Foorumi – Saabclub.fi

Koska tuohon galluppiin mahtuu huonosti niin lisätään tähän:
Pakkilukko ja synkronoimaton pakki = OG900 & vanhemmat
Pakkilukko ja synkronoitu pakki = NG900, OG9-3, OG9-5
Ei ole pakkilukkoa = 9000, NG9-3, NG9-5 ja automaatit

Elikkäs vähän galluppia pakkilukon ja peruutusvaihteen synkronoinnin vaikutuksesta parkkeeraussuuntaan. Itse siis parkkeeraan kotipihassa aina ja muillakin parkkipaikoilla usein perä edellä, koska og-satkussa peruutusvaihde pitää kuitenkin jättää päälle sammuttaessa, ja sen päälle saaminen vie synkronoimattomuudesta johtuen hetken aikaa tai välillä pientä kikkailua (esim. käsijarrun kiristäminen etukäteen on no-no) jos on juuri ajanut ruutuun etupää edellä. Lisäksi tietysti uudestaan lähtiessä ei tarvitse kuin painaa kytkin pohjaan, kääntää avaimesta, siirtää vaihde ykköselle ja lähteä liikkeelle.

OG9-3:ssa ja kumppaneissa taas on pakkilukko mutta synkronoitu pakki joka menee (lähes) aina ongelmitta paikalleen, mutta silti kolkillakin on helppo pakittaa ruutuun ja sammuttaa niille sijoilleen. Sitten on erikseen "normaalit" tapaukset eli 9000 ja NG9-3 ilman vaihdelukkoa, näillä voisin hyvin kuvitella tulevani ruutuun suoraan keula edellä kakkonen päällä ja sammuttavani niine hyvineen. Sama juttu automaatilla, tuntuisi ylimääräiseltä vaivalta ruveta vaihtamaan ensin pakille ennen parkkeerausta.

Idea tähän tuli siitä että kun on ollut nyt jostain maalis-huhtikuulta asti molemmat satkut vierekkäin ruutuun pakitettuina pihassa niin viime aikoina on ruvennut naapurienkin autot jäämään ajoittain samoin päin, ja äsken jopa moottoripyörä talutettiin viereen takapyörä edellä. Joten mitenkäs muilla saabisteilla? Vastausvaihtoehtoja on kolme sen varalta että ajaa säännöllisesti useampaan kategoriaan kuuluvilla autoilla, mutta ideana on vastata oman ajoauton perusteella.

Yritin kattoa etsi:llä löytyykö vanhaa ketjua aiheesta mutta tuossa se välilehti latailee edelleen...

Kotipihalla en yleensä peruuta, koska roikkatolppa jne. Joskus(kesällä) kun tiedän läheväni muutaman tunnin sisällä taas liikkeelee, niin tulee peruutettua. Kaupan pihoilla vaihtelee sen mukaan pysäköinkö oikean vai vasemman käden puolelle. Oikealle pysäköidessä tulee miltei aina peruutettua. Jos mahdollista pysäköidä toisen Saabin viereen, niin sitten samoin päin sen kanssa.

E: Vastaan siis B, koska niin tapahtuu useimmiten

Riippuu paikasta ja tilanteesta. Roikkatolpan takia talvisaikaan ajettua aina etuperin omaan ruutuun, mutta kesäisin mahdollisuuksien mukaan peruutan, niin on sitten helpompi ja nopeampi lähteä uudestaan liikkeelle. Julkisilla paikoilla pysäköintisuunta vaihtelee sen perusteella, kumpi sattuu siinä tilanteessa olemaan helpompi. Vastasin kuitenkin tuon "en peruuta" koska niin varmaan käy useammin.

Mä yleensä (=lähes aina) peruutan ruutuun, jos tilanne sallii - ihan pakkilukoista riippumatta. Ruudusta on kivempi lähteä keula edellä ja pysäköidessä suunnan voi vielä yleensä valita, lähtiessä ei.

OG Satku on perutettuna parkissa ja tänäänkin perutin tomaatti Femman omaan ruutuun. Työpaikan pihassa poikkeuksetta perä edellä ja aina jos ruudusta pitää lähteä suoraan yleiselle tielle, on huomattavasti helpompaa lähteä etuperin. Äänet siis sykronoimaton ja ei pakkilukkoa ja molemmilla perutellaan =)

Isä opetti jo 80-luvulla, siis kauan ennen ajokorttini suorittamista, pysäköimään 'selkä seinää vasten' aina kun mahdollista, koska auto (joka silloin oli manuaalivaihteinen Saab 900) on silloin vaikeampi varastaa.
Tätä käytäntöä noudatan usein edelleenkin, vaikka pääasiassa automaattitonnarilla ajelenkin.

Turvallisuus syistä koitan yleensä mennä peruuttaen ruutuun.Pihaan aina peruuttaen,koska talon nurkka toimii hyvin näkemä esteenä tielle.

Sen mukaan kuinka taipuu parhaiten. Kotona peruuttaminen varmistaa yksinkertaisimmat liikkeelle lähdöt. Myös pienet lapset pistävät miettimään milloin peruutetaan.
Muistan katselleeni joskus työpaikalla, kun yksi työkaveri oli parkkeerannut perä edellä muista poiketen, niin kieltämättä siitä tuli mieleen pakojänis-efekti.

Aina nokka lähtösuuntaan. Jotenkin näin neuvottiin myös koulussa ajoneuvon käytöstä ja pysäköinnistä. Muutenkin kyllä tullut tehtyä noin, eikä asiaan vaikuta mikä auto alla on.

Pääsääntöisesti peruutan ruutuun, varsinkin talvella parkkiin tullessa ikkunoista ja peileistä näkee peruutella. Kylmällä autolla lähtiessä ei aina oo toi näkyvyys parasta.

Toki tolppapaikkaan tai vinoparkkiin keula edellä. Markettien pihalla yritän tietty ajaa aina paikkaan josta pääsee toisen ruudun läpi ajamaan siten että keula lähtösuuntaan.

Tämänki tietty kumoo palkkapäivä ja emännys mukana jolloin pitää jättää kontti hollille.

Ei oo koskaan kyllä ollu onkelmaa saada og satkul pakkii päälle että se ei vaikuta.

Tosin mun eka oma auto oliki hiase niin se tuli aina kans pakitettuu parkkiin kun yleensä parkkipaikalle tullessa on myös helpompi kattoo että ketä pyörii ympärillä ja ettei ketään jäis taakse.

Kuuppa pitää tietty jättää aina keula alamäkeen ettei vapaakytkin päästä liukuun, jos käppäri ei pidäkkään...

Jostain kumman syystä, auto haluaa aina peruuttaa parkkiin.

Riippuu miten jaksaa veivailla parkkiin ja tarviiko takakontista saada jotain. En kyllä yleensä peruuttele

Mietin jotta mitä merkitystä pakkilukolla ja sillä onko pakkirattaat synkronoitu ja miten se vaikuttaa parkkeeraukseen..
Mut joo, ite parkkeerroon millo mitenki ja miten se kulloinkin on luonnollisempaa.

Ja synkronoitu pakkihan tietenki vaihteen kautta kannattaa laittoo. Eli käyttää vaikka kolmosella ja sitte pakki päälle.
Niinku kuorma-autoissakin, ylleesä pakki ja ryömintävaihe ei ole synkronoitu niin ne mennee paremmin päälle, kun vaihteen kautta käyttää ja se onkin suotavaa niin ei rutina käy. Ryömintävaihe tietty välkaasun kanssa, riippuu ollaanko liikkeellä vai paikallaan.

ps. joskus kaivannu og-femmaan/kolkkiin pienempää aluetta vaihteistoon kun liia pitkältä tuntuu joskus välitys.

Ei mulla mitään varsinaista käytäntöä tai yleistä toimintatapaa asian suhteen ole mutta yleensä ajan kyllä keula edellä, jotenkin mun mielestä ruudusta on helpompaa tulla nimenomaan pois pakittamalla.

Kotipihassa ajelen milloin mitenkin, kun ei ole merkittyjä ja varattuja paikkoja niin saattaa ajaa esimerkiksi koko autorivin päähän ja huomata että siellä viimeisellä vapaalla paikalla aidan vieressä onkin joku pikkukinneri, jota ei kauempaa huomannut. Siinä vaiheessa en tokikaan ala autoa veivaamaan ympäri kun ei se edes mahtuisi kääntymään, vaan peruutan lähimmälle vapaalle paikalle.

Ja mä oon myös aatellut asian niin päin, että pakki on sit siellä kivasti valmiiksi kytkettynä kun seuraavan kerran tarttee lähteä.

Tosin toissa talvena kun ajelin sillä pommilla 900c:llä, sen ajoin aina perä edellä kun kerran jouduin työntämään sen pois ruudusta parin päivän seisomisen aikana muodostuneen mahtavan lumivallin yli apuvirtaa saamaan.

Synkronointi vaikuttaa siihen että kärsimättömänä ihmisenä saan sen pakin päälle helpommin siinä vaiheessa, kun saavun kotipihassa oman ruudun eteen ja vauhti pysähtyy muutoinkin itsekseen, jolloin pakki menee hyvin siististi päälle. Sen sijaan jos ajan keula edellä hieman alaspäin viettävään ruutuun, käytännössä pitää pysäyttää auto jarrulla paikalleen ja silloin pakki ei usein suostu menemään päälle muuten kuin heittämällä vapaalle, nostamalla kytkin, painamalla uudestaan ja odottelemalla hetken aikaa että vaihteisto ehtii pysähtymään.

Käsijarrun käyttö aikanaan välillä esti pakin kytkemisen kokonaan vihreän kanssa jos pyörät jäivät jotenkin väärään asentoon ja lisäksi olen tottunut sen vetämään päälle vasta auton sammuttamisen jälkeen, jos silloinkaan. Ja onhan se kivempi lähteä suoraan liikkeelle sen sijaan että pitää peruuttaa ensin ruudusta pihalle, tulee vähempi kytkimenkäyttöäkin heti kylmällä koneella. Sen verran tullut kuitenkin havainnoitua että kaupan parkkipaikalla ym. tulee yleensä ajettua keula edellä kun paikka ei ole yhtä tuttu, varsinkin jos on mahdollisuus ajaa toisen ruudun läpi jolloin on valmiiksi keula ulospäin.

Mutta jos tästä gallupista jotain voisi päätellä niin tähän ovat suurin joukoin vastanneet NG-kolkistit ja -femmistit, tonnaristit sekä automaattikuskit.