Tässä sitä luvattua tarinaa pienen romaanin verran:
Kaikki alkoi siitä, kun joskus mainitsin Jonskulle (jpjk), että ainoa saabi, minkä voisin ajatella omistavani, on 900 Finlandia. Taisi olla juhannuksen jälkeinen viikko, kun Jonsku otti puheeksi, että Mäntyharjulla olisi 900 Finlandia. myynnissä. Siinä sitten tuumittiin, että voisihan sen yhteiseksi harrasteautoksi hommata. Molemmilta kun löytyy ehjä ja luotettava oma käyttöpeli (eli 2 täyttä pommia). Jonsku kyseli autosta lisäinfoja ja näyttö sovittiin perjantaille. Koska allekirjoittanut oli totaalisen tympääntynyt käyttöautonsa peltitöihin, lähtiessä sovittiin, ettei finkkua osteta, jos siitä löytyy hitsattavaa.
"Pari vuotta sitten uudelleenmaalattu" maalipinta osoittautui todella surkeaksi paukkupullo tms rävellykseksi. Varusteina autossa on ilmastointi, sähkölasit edessä, sähköpeilit ja jalkatuet/tyynyt takana sekä 3 vaihteinen automaattilaatikko. Historiasta sen verran, että muistaakseni Hämeen lääninhallituksen vanha edustusauto, jonka jälkeen ollut tällä Mäntyharjulaisella vanhalla herralla (~16 vuotta). Kone ja loota pelasivat suht siedettävästi ja takapenkillä oli sen verta leppoisaa, että auto päätettiin ostaa, huolimatta melkoisista rei´istä, mitä löytyi sieltä sun täältä. Tainnut olla sokea katsastusmies... Mukaan saatiin kasa varaosia, mm. ehjä pakosarja, vähän ajettu turbo, etujarrusatulat ja ties mitä kilkettä corollaan ja muihin vähemmän ruotsalaisiin autoihin. Koeajolla jarrut tuntuivat purevan hieman huonosti ja ajattelin niiden vain olevan hieman jumissa, sillä autolla oli ajettu varsin vähän viimeisen muutaman vuoden aikana. Päätin siis herkistellä jarruja kotimatkan alussa muutamalla tiukalla jarrutuksella, jonka seurauksena jarruneste alkoi kiehua ja sen jälkeen ei jarruja kauheasti ollutkaan hetkeen. Kotiin päästiin onneksi ehjänä.
Sattuneista syistä finkku otettiinkin melkein samantien pukkien päälle jarruremonttia varten. Tarkoitus oli vaihtaa jarrunesteet, etusatulat ja palat mukana tulleisiin sekä herkistellä takasatulat. Vilkaisu jarruputkiin herätti välittömästi ajatuksen myös niiden uusimisesta ja takasatuloita herkisteltäessä päätettiin nekin vaihtaa. Takapää tarvitsi myös uudet iskunvaimentimet niin päätettiin sinne vaihdettavan myös jouset ja kaikki puslat. Erinäisten mutkien kautta puslia päädyttiin odottelemaan noin kolmisen viikkoa. Sinä aikana todettiin takatukivarsien olevan enemmän tai vähemmän hajalla takaiskarien alakiinnikkeiden kohdalta. Lopulta puslat vaihdatettiin sitten vain vakaajatankojen päihin ja tukivarret + uudet puslat vaihdetaan joskus talven aikana.
Eli noin kuukauden pukkien päällä jököttämisen jälkeen finkku saatiin vihdoin taas ajoon. Kolinat takapäästä olivat tiessään ja löysä jenkkilullalike-alusta oli muuttunut sopivasti mukavan jämäkäksi. Ainakin kuskin paikalta fiilisteltäessä. Nimittäin takapenkillä meno on nyt suorastaan epämukavan kovaa. Jarrut pitävät nyt siedettävästi, kaikki pyörät menevät lukkoon mutta poljinvoimat ovat melkoiset. Ilmastointiakin käytiin täytättämässä. Järjestelmä oli tyhjä, muttei vuotanut testissä. Aineet sisään ja kas, huoltoventtiili vuotaa. Venttiilin vaihdon jälkeen ei ainetta mennyt enää sisään. Kevään hommia.
Nyt kun finkku oli saatu ajokuntoon, päätettiin sillä tehdä pieni reissu mm. Uudenkaupungin automuseoon (jpjk ei "halunnut" mukaan
). Kuten kuvistakin näki, 8A sulaketta ei kannata laitta flektille (edelliselle omistajalle tiedoksi). Lisäksi vasemman takaiskarin yläpään kiinnityksen kestävyys todettiin riittämättömäksi. Tästä huolimatta virvoitusjuomien nautiskelu takapenkillä oli odotetusti erittäin miellyttävää toimintaa ja pääsimme myös ehjinä takaisin Tampereelle.
Tällä hetkellä odotellaan hitsausmotivaatiota. Iskarin yläpää olisi tarkoitus hitsailla tässä piakkoin. Talven aikana olisi tarkoitus saada peltityöt tehtyä ja mahdollisesti maalauttaa koko auto. Katsastus on voimassa lokakuun loppuun ja ihan turha nykykunnossa mennä näyttämään konttorille. Pakoputki vuotaa aika rankasti, pakosarja myös hieman. Moottori on TODELLA hengetön alle 3krpm. Tämä yhdessä 3 vaihteisen automaatin pitkän ykkösen kanssa tekee kaupunkiajosta varsin rasittavaa. 0-40km/h kiihdytys kestää ikuisuuden, jonka jälkeen ahtomittari heilahtaa reilusti punaisen puolelle ja ihan suht hyvin se sitten kiihtyy. Toisinaan ahdot jäävät oranssin alueen puoleen väliin, joten ehkäpä moottorille olisi tehtävä myös jotain pientä. Pakollisten hankintojen listalla on myös vakionopeuden säädin.
Sisustan kanssa riittää myös pientä tekemistä. Keskikonsoli on kuulemma jälkiasenteinen ja ilmastoinnin säädettävä termostaatti on varmasti jälkiasenteinen viritelmä. Katto on epäonnistuneesti verhoiltu joskus uudestaan, hattuhylly on rikki (ah mikä ihana rengasmelu). Soitin on ruma ja paska, vain 1 kaiutin toimii.
Yhtä kaikki, auto olisi tarkoitus ensi kesäksi saada suht OK kuntoon. Voisi sitten kierrellä kesäreissut ja vaikka parit miititkin sitten. No, päivityksiä tähän tulee aina, kun päivitettävää ilmenee
Tätä seuraillaan.
.
