Foorumi – Saabclub.fi

Sain foorumille laitetun ostoilmon kautta hankittua paremman kaasuvaijerin entisen, väsähtäneen tilalle. Vaijerin vaihto on noin periaatteessa hyvinkin yksinkertainen operaatio: vaijeri irroitetaan lukituksestaan polkimesta ja kierretään irti kiinnikkeistään. Hankalaksi homman tekee se, että tupliksessa vaijeri on rintapellissä ahtaassa paikassa, lämppärin kotelon ja letkujen alla. Kuvassa näkyy lämppärikotelon kulmaa ja vaijerin kuori, joka sukeltaa alemman lämppäriletkun alle.

Sain jalkatilan kautta pitkillä nokkapihdeillä käännettyä vaijeria irti hieman, mutta pääasiassa jouduin hiljakseen nitkuttelemaan sitä moottoritilan puolelta. Irrotin ylemmän lämppäriletkun ja jarrutehostimen alipaineletkun, jotta minulla olisi hieman enemmin tilaa työskennellä. Alempi lämppäriletku ei suosiolla irronnut, enkä halunnut sitä alkaa väkisin irti repiä -parkkiksella kun työskentelin. Tuo alempi letku estääkin sitten todella tehokaasti pääsyn vaijerin kuoren kiinnikkeeseen... Aika monta tovea sain tuota vaijerin kuorta käännellä, ennen kuin se suostui irtoamaan.
Uuden vaijerin laitto olikin sitten helpompaa, kun suihkautin hieman silikonisprayta kuoren kierteisiin, jotta kuori kiertyisi sujuvasti paikoilleen.
Tässä vielä kuva vanhasta, rikki menneestä vaijerin kuoresta, johon olin itse tehnyt kiinnitysrävellykset. Uusi vaijerikin on tässä jo paikoillaan.

Tuo uusi vaijeri on jotain hieman uudempaa tyyppiä, mutta toimii ihan niin kuin pitääkin. Tuli muuten aika monesta paikasta tuota vaijeria etsiskeltyä ja vaikuttaa siltä, että sitä ei enää uutena saa mistään -ellei nyt jostain vanhasta varaosaliikkeestä satu vielä hyllystä löytymään. Tukkureilla vaijeria ei kuitenkaan enää ole.
Vähän ennen tuon vaijerin vaihtoa olin vielä irrottanut kaasarit tarkastaakseni niiden mekanismien toiminnan. Putsasin kaikki akselit, jouset yms. ja öljysin ne automaattivaihteistoöljyllä. Lopuksi kiristin kaasareiden kiinnitysmutterit mahdollisimman tasaisesti, etteivät kaasarit olisi vinossa toisiinsa nähden, aiheuttaen näin kaasun takertelun. Tein kaasuttimille vielä pikasynkronoinnin perinteisellä "letkumenetelmällä" imupihinää kuunnellen. Lisäksi tarkastin ryyppymekanismin ja säädinkin sitä hieman, sillä ryyppy ei avannut molempia kaasareita ihan yhtä paljon.
Nyt kaasarit pelaavat taas hienosti, eikä moottori enää jää huutamaan kaasareiden jäädessä auki. On mukava seurata auton käytöksen muutoksia tällaisten pienten säätöjen jälkeen. Olen hiljakseen uusinut sytytyksen ja polttoaineensyötön osia ja aina rempan jälkeen tarkistanut säädöt. Työ on aina ollut todella palkitsevaa, kun huomaa moottorin käynnin pehmenneen ja puhtia tulleen lisää. Suosittelen ehdottomasti kaikille kaasarimallien omistajille puhdistus- ja säätöhommia!
Ainiin, laitetaas tähän vielä pieni loppukevennys. Tätä projektisivua kirjoitellessani olen päättänyt, että kerron myös mokistani ja muista sähläyksistä -nehän kuuluvat oleellisena osana autoharrastukseen Kun olin saanut vihdoin kaasuvaijerin paikoilleen, piti minun tietenkin heti startata auto testatakseni vaijerin toiminta. Autopa ei meinannutkaan millään startata ja niinpä ajattelin, että olin varmaan unohtanut kiinnittää jarrutehostimen alipaineletkun paikoilleen. Autosta ulos astuessani jalkani lätsähti suurehkoon, vihreään lätäkköön... Olinpa sitten unohtanut väsyneenä kiinnittää myös lämppärin letkun ja se lorotti tietenkin nesteet esteettä auton alle No, letkut kiinnitettyäni auto hyrähti käyntiin ja tyhjäkäyntikin asettui heti oikeille lukemille.

Tänä kesänä on auringonpaistetta riittänyt ja sitä myöten vastavaloa iltaisin ajellessa. Niinpä tuulilasin kehno kunto alkoi todella jurppia, kun välillä ei meinannut eteensä nähdä. Ihmettelin jo itseasiassa vuosi sitten, että katsuri ei kiinnittänyt lasin huonoon kuntoon mitään huomiota ja vaatinut sen vaihtoa. Sen lisäksi, että lasi oli jo varsin tehokkaasti hiekkapuhallettu, oli sen laminaattikalvo myös alkanut "maitoontua" alanurkista. Ei muuta, kun lasi vaihtoon. Lahden autolasikeskuksesta ostin uuden Pilkingtonin lasin hintaan 115 euroa. En suorittanut kummempia hintavertailuja, joten ei aavistustakaan, oliko hinta hyvä. Kyseisestä paikasta kuitenkin sain lasin nopeasti, mikä lähinnä vaikutti ostopäätökseen.
Tässä punnerran lasia paikoiltaan, kun kiilalista on ensin irroitettu:

Vastaavalla tavalla olen muistakin projekteista irrotellut laseja hyvällä menestyksellä. Auringonpaahteessa tiivisteet ovat sopivasti pehmeinä ja jaloilla saa hyvin tunnusteltua, miten lasi alkaa pullistua paikoiltaan.
Yksi innoittaja lasin vaihtoon oli Kouvolan rompetorilta löytynyt uusi lista. Joku Opel-mies sitä myi ja sanoi sen sopivan muistaakseni Rekord-malleihin. Listalla oli hintaa sopivat 5 euroa/metri. Viisi metriä tuota sitten ostin ihan varmuuden vuoksi. Vanha, hapettunut lista vasemmalla:

En osannut ollenkaan odottaa, että tiivisteen alta löytyisi mitään ylläreitä, sillä ikkunoiden ympärys näytti ihan siistiltä. Kuskin puolelta kuitenkin puuttui kiinnitysprofiilia n. 20 cm matkalta ja muutama pieni reikäkin oli jo tuohon ikkunan ja kojelaudan liitoskohtaan syntynyt.

Eihän siinä muu auttanut, kun hitsutella paikka siistimmäksi. Mielestäni otin lopputuloksesta kuvankin, mutta en löytänyt sitä tähän hätään.
Kun tuulilasi oli sopivasti irti, pääsin myös liimamaan kesähelteillä irronneen kojelaudan verhoilun. Bisonin Tix-kontaktiliimalla verhoilu asettui taas paikoilleen.

Olin jo aiemmin ostanut romikselta siistikuntoisen takalasin tiivisteen, jossa oli myös hyvä kromilista paikoillaan. Vanha tiiviste oli kutistunut ja irvisteli pahasti ylänurkistaan. Myös vanha kiilalista oli kuivunut ruskeaksi koppuraksi, eikä sen krominkiillosta ollut enää rippeitäkään jäljellä. Ikävintä vanhassa tiivisteessä oli kuitenkin se, että se ei enää hoitanut tehtäväänsä, vaan sateella konttiin lorotti aina vettä.
Takalasi irtosi helposti ihan vaan kääntämällä sormin kontin puolelta tiivisteen huuleke paikoiltaan ja työntämällä varovasti.

Ostamani takalasin tiiviste oli jostain vähän uudemmasta mallista ja sen istuvuus koripintaa vasten on huomattavasti alkuperäistä parempi. Koria vasten tuleva tiivistepinta on tässä uudemmassa leveämpi ja joustavampi, kuin vanhassa. Uudessa tiivisteessä on hyvää myös se, että kiilalista on täsmälleen samaa, kuin tuulilasissa (vanha lista on kapeampaa), joten sitä ainakin on edelleen saatavilla -ja vieläpä edullisesti.
Autoni kytkin on täristänyt jonkin verran luistattaessa. Lisäksi kytkin otti kiinni varsin ylhäältä ja töksähtäen. Niinpä kytkinremppa oli paikoillaan. Ihmettelin, miksi kytkimen irrottamiseksi pitäisi irrottaa konepelti, jäähdytin ja keulapaneeli. Päätinkin yrittää ensin irrottamalla pelkän jäähdyttimen. Jäähdyttimen irrotuksella tuli tilaa kytkinakselin irrotukselle ihan riittävästi. Eikä akselia edes tarvinnut pahemmin kiskoa paikoiltaan. Kiersin akselin päähän pitkän pultin, jonka varteen kiristin suurehkon jakoavaimen. Jakoavainta liuttamalla ja naputtamalla pultin kantaa vasten alkoi akseli hissukseen tulla ulos.

Kuvassa näkyy myös 5mm vaijeri, jota laitoin paineasetelman väliin, kun minulla ei mitään erikoistyökalua tätä homaa varten ollut. Pelkäsin hieman, missä kunnossa kytkinlevy olisi, sillä tärinä voi johtua myös oljyisestä levystä. Öljytahroja ei kuitenkaan asetelman sisältä löytynyt ja levykin oli ihan siistissä kunnossa -ei edes mitenkään toivottoman loppuun kulunut. Pari kiillottunutta kohtaa levyssä kuitenkin oli, joten päättelin niiden aiheuttaneen värinää. Vaihdoin samalla uuden silmälaakerin vauhtipyörään. Entinen tuntuikin vähän karkealta ja lisäksi tippui kytkinakselia irroitettaessa paikoiltaan kytkinkopan pohjalle. Tässä uusi silmälaakeri jo paikoillaan:

Purkasin myös työsylinterin ja hoonasin sen kevyesti. Vaihdoin siihen myös muut uudet tiivisteet, mutta sitä tärkeintä, eli mäntää liikuttavaa huulitiivistettä en saanut tähän remppaan. Työsylkkä purettuna:

Löysin taannoin Kotkan käyttöosasta parin uusia takatukivarsia, jotka tottakai ostin, kun hintakin oli parille ihan ok. Vasen takatukivarsi kaipasikin jo uusimista, sillä sen pistehitsit olivat irronneet.

Taidan vielä jossain vaiheessa korjata nuo hitsaukset, sillä tukivarsi on muuten ihan hyvässä kunnossa.
Lopuksi laitoin tuplikseen vielä takaspoilerin, jonka ostin huimaan kymmenen euron hintaan. Kiitokset siitä Kausalan suuntaan!

Pahastihan tuo kaipaa seurakseen etuspoileria. Sellaisen jäljillekin olen jo päässyt. Katsotaan, koska pääsen sitä asentelemaan!

Nyt vähän jurppii...
Irrotin venttilikannen, että voisin vaihtaa kannentiivisteen + muuta tiivistettä sekä läpätä venttiilit. Samalla toki oli tarkoitus muutenkin putsata kansi. Kun kansi oli irallaan työpöydällä, irrotin ensin pakosarjan. Ensinnäkin huomasin, että koko höskä oli paikoillaan vain neljällä pultilla; 1. ja 4. sylinterin lähdöistä puuttui toiset pultit ja 2. ja 3. (tässä yhteinen lähtö molimmille sylintereille) lähdöstä alin pultti. Kun pakosarja oli irti, huomasin, ettei sille oltu laitettu minkäänlaisia tiivisteitä! Arvasin, että tästä ei hyvää seuraa...
Imusarjankin tiiviste oli aika resuinen ja mahdollisesti ainakin osa katoavista jäähdytysnesteistä on tuon tiivisteen kautta vuotanut. En vain ollut huomannut kyseistä vuotoa, koska nesteet valuvat imusarjan alle, kuuman moottorin päälle josta tietenkin höyrystyvät saman tien. No, sentään moottorissa ei näkynyt merkkejä nesteiden sekottumisesta, eli jäähytysneste oli puhdasta eikä öljyissä ollut majoneesia.
Tarkoituksena oli siis purkaa kansi ja puhdistaa perusteellisesti. Samalla olisin läpännyt venttiilitkin. Venttiilien hionta jäi kuitenkin tekemättä, sillä en saanut niitä ensin purettua -kiilat eivät vain millään suostuneet aukeamaan. Tästä turhautuneena päätin välipalana tarkistella palotilojen kuntoa. Karstoja rapsutellessani löysinkin sitten 2. ja 3. sylinterin pakoventtiilien juuresta halkeamat
Veikkaan, että puuttuneet pakosarjojen tiivisteet ja pultit ovat aiheuttaneet em. sylinterien ylikuumenemisen ja siten palotilojen halkeamisen. Eniten tässä harmittaa se, että olin jo aikaa sitten ostanut pakosrjan tiivisteet, mutta en ollut niitä vaihtanut (tai siis laittanut kokonaan puuttuvien tilalle). Laitoin joskus uudet pakosarjan laipan tiivisteet autoon, mutta luulin silloin, että kannen ja sarjan väliset tiivisteet olivat kunnossa. Ilmeisesti tyhjäkäynnillä pakosarja istui sen verran tiiviisti kannessa, että en nähnyt/tuntenut vuotoa. En tosin tiedä, olisinko pystynyt kantta noiden tiivisteiden laitolla enää kuitenkaan pelastamaan, sillä olin huomannut jo jossain vaiheessa, että 2. ja 3. pyttyjen tulppien juuressa oli mustaa mönjää. Eli ilmeisesti palotilaan valunutta öljyä.
No, moottori on taas kasassa ja toimii ihan yhtä hyvin, kuin ennenkin -paitsi että on hiljaisempi, kun pakosarja ei enää resonoi niin pahasti. Pitänee alkaa kerätä kampetta perusteellisemman moottorirempan varalle. Hyvää B-moottorin kantta (jossa kaikki hilppeet kiinni) saa tarjota!

Lahti411 kirjoitti:Lopuksi laitoin tuplikseen vielä takaspoilerin, jonka ostin huimaan kymmenen euron hintaan. Kiitokset siitä Kausalan suuntaan!

Pahastihan tuo kaipaa seurakseen etuspoileria. Sellaisen jäljillekin olen jo päässyt. Katsotaan, koska pääsen sitä asentelemaan!

Hyvin toi tuota autoa pukee, jopa paremmin kuin mielikuvissa. Pitää ihan "peukuttaa" tätä projektia, sen verran hyvällä otteella autoa hoidetaan ja ehostetaan.

jariha kirjoitti:Hyvin toi tuota autoa pukee, jopa paremmin kuin mielikuvissa. Pitää ihan "peukuttaa" tätä projektia, sen verran hyvällä otteella autoa hoidetaan ja ehostetaan.

Mun lapsuusmuistojen vuoksi combi-tupliksessa suorastaan kuuluu olla tuo spoileri
Kiitokset peukutuksista! En sitten tiedä, onko tässä mikään erityinen ote päällä... Yritän vaan laittaa autoa sellaiseen kuntoon, että säilyy vastedeskin ajokelpoisena ja että sillä on turvallinen ja luotettava ajaa
Turvallisesta ajettavuudesta puheenollen: Kun nyt olen vaihtanut keulaan kaikki uudet nivelet ja iskaritkin tuli vasta asenneltua, niin päätin sitten käydä säädättämässä aurauskulmat. Keula on viimeaikoina lellunut oikein tosissaan motarinopeuksissa, joten autoa on saanut ohjata hartiat tiukkana. Haritusta löytyikin sitten 9mm, joten ei ihme, että tuntui huojakalta tuo keula. Tänään tuli ajeltua motarilla Hesaan ja takaisin ja nyt oli kyllä ajotuntuma sellainen, millaisen muistin sen tupliksessa olevan! Suorastaan oli mukava ajella!

Viime viikonloppuna sain vaihdettua autoon "uuden" kannen. Kävin pari viikkoa sitten hakemassa Myrskylästä kannen, joka oli seisonut jo ilmeisesti 80-luvun alusta asti käyttämättömänä. Kansi oli likainen ja venttiilikoneisto jumissa, mutta kunnon ruosteliuottelulla ja putsauksella siitä tuli ihan kelvollinen. Kansi oli vähän uudempi, kuin autossa tähän asti ollut, sillä siinä oli jo kaksikammioinen termostaatin kotelo.
Päätin rakentaa tämän uuden kannen vanhan venttiilikoneistoa hyödyntäen, sillä kannen halkeamisesta huolimatta koneisto oli hyvässä kunnossa. Ainostaan yksi paininkuppi oli halki laestaan. Sain hankittua sarjan paininkuppeja (+ muuta osaa siinä sivussa), joten kaikki tarvittava oli kasassa. Hankkimani kansi oli suora ja venttiilitkin istuivat siinä niin hyvin, että uusia ohjureita ei tarvittu. Käytin siis auton omat venttiilit, jotka läppäsin uuteen kanteen. Sekä istukat että venttiilien tiivistepinnat tulivat läppäyksellä siisteiksi. Käytin työssä porakonekikkaa, eli tekniikkaa, jossa besaletkun pätkä laitetaan venttiilin kantaan sekä poraan kiinni ja sitten poralla surautetaan pinnat siisteiksi.
Tässä vielä yksi imuventtiili ennen ja jälkeen putsauksen, läppäystä ei ole vielä tehty:



Ostin myös sarjan käytettyjä, mutta hyviä, moottorin tukityynyjä. Etummaisen ja apukuskin puoleisen tyynyn sain helposti vaihdettua, mutta kuskin puoleista tyynyä en onnistunut saamaan vaihdetuksi. Lienee mahdoton homma moottorin ollessa paikoillaan? No, noiden kahden tyynyn vaihtamisellakin moottorin tärinä vaimeni huomattavasti, eikä liikkeellelähtöä enää tarvitse tehdä kieli keskellä suuta.

Tässä uudempi ja vanha sivutyyny rinnan:

Vanha on selvästi painunut, vaikka ei riekaleina ollutkaan.

Etummaista tyynyä vaihtaessani jouduin tunkaamaan ja kampeamaan mottorin etuosaa ylemmäs, jolloin laturi otti kiinni lämppärin kaukaloon. Tämän seurauksena sitten katkesi laturin kiinnike... No, tässä oli kyllä onnea mukana onnettomuudessa, sillä kiinnike oli näköjään katkennut jo joskus aiemmin ja roiskittu aika huolimattomasti kasaan, joten olisihan se voinut katketa jossain ikävämmäsäkin paikassa. Railotin murtumakohdan ja hitsasin kiinnikkeen kasaan. Ihan tukeva siitä taisi tulla.

Tulipa samalla laitettua autoon taas kerran uusi laturi, sillä minullahan oli takuuna saatu vähän tuhdimpi Boschin laturi varastossa. Vanhan, alkuperäistyyppisen laturin päästin nyt eläkkeelle. Ajattelin viedä sen kunnostettavaksi laturikorjaamoon, jonka jälkeen se voi odotella vaikka museointiaikoja säilössä.
Viikonlopun päätteeksi tarkastin vielä auton noin yleisesti, sillä tarkoitus oli viedä se pian katsastukseen. Auto menikin kivasti katsastuksesta läpi ja korin kuntoa suorastaan kehuttiin. Ainoa moite tuli toimimattomasta äänimerkistä. Sitä en ollutkaan muistanut tarkastaa ja toimimattomuus oli minulle yllätys. Ehkäpä syylaria irroittessani lorautin nestettä tööttiin, jonka vuoksi se sitten päätti kostoksi lakata toimimasta...
Taas pieni kömmähdyskin kävi touhutessa. Katsurin avatessa konepellin, huomasin, että venakopalta lähtevä huohotusletku oli jäänyt irti. Siinä se lötkötti laturin vieressä, johon olin sen nostanut, kun koneen lämmittelyn jälkeen vielä tiukkasin uudelleen kannen pultteja Ihmettelinkin, miksi auto eilen takaisin Lahteen ajellessa sammahti erääseen risteyksen saapuessani...

Edit: Tööttikin heräsi taas henkiin, kun pyörittelin vähän sulaketta. Putsasin varmuuden vuoksi myös torven sähköliitokset, kun olivat niin hapettuneen näköiset.

Lahti411 kirjoitti: Edit: Tööttikin heräsi taas henkiin, kun pyörittelin vähän sulaketta. Putsasin varmuuden vuoksi myös torven sähköliitokset, kun olivat niin hapettuneen näköiset.

Onkos tuossakin vuosimallissa kaksi niitä ämyreitä keulalla? Omassa simahti tuo puskurin alle tuleva. Vastaavia saa tarvikkeena tyyliin 7euron kappalehintaan.

Kyllä ainakin sähkökaavion mukaan pitäisi kaksi tööttää olla. Mutta ei tuolla konehuoneessa ole kuin yksi jäljellä ja se on sellainen musta kippura, missä selkeästi torven muotoinen aukko. Siitä millaiset niiden tööttien pitäisi _oikeasti_ olla, mulla ei ole hajuakaan. Niin, ja on siellä torven vieressä yksi irrallinen johtokin, että kai sillä kaveri tosiaan kuuluisi olla. Mihin lie vuosien varrella kadonnut

Omassa on kippuratöötti konetilassa ja pyöreä vanhanhempaa tyyliä edustava puskuri alla. Ainakin lehdistökuvissa yms. se näkyy turbomalleissa spoilerin etupuolella puskurin alla. Omassa laitoin kuitenkin piiloon spoikan taakse. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kahdella torvella on omat tehtävänsä. Toisen kuuluu olla korkeampi ääninen ja toisen matalampiääninen.

Jahas, tämähän selvittää paljon. Mulla on nimittäin puskurissa kyllä kiinnike sille ulkopuoliselle torvelle ja tosiaan alkuperäiset johdotuksetkin roikkuvat vielä paikoillaan, mutta itse torvea ei enää ole. Minkähän tyyppinen sen kuuluisi olla? Onko joku Boschin tuotos? Katselin tuossa joitain esitekuvia ja niissä tosiaan näkyy korin ulkopuolella se pyöreä töötti.

Viikonloppuna oli tarkoitus viimeistellä auton ulkonäköä, säätää venttiilit ja vaihtaa reaktiotankojen puslat. Kaikki hommat tulikin tehtyä, mutta vaithelevalla menestyksellä.
Aloitin hommat venttiilien säädöllä. Tai oikeastaan laitoin vain paksumman shimmin vain yhdelle imuventtiilille, sillä muut olivat jo oikeissa välyksissä.
Sitten päätin vaihtaa reaktiotankojen puslat, sillä vanhat olivat jo melko rähjäisessä kunnossa. Tangot irtosivat helposti, koska olinhan purkanut taka-akselin tarkastusmielessä vasta hiljattain.
Puslien vaihto sujui ongelmitta. Olisikohan tuohon kaikkinensa tunti mennyt.
Taaempi pusla irtosi helposti ihan vaan sopivilla hylsyillä ruuvipenkissä puristaen.

Tässä vanha ja uusi pusla rinnan:

Uusi pusla meni ruuvipenkissä paikoilleen hiljakseen edes-takaisin puristellen ja saippuaa apuna käyttäen.
Etummaisesta puslasta porasin kumiosan mössöksi, jolloin kumit ja sisäholkki tulivat helposti irti. Ulkoholkin paloittelin rautasahalla kolmeen osaan.

Sitten vain väänsin pilkotun holkin meisselillä paikoiltaan.

Hoonasin jarrusylinterihoonilla sekä etu- että takalenkin, koska molemmissa oli ruostetta. Ajattelin, että tästä olisi apua uusia puslia asennettaessa.

Etummaisen puslan naputtelin sopivaa hylsyä apuna käyttäen paikoilleen. Aika kivuttomasti se menikin. Tässä molemmat uudet puslat jo paikoillaan:

Lopuksi vielä maalasin tangot. Taka-akseli vaikuttaisi nyt istuvan paremmin auton keskilinjassa kuin ennen. Tästä syystä rattikin on taas kutakuinkin suorassa -tämä ratin kenotus olikin pääasiallinen syy koko operaatioon. Joskus lähiaikoina pitäisi vielä vaihtaa tukivarsien ja akselin puslat uretaanisiin. Katsotaan mikä via dolorosa siitä seuraa...
Olen huonolla menestyksellä etsinyt sopivaa kromilistaa oopperaikkunoihin. Niinpä ajattelin kokeilla tuollaista esim. Motonetistä saatavaa tuunauslistaa. Listaa saa useissa eri leveyksissä ja siinä on liimapinta toisella puolella.

Ikkunoiden vanhat listat kutistuivat kesän helteissä ja menettivät viimeisetkin krominkiiltonsa samalla.

Tuo tuunauslistahan ei varsinaisesti ole tähän hommaan tehty, joten sen paikalleen asentaminen oli melko työlästä. Lista piti saada juuri tiivisteessä olevan uran keskelle, jotta se pysyi paikoillaan. Muuten homma oli ihan mukavaa näpertämistä, sillä tuota listaa on todella helppo taivuttaa tiukallekin mutkalle.

Ostin taannoin siistihkön etupuskurin -halvalla kun sain. Tässä puskimessa oli siistimpi tuo rosterilista ja kaikki listan kiristyshilppetkin olivat paikoillaan ja jopa toimivat. Ainostaan rosteripannan päiden lenkit olivat auenneet pistehitseistään.Niinpä ne oli korjattava.

Eipä tullut otettua kuvaa uudesta puskurista paikoillaan. Ilman kumihuulta auto on kyllä aika räyhä:

Periaatteessa hommat siis sujuivat kivasti ja sain kaiken tehtyä, mitä olin suunnitellutkin. Niinpä ajattelin auton olevan valmis syyspäiville. Olin venttiileitä säätäessäni nostanut akun pois paikoiltaan ja vienyt lataukseen (varaus oli vähän huono öljyisen hihnan luistamisen vuoksi). Kun laitoin akun paikoilleen ja starttasin autoa, ei se meinannut millään käynnistyä. Sain sahata oikein tosissani, ennen kuin moottori pörähti epätasaiseen tyhjäkäyntiin. Huono käynnistyvyys tuli täytenä yllätyksenä, sillä tähän asti auto on käynnistynyt salamana, heti avainta käännettäessä. Nyt auto jo taas käynnistyy hyvin, mutta tyhjäkäynti on huonoa ja moottori tärisee alhaisilla kierroksilla ja nykii kevyellä tasakaasulla. En keksi muuta selitystä tälle äkilliselle huonolle käytökselle, kuin että vanhat Bougicordit ovat tässä kannen toistuvassa availussa kärsineet. Syyspäivillekin ehdin vain hädin tuskin, kun uskalsin vasta puolilta päivin lähtä Kotkan suunnalta ajelemaan. Ajattelin ensin, etten lähde Hämeenlinnaan ollenkaan, mutta homma suoraan sanottuna v.....i niin paljon, että päätin kuitenkin lähteä, että vähän mieliala kohenisi.

Ainakin autosi kohotti ennestään korkealla ollutta mielialaa. on se niin helposti joukosta havaittava auto. Tosi hauska todellinen väriläiskä. Näitä kunnostusjuttujasi on todella kiva lukea. Voi kun jaksasisit tehdä jutun Saabistiinkin. Juuri näitä kansa kaipaa.

Kyllä siitä tulee hiano! Hyvältä näyttää nyt oopperaikkunatkit. Joo, viimeistään kun auto jossain vaiheessa on valmis, niin juttua Saabistiin. Tämmöisiä juttua sieltä on kuitenkin mieluiten lukee.

Jaa valmis... Tuleekohan tästä koskaan sellaista Edessä on ainakin moottoriremppa, tai lähinnä tarkastus ja tiivisteiden vaihto+nokkaketjun ja kiristimen vaihto -ja voisihan kanteen laittaa uudet ohjurit ja istukat samalla. Sitten auto pitäisi kyllä maalatakin, tai ainakin nykyinen maalipinta pitää paikata ja oikean puolen ovet maalata kokonaan. Ja jos oikein innostun, niin voisin verhoilla istuimet ja tehdä uudet matot, jos vain löydän istuimiin tarpeeksi aidon näköistä kangasta -mitään leikattua plyysiä tähän autoon ei nimittäin taatusti laiteta! Noiden hommien jälkeen autoa voisi sanoa edes suurin piirtein valmiiksi, joten juttua Saabistiin saa kyllä odottaa

Sit ku auto on valmis ni sen voi myydä. Sit se nimittäin alkaa olla tylsä .