Työpaikan vaihduttua elokuussa naapurikaupunkiin tuli oikeasti tarve hankkia nelipyöräinen ajopeli motskarin lisäksi. Siihen mennessä olin pärjännyt hyvin ilman omaa autoa jo useamman vuoden joko julkisten liikennevälineiden avulla tai tarpeen tullen sitten vuokraamalla sopiva auto.
Kaikenlaisia menopelejä silmäiltyäni päivä- ja yötolkulla nettipalstoilta osui sitten silmiini ilmoitus tämän kerhon myyntipalstalta: 1991 käyttöönotettu kolmiovinen 2.1-16V automaattilaatikolla. Perhana, auto täytti juuri ne kriteerit, jotka olin asettanut Saabille eli 1988 tai uudempi kolmiovinen automaatti joko valkoisena tai punaisena. Avarakatseisesti en halunnut rajata moottorivaihtoehtoja sen kummemmin, nuo kolme rajausta riittivät.
Yhteydenotto myyjään välittömästi ja hieman lisätietoja autosta, kiinnostus kasvoi niin, että aloimme sovitella aikatauluja Saabin näkemiseksi. Koska auto oli sillä hetkellä poistettu liikennekäytöstä ja säilytyspaikka oli itäisellä Uudellamaalla kesti puolisentoista viikkoa ennenkuin pääsin näkemään laitoksen luonnossa.
Ennakkoon kerrottu piti paikkansa näkemäni kanssa, joten lyhyenlaisen tinkimisen jälkeen auton avaimet ja tukku viiskymppisiä vaihtoivat omistajia. Ensimmäinen pidempi koeajo suoritettiin ajamalla Saabbi kaverini pihaan naapuripitäjään odottelemaan noutoa pääkaupunkiseudulle seuraavana viikonloppuna.
Ainoina renkaina allaolleet kitkat eivät vakuuttaneet varsinkaan eturenkaina, sadekelillä vaihtokunnossa olleet kumit sutivat jopa automaatilla liikennevalolähdöissä, kuivan kelin kaarreajossa vinkuminen oli Hollywood-tasoa. Siispä taas myyntipalstojen tutkimista ja hirmuisen tuurin satuttua kohdalle löytyikin kesärenkaiden vanteiksi ihan lähimaastosta sarja hyväkuntoisia Aero92-vanteita, samoin talvikumit Sunbursteilla myöskin samasta kaupungista, nekin kohtuuhintaan. Kesäkumit hankin kuitenkin uutena vielä näin loppukesäksi, en halunnut riskeerata huonokuntoisella sekarengastuksella näin syyskeleillä.
Perusteellisen huollon ja nesteiden vaihdon jälkeen Saabbia tarjottiin konttorille ja sielläkin tykkäsivät, ajoaikaa taas vuodeksi eteenpäin ilman huomautuksia. Toki ennakointina vaihdettiin raidetangot molemmin puolin, jotta sain ohjauskulmat kohdilleen ja auton kulkemaan suoraan. Samassa yhteydessä vaihdettiin myös katalysaattorin lämpösuojapelti ehyeen, alustamassa olikin jo lämmennyt vanhan ruosteisen riekaleen ympäriltä aika lailla.
Tähän saakka olenkin sitten enimmäkseen ajellut ja kuunnellut 'ääniä' sekä äänettömyyttä: vanhaksi autoksi Saabbi on yllättävän hiljainen verrattuna aiemmin omistamaani ysisataseen, ja muihinkin ajamiini nähden. Useimmiten en laita edes auton ikäistä Philips-kasettiradiotakaan päälle, vaan nautiskelen hiljaisuudesta ajellessa. Toki nyt muutaman viikon ajelun jälkeen alkaa erottua pientä nitinää sieltä ja täältä, mutta koetan paikallistaa niiden aiheuttajat samalla kun muutenkin tutustun ajopeliini.
Autolla ajettujen kilometrien paikkansapitävyys on todettavissa mukana tulleiden katsastuskuittien perusteella, joten ostohetkellä mittarissa olleet 87295 km heijastuvat myös sisustassa. Se ei toki ole virheetön, mutta käyttöautona kahdella omistajalla olleena se vaatii jatkossa vain puhdistusta ja aikakauden varusteiden mahdollista lisäystä. Niistä ensimmäinen löysikin paikkansa takakontista eli koiraverkko asettui tällä viikolla paikoilleen. Ulkopinnassa on muutama naarmu ja pieniä lommoja siellä täällä, himmentynyt maalipinta parani Autoglym-käsittelyssä, mutta tullaan fixaamaan ehommaksi kiveniskemien ja muutaman muun ruostetäplän korjauksen jälkeen kevväämmällä. Samalla liimataan paikoilleen takaluukun kanteen alkuperäinen kumispoileri, neitseelliseen pintaan ei porata reikiä!
Hieman oudoksun tuota 2.1-16V-konetta, se ei kaikesta huolimatta ole itselleni niin tuttu kuin kaksilitraiset. Varsinki raaka käyntiääni kolinoineen ja naputuksineen epäilytti varsinkin aluksi. Nettipalstoilla yömyöhään roikkuminen antoi kuitenkin uskoa konee toimivan kuten muidenkin kaltaistensa eli sekin äänimaailma on ominaisuus, ei vika, kai... Konehuoneen puolelle tulee puhdistuksen ja pesujen ohessa öljyvuotojen tilkitsemistä, tiivisteet yllättäen kuivuneet vuosien varrella, sekä lohkolämmittimen asennus ensimmäistä kertaa auton historiassa. Koska tarkoitus on pitää auto sellaisessa kuosissa kuin se olisi voinut olla jo uutena, tulee lämmittimen johdoksikin se vanhempi isopäinen versio. Onneksi jätin sarjan jemmaan edellisestä Saabista...
Nyt kun käyttöauto toimii samalla harrasteautona ja päin vastoin, saattaa joitakuita ihmetyttää, miksei vähillä kilometreillä olevaa autoa kannattaisi säilöä odottamaan museoikää. Toki se kannattaisi, jos olisi syvissä taskuissa rahaa niin paljon, että pystyisi pitämään käyttöautoa ja säilömään vanhaa autoa tallissa. Itse kuitenkin nautin 'uudehkon' auton jämäkästä tunnelmasta klassikon ratin takana ja mahdollisuudesta mennä ja hiplailla paikkoja parempaan kuntoon aina silloin kun on aikaa ja sattuu huvittamaan. Eipä noita kilometrejäkään kerry mittariin pariasataa enempää viikossa näillä keleillä, joten tuskinpa se häämöttävä museointikaan reilun kymmenen vuoden päästä kaatuu liikoihin kilometreihin. Kesäaikaanhan enimmät kilometrit kertyvät kaksipyöräisen puikoissa.
Jatkosuunnitelmat ovat siis selkeät: pidän auton sellaisessa kunnossa ja varustetasoltaan sellaisena kuin se olisi voinut olla jo uutena, turboilut ja tuunaroinnit eivät kuulu tämän auton tulevaisuuteen. Ylläpitoa, fiksailua ja parantelua vähän kerrallaan, pitäen kuitenkin auto koko ajan liikenteessä. Tällekin aloitukselle tulee jossain vaiheessa jatkokertomusta 'projektin' etenemisestä kuvineen sekä muita sattumuksia punaisen kakspilikkuykkösen auton matkan varrelta...
Ai niin, kimmoke tämän juttusarjan aloittamiseen tuli siitä, kun töistä tullessani matkamittari asettui lukemaan 90099 km... Saappilukemat...
