Juu se Sulan auto ei ollut hintaan nähden riittävän hyvässä kunnossa että olisin erityisesti kiinnostunut vaikka olikin ihan nätti väri-korimalliyhdistelmä. Kattoluukun ilmanohjaimessa ruostetäpliä ja sitä rataa... Pitkään se on siellä samalla seinustalla seissyt, vaikka myynnissä onkin ollut vasta pari kuukautta.
Akkuasiaan liittyen nyt on sitten satku jossa akku on oikeaoppisesti päin kuten ainakin ko. vuosimallin ohjekirja ohjeistaa, ja jolle täten varastan c:ltä puolet topicista.
Tuli jo tuonne satkunpelastustopikkiin vähän raportoitua mutta tosiaan pari päivää sitten sattui yhtä aikaa erityisen kova autokuume, töiden saanti ja hyvän oloinen satku myynnissä Joensuussa. Olen jo pidempään miettinyt että tämä topicin tähänastinen sankari on kesäyössä ilman määränpäätä ajellessa aivan uskomattoman hauska ja täynnä fiilistä, ja vastaavasti kylmänä arkiaamuna todella rasittava matkakumppani kun moottori ei tunnu lämpenevän, käy miten käy, ryypyn kanssa saa temppuilla toimi se sisältä taikka ei, kulku on vielä rauhallisempaa kuin normaalisti, sisusta on epäsiisti ja rikkinäinen, ulkoasu paikoitellen melko surullinen ja melutaso melko kova (suuri osa näistä ongelmista johtuu nimenomaisesta yksilöstä ja sen aiemmista ja nykyisestä omistajasta, jotkin myös tehtaan säästölinjasta halpamallissa).
Nyt sitten torstaina jätin vihreän lopultakin korjattavaksi katsastusta varten ja lähdin perjantaiaamuna junalla Joensuuhun hakemaan vähän huolivapaampaa ja modernimpaa satkua arkikulkineeksi. Ilmoituksen perusteella auto näytti melko siistiltä, se oli katsastettu lokakuun viimeisenä päivänä ja varustettu kaksilla hyvillä renkailla, hintapyyntö 890€. Ajattelin että tuolla hinnalla saa olla melkoisen huonossa kunnossa että lähden mieluummin junalla kotiin. Myyjä eli pienen autoliikkeen omistaja tuli asemalle vastaan, totesi että auto ei ole uusi mutta hyväkuntoinen kylläkin, ajoi kotipihaan ja käski ajaa reilun koeajon.
Auto oli odotuksiakin paremmassa kunnossa, esim. ainoastaan takaovien alareunassa vähän alkavaa ruostetta, etuovet kuin uudet ja kori muutenkin hyvässä kunnossa, kone kävi tasaisesti jokseenkin 2.1-litraiselle tyypilliseen tyyliin, ajotuntuma oli täysin kunnossa, sisusta melkoisen siisti roikkumatonta kattoverhoilua myöten, autosta löytyi rekisteriotteen perusteella peräti lukkiuttumattomat jarrut, VMTD:n mainitsema laatikko toimi kevyemmin kuin aamulla ajamassani 9-3:ssa, mitään kolinoita ei kuulunut mistään ja kiihtyvyyskin oli hyvin hallussa. Meinasin jo tulla epätoivoiseksi etsiessäni edes jotain vikaa koko autosta, kunnes sitten löysin peräti kolme sellaista kohtaa joita saattoi jotenkin vioiksi kutsua. Bensaluukku ei aukea kokonaan tai mene kiinni kokonaan vaan jää eri asteisesti raolleen, keskikonsolista puuttuu lokero ja kuskin ikkunaveivin nuppi jää käteen. Niin, ja pyyhkijät ovat eriparia, ja toinen pissapojan suutin ampuu katolle.
Palatessa kokeilin vielä keskuslukitusta ja totesin että takaluukku ei suostu menemään lukkoon kuskin ovesta eikä omasta lukkopesästään. Tarjosin myyjälle seitsemäätoista viiskymppistä, ja varttia myöhemmin lähdin bensa-asemaa kohti ilmoitusosa ja kuitti hanskalokerossa ja uudenveroiset Kleberin kesärenkaat takaluukussa. Pikainen tankkaus, jonka aikana ehti tulla puhelu hovikorjaajalta. Beryllinvihreän kuskinpuoleinenkin lattia yhtä mätä, ja aiempien omistajien aikaan paikkailtu
koko tuubillisella silikonia. Lisäksi toinen raidetangonpää väljä ja oikealta puolelta kuulunut raahaava ääni johtui loppuunajetuista jarrupaloista. Työt alkaa huomenna ja satku on edelleen korjattavana, voin sanoa että olen iloinen että tulin tuon toisen ostaneeksi.
Kotimatkalla rupesin miettimään että nyt on jotain pielessä, olen ostanut auton joka tuntuu olevan kaikin puolin täysin kunnossa, on varustettu kaksilla renkailla ja katsastettu edellisviiikolla, ja maksoin koko roskasta 850 euroa. Kotiin tultiin koko matka ilman minkään lajin ongelmia, ja puolivälissä mökillä käydessä tuli todettua että takaluukun lukittumattomuus oli käyttäjävirhe, lukkoonhan se menee muiden ovien ohella. Samoin mökillä mökkinaapuri huomautti että autosta löytyy muuten myös vetokoukku, johon en ollut vielä itse onnistunut kompastumaan, ja konehuonetta katteltaessa huomasin että akku on tämän vuoden helmikuussa uusittu Exide.
Nyt ajettu arviolta 800 kilometriä oston jälkeen, kulutus täällä päässä tankatessa melkoisen reippaasti ajetun kotimatkan ja nurkissa pyörimisen jäljiltä oli 7,88 litraa.
Kyseessä siis MY92 satku 2.1 16v -koneella, väri Nocturne Blue, ensirekisteröity 11/1991, mittariin tuli eilen 313 000 km, ja mainittavia varustepuutteita ei vakionopeudensäätimen ja turbon lisäksi juuri ole. Veikkaan että on varustettu kuutosenskalla, koska vitosta voi käyttää melko mukavasti kuudestakympistä eteenpäin ja vastaavasti kierroksia on sadassakymmenessä vähän reilu 3000, eli ohituskiihtyvyys on melko reilua.
Kaasarisatkuun verrattuna ylimääräistä ainakin (manuaali-pelti-)kattoluukku, huomattavasti lisä-äänieristystä, huomattavasti parempi laatikko, tehokkaampi ja käyttömukavampi kone, keskikonsoli, spoilerit edessä ja takana, kaksi antennia, takaovet, sumuvalot ja lisäkaukovalot keulalla, takapenkin päänojat ja keskikyynärtuki, keskuslukitus. Vastaavasti puutteita Euromaster-nastarenkaat, ilmeisesti melkoisen uudet mutta pitävät infernaalista meteliä isommissa nopeuksissa, sekä Blaupunkt Oslo -radio automaattihaulla ja KITT-tyylin led-rivillä, mahdollisesti alkuperäinen. Luultavasti vaihdan nämä päittäin kaasarin renkaiden ja radion kanssa.
Tosiaan, kunhan beryllinvihreä valmistuu, tarkoitus on ajaa se tallin kulmalle, pistää talveksi seisontaan ja siirtää vakuutukset tähän taideyönsiniseen, tai miten tuo väri sitten pitäisikään suomentaa... Sille, joka näin pitkälle luki tätä sepustusta, vielä palkinnoksi muutama kuva hakureissulta, auto on nyt mökilläkäynnin ja isoilla teillä ajamisen jäljiltä niin paskainen ettei siitä viitsi ottaa uusia kuvia, tarkemmat otokset siis luvassa pesun ja mahdollisen vahauksen jälkeen. Niiden ohella pitää ainakin tilata klubitarra lasiin, putsata sisältäkin, katsoa sitä bensatankin luukkua ja ottaa varaosakeskikonsolista ylempi lokero.
Käteen jäävä ikkunanveivin nuppi on mun laajahkon otannan perusteella ominaisuus 
Pahimmillaan aiheuttaa autokuumetta, kun lukee tämmösiä juttuja. 
Unohtamatta varustelistaa
...