaa käytyä. Kyseisen talon isäntä onkin aina tämän jälkeen vitsaillut että saa meille tulla muutenkin kuin pottupellon kautta

Oon ollu kyydissä ku kaveri lähti peruuttamaan parkkipaikalla ja vauhilla peruuttikin ni toisen auton kylkeen me sanottiin vähä ennen törmäystä että siellä on auto takana ni sit ku se osu ni se sano meille että miksette te varottaneet sit se meinas lähtee karkuun, no me saatiin ylipuhuttua se että menee takasi no se meni ja kutsuttiin auton omistaja paikalle (tuttu mies) ni kolarin aiheuttaja totes vaan että pikku kolhu, no eipä siinä ollu ku pelkääjän puolen koko ovi kokonaan sisällä eikä lähteny enää auki

tässäpä tämmönen tarina

08 äitienpäivänä tuli hirvi tervehtimään konepellille
halusi toisen vilkunlasin viedä mukanaan, lommot konepellillä ja jäljet puskurissa
ei pahempaa onneksi ja han kestää

Kaksi kertaa,vuonna -72 rajussa peräänajossa.autona meillä oli takamoottorinen ja viimosen päälle turvallinen Simca 1000.Peräänajajalla oli luupää. Vuonna -87 risteyskolari,autona Wauxhall Victor vx90 vm.1969.Eli ajalta jolloin pelti oli peltiä,kylkeen tuli 70-luvun taunus.

Nordenskiöldinkatua pitkin olin ylittämässä mannerheimintietä,oikealta tuli punaisia päin lada joka ajoi apparin ovesta sisään.Heti kolahduksen jälkeen huomasin että jopas on mielenkiintoista,vw polossa tulee automaattisesti hätävilkut päälle

2 kuolutta 2 jäi henkiin--- minä ja eräs toinen 7.11-82 meillä corolla ja 240 mersu tuli kuskin puolen kylkeen oli paha sohjo keli
Ja kerran ajoin poikasena mutsin fillarin kaupan senään kun jarrut pettivät ja ohjaus tanko olikin sitten sylissä ja naama ruvella polvet auki

Kolme kertaa yhteensä; kaksi kertaa itse kuskin paikalla ja kerran pikkukersana takapenkkiläisenä.
Näiden lisäksi nykyinen ÄnGeeni on kolaroinut seinän kanssa ilman, että kukaan oli autossa sisällä.

Kerran olen tökännyt Mazda 323 perään risteyksessä 96:lla, vilkunlasi uusiksi, kumihuuleen pieni vekki, Mazda lunastukseen.

Case 1
Isäukon Suuri Volvo karkasi lapasesta hiekkatiellä 80-85 vauhdissa, ja törmäsi tien vasemmalla puolella korkeaan penkkaan, jossa törmäyskohdassa sattui olemaan suuria kiviä. Tie oli tuttu, mutta edellisen viikon aikana vasemmalle kaartuvaan mutkaan oli ajettu irtosoraa routamonttujen täytteeksi, enkä sitä osannut varoa. Ajotuntuma oli suorastaan kuulalaakerimainen. Mielessä kerkesi käydä kaksi ajatusta: 1. "Heh, nyt meni rallin ajamiseksi" kun perä irtosi, mutta auto kääntyi samantien poikittain, ja kun ikkunasta näkyi vain penkka, tuli ajatus 2. "Nyt hajosi isän auto..."

Lopputulos: Itse sain kuhmun otsaan ja käden naarmuille (olin lyönyt sen tuulilasiin), auto oli aika surullisen näköinen. Vakuutusyhtiössä oli tuolloin töissä harjoittelija, joka antoi autolle korjauspäätöksen. Vakituinen työntekijä kirosi tätä aika karvaasti palattuaan töihin, olisi kuulemma pistänyt heti lunastukseen. Noh, Volvoa korjattiinkin hyvä tovi ja käytettiin pari kertaa uudelleen korjauttamassa edelleen jääneitä vikoja (esim. moottori otti runkoon kiinni ja täristi oikein miellyttävästi), mutta lopulta auto oli ruodussa vielä pari vuotta ennen kuin jatkoi matkaansa kohti uusia seikkailuja.

Case 2
Kokeilin kaverin muorin Corollan hirvikolarikestävyyttä pienen vasan kanssa samana kesänä kuin case 1 tapahtui. Ajelimme (n. 80-90 km/h) pitkin tietä jonka reunat olivat pahasti puskittuneet, ja ajaminen oli kuin olisi rännissä ajanut. Noh, sieltähän loikkasi n. 20m päässä autosta tielle pieni hirvenvasa, ja kerkesin juuri ja juuri kääntää rattia sen verran, että kolahti auton oikeaan etukulmaan.

Lopputulos: Hirvi lunastukseen, äijät mökille saunomaan ja kaljanjuontiin kiittelemään hyvää onnea, ja autoon uusi konepelti, sivupelti ja tuikku seuraavalla viikolla. Ja parin viikon päästä kyseisen tienpätkän vierustat oli parturoitu puhtaaksi puskista.

Ja kaikki tämä ensimmäisenä kesänä kun kortin omistin. Arvatkaa ottiko pannuun.

Myrkrid kirjoitti: Ja kaikki tämä ensimmäisenä kesänä kun kortin omistin. Arvatkaa ottiko pannuun.

Voisin kuvitella, että ei ollut ihan heti halpoja vakuutuksia tiedossa.

Joo, kivoja nuo pusikkotiet.

Itse olin pyydellyt silloista tielaitosta raivaamaan puskat kapean, päällystetyn kylätien varrelta, mutta turhaan.

Sitten eräänä päivänä täysikokoinen (n. 300 kg) hirvi hyppäsi puskasta suoraan eteen. Kaksi metriä korkea pajukko alkoi heti piennarviivasta. Vauhtia 80, tie korkealla, pellolle pudotusta metrejä, ei voinut väistää. Kerkesin vain hipaista jarrua ja täysosuma tuli. Hirvi keskelle 99:n tuulilasia. Onneksi ei mahtunut sisään!

Näkyvin vamma oli rikkinäinen tuulilasi. Pieniä lommoja keulasta katon kautta takatolppaan. Kojelautaan kolhuja hirven jalasta. Marmorikorjaamo oikoi lommot, vaihtoi lasin ja maalasi yli puoli saappia. Olisi mennyt lunastukseen, jos olisin halunnut uuden hanskalokeron kannen. Koska tyydyin siistiin purkuosaan, laitettiin 99 kuntoon. Olipas pienestä kii Itselle vain pari pikku naarmua käteen lasinsilpusta, kun nousin autosta ulos. Siis törmäyksen jälkeen!

Toinen tapaus: isohko jenkki meni itseltä lunastukseen, kun kaupunkialueella Jyry-Sisu tuli yllättäen kolmion takaa suoraan eteen. Itsellä vauhtia 50 km/h ja suoraan Sisun etupyörään pam. Jenkistä vääntyi runko sentin, joten lunastukseen... Itselle vain pieni nirhauma kaulaan turvavyöstä. Jyry-kuski muutaman viikon sairaslomalla, koska selkä retkahti