900c Combi Coupe MY89

[Rattivaihde]

Monesti tulee tältä foorumin osa-alueelta haettua motivaatiota omiinkin projekteihin.
Miettii itsekseen, että täälä porukka vielä tahkoaa ja ehostelee vanhoja kaasari-Satkuja, niin täytyyhän sitä itsekkin jaksaa ehostaa täysvarusteltua turbollista Aeroa

startin hitaannopea pyöritys

Mitä nä oikein tarkotat tällä?

Ihan tuota Saabin alennusvaihteellista (ymmärtääkseni?) starttia, eli siis startti pyörii hitaammin/hitaammankuuloisesti kuin muissa autoissa (poislukien Volvo 240), muttei kuitenkaan niin hitaasti että siinä olisi vikaa tai akussa olisi huonosti virtaa tms. Tästä syystä hidas kuulosti enemmän vialta kuin hitaannopea
Videoesimerkki 1, Corolla -86
Videoesimerkki 2, 900 -90

Eihän tuo vanha Satku ole pelkästään kulkupeli vaan harrastus/elämäntapa.

Näin se on nähtävä

Tuli tässä tehtyä kolmen päivän työurakka, ihan kohtalaisen pitkiä ja varsinkin selälle raskaita päiviä, ja odotan kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun pääsen taas istumaan satkun taivaalliselle etupenkille, terveisin nimim. iltakahdeksalta sata kilometriä Dacialla rattiin nojaten...

[Uitukki]

^Ja Corolla lähti kuin palmun alta

[Rattivaihde]

Tuli taas tehtyä yksi näistä kuuluisista virheistä...koeajoin kaverin sukulaisten 138tkm ajettua vuoden -92 2.1i 16-valve 5-ovista satkua... Ihan lievästi epätodellinen kokemus Taustalla se tuttu automalli mutta päällä uudemmanmalliset tukevat penkit, hirveä määrä lisä-äänieristystä, huomattavaa lisätehoa, normaali kytkin, naarmuton tuulilasi, uskomattoman sulava vaihdelaatikko, napakasti sulkeutuvat ovet...ja kuten vuosimallista ja ajomäärästä voi päätellä, lähestulkoon uudenveroinen yksilö, vikoja löysin kolme kappaletta: takatuhkakuppi kiinni teipillä, kuskinpuolen etulokasuojanlistan pinta hieman kärsinyt tuttuun tapaan, ja termostaatti oli jäänyt talviunille lämpömittarin roikkumisesta päätellen. Ja se oli siinä, omassa autossa tuollaisilla olisi päässyt vasta alkuun

Ihan lievä autokuume...njääh, mitä turhaa tässä valehdella rehelliselle yleisölle, tuo luultavasti pahensi nettiautonselaustahtia potenssiin kolme

[Rattivaihde]

Pitää vissiin tehdä hieman sotasuunnitelmaa kun viimeisen viikon aikana en ole autolle tehnyt muuta kuin täyttänyt polttoaine- ja pissapojansäiliötä... Ensin olin maakuntakomennuksella töissä, sitten toivuin ko. rupeamasta pari päivää, ja nyt olen ihan puhtaasti vetelehtinyt jo muutaman vuorokauden

Juhannusta varten voisi hankkia uuden vaijerin jotta saa ryypyn takaisin kaukokäyttöiseksi (= ei vaadi konepellin avaamista), samalla kertaa sitten menee jonkinmoinen siivous kun penkit ja keskikonsoli lähtee hetken ulkoilulle. Eilen kattelin että viimeksi on öljyt vaihdettu syyskuussa mittarilukeman ollessa karvan vaille 184tkm, nyt on mittarissa 192 ja risat joten öljynvaihtokin pitää johonkin vaiheeseen sovittaa (josko tällä kertaa muistaisi vaihtaa myös suodattimen ). Tällä kertaa olisi myös tarkoitus onnistua tuossa operaatiossa ihan ilman nosturia

Järkytys kehityksen hyperaskelista tuon eilisen space-age-satkun kanssa on hieman hälventynyt ja nyt olen jälleen samassa lopputuloksessa kuin aiemminkin, eli vapaaehtoisesti en tuosta nykyisestä luovu, joten odotetaan tallitilan hankintaan asti ennen kuin ostan uudemman. Jos pitäisi tavoitteena että siihen mennessä kaikki suuremmat puutteet tyyliin roikkuva huopa kattoverhoilun sijalla on korjattu, niin voisi sitten suoraan aloittaa valmistelun museorekisteriä varten pahasti kyllä pääsee uniin tämä yksilö, pitää pitää pää kylmänä ja sormet ristissä että joku harrastaja hakee tuon ennen kuin teen mitään peruuttamatonta... Sen verran kyllä varaan itselleni liikkumavaraa että jos joku tarjoaa huippukuntoista -91-93-mallin satkua pilkkahintaan niin siinä vaiheessa luistetaan tallipakosta

[Rattivaihde]

Long time no see, long time no a b c... - Juhani Kontiovaara Pasilasta

Juhannusaatonaaton tapahtumien (joiden keskiössä oli 60-luvun Pontiac) seurauksena nyt on tarkoitus käyttää tätä ceetä eräänlaisena käyttöharrasteena, parannella pikkuhiljaa noita ketjun alussa mainittuja ja monia muita kohtia ja sitten aikanaan museoiän ja tallitilan lähestyessä jättää kokonaan harrastekäyttöön (ja luultavasti hankkia 16-venttiilinen ruiskusatku käyttöautoksi). Tähän iltaan asti olen keskittynyt tuumailuun ja hyvin lyhyen työmatkan ajamiseen, mitä nyt tuli pestyä ja vahattua juhannuksena ja uusi ryyppyvaijeri hankittua, tänään sitten sain vähän enemmän aikaiseksi:
- Ryyppyvaijerin ujutin moottoritilan puolelta ohjaamoon, irrottamatta keskikonsolia. Ostin varmuuden vuoksi neljä metriä vaijeria ja nyt suunnitelma jatkuu niin että kiinnitän vaijerin ollessa paikallaan sen ohjaamon päähän kahvan (jos vanhasta vielä saa kalun), työnnän kahvan takaisin kiskoilleen keskikonsoliin ja sitten nappaisen ylimääräiset vaijerista pois kaasarin luota.

- Ikkunat tuli hinkattua sisäpuolelta puhtaaksi kun pesun jäljet olivat hieman turhan hyvin näkyvissä.
- Kojelaudan ruuvit tuli lopultakin kiinnitettyä kun sain pääteltyä miten ja mihin järjestykseen ruuvit tulee pujotella. Rattia lähempänä olevan oikeanpuoleisen alakiinnike on vissiinkin hajalla koskapa etulevy siltä kohtaa fleksaa mutta se on varsin pieni ongelma verrattuna kokonaan irtonaisiin päätyihin, jotka nyt siis ovat kunnolla kiinni.

- Takakonttia, varapyörätilaa ja hanskalokeroa tuli järjesteltyä
- ja ikkunoita pyyhkiessä löytyi lopulta takapenkin keskipaikalta hyvä kulma josta näki miten nykyinen kattoverhoilun kuvatus on paikallaan, se on siis niittailtu ympäriinsä kiinni siihen alkuperäiseen vaahtomuovipohjaan, joka puolestaan roikkuu irti katosta varsinkin takana, siellä on siis ainakin puolen metrin matkalla viisisenttinen ilmarako josta näkyy kattopelti...

- Samoin sisustassa pyöriessä tuli todettua että lattiamatto ja sivupaneelit ovat siivouksen tarpeessa ja penkit todella törkyisessä kunnossa, niille täytyy tehdä jotain ennen kuin sisustuksesta tulee yhtä harmaa kuin monen mielestä autoon kuuluu...

Sisustan putsauksen ohella pitäisi kattella uudet polttimonkannat mittarivalaistukseen sekä kattella vähintään jostain ruiskumallin äänieriste konepellin sisäpuolelle ja sitten lisäillä niitä Vesan mainitsemia bitumimattoja tms.

Lyhyen aikavälin teknisiä kohteita olisivat aiemmin mainittu öljynvaihto ja jossain vaiheessa vastaan tuleva kytkinlevyn vaihto (pitäisi muistaa katsoa nykylevyn paksuus), pidemmällä, mutta mieluiten ei hirveän pitkällä tulevaisuudessa pitäisi vaihdattaa kansipahvi ennen kuin alkaa vuotamaan, tarkistuttaa venttiilit (kun ne ilmeisesti ovat hydrauliset vain 16-venttiilisissä) ja katsoa onko jakoketjussa tai hihnoissa vielä muuta ongelmaa kuin meteli.

Sinänsähän tämä auto kyllä sopii minulle kuin nenä päähän että vaikkakin kaiken maailman kolhut ja muut ulkonäköseikat häiritsevät, niille voin itsekin jotain tehdä ja ne tarjoavat mukavaa pientä puuhastelua vaikkei olekaan vielä tallitiloja ja täydellisiä tarvikkeita, olisin melkoisesti pahemmassa pulassa muuten täydellisen kuustoistaventtiilisen kanssa jossa vain sattuu olemaan jakopää hajalla tms.

[Rattivaihde]

Tuli tuossa edellisen viestin jälkeen hidasteita joita kutsutaan myös työpäiviksi. Nyt sain äsken sitten aikaiseksi ruveta kattelemaan tuota ryyppykahva-asiaa. Tuli ensinnäkin todettua että vanha vaijerinpätkä on kahvan metalliosassa kiinni sen verran tehdastekoisesti että sitä ei sieltä saa millään kotityökaluilla pihalle ainakaan hajottamatta koko systeemiä. Poikkaisin vielä näkyvän osan pois ja meinasin kokeilla uuden vaijerin liimaamista vanhan juureen mutta liiman viimeinen käyttöpäivä oli menny ohi melko kauan sitten...

Meinasin jättää sikseen, mutta muistin sitten vielä että olin vaijerista vetänyt vähän ryyppyä päälle, ja päätin käydä laittamassa sen pois ettei tule ihmeteltyä seuraavalla käyttökerralla outoa käyntiä. Noh, konehuoneeseen päästyäni totesin että ryyppyhän on pois päältä, ja seuraavana selvisi että vaijeri palauttaa kuin palauttaakin ryypyn pois päältä myös ilman metalliohjainta. Luulin että se rupesi vain menemään kierteelle lähtöpäästä, mutta vastaanpano johtuikin siitä että toisessa päässä ei tietenkään enää ollut enempää varaa kun ryyppy oli pois päältä. Noh, tämän siivittämänä meni suunnitelma uusiksi, nyt aion huomenna kattella saanko jonkinlaisella virityksellä vanhan kahvan osista siihen toimivan systeemin, ja jos en saa niin ryyppy pysyy vaijerista nykäistävänä versiona kunnes ostan uudenvanhan kahvan ja mahdollisesti siihen liittyvän vaijerin.

Ryyppypyörylää kaasarin vieressä sormeillessa tuli mieleen että saisinkohan tuota tyhjäkäyntiäkin lopultakin pienennettyä, totesin että jos säätö ei toimi kuten päättelen heitän kirveen kaivoon, hain takaluukusta seitsenmillisen kuusiokulma-avaimen, pyöräytin reilun kierroksen ja totesin ryypyttömän tyhjäkäynnin asettuneen mukavasti alemmas ja ryypyllisen edelleen toimivan mukavasti. Hyvin suunniteltu on 2/3-osaa tehty

Aiemmin viikolla vahvistui epäilys siitä että oikean etupyörän luona kolisee, erittäin todennäköisesti kyseessä on alapallonivel, vaihtoprosessin opiskelin foorumilta ja alfamerista ja uskoisin että korjaamo-olosuhteissa itsekin saisin homman hoidettua, mutta niiden puuttuessa menen jossain sopivassa välissä samalle hovikorjaajalle jonka pajalla talvella painittiin kaasarin kanssa, samalla kertaa vaihtuu sitten mukavasti öljytkin kun on nosturi käytettävissä. Kytkinremonttia en suuremmin ajattele ennen kuin jokin osa hajoaa totaalisesti tai kytkin rupeaa luistamaan pahemmanlaisesti (vielä ei luista lainkaan, irrottaa vain melkoisen ylhäältä).

Vahauksen iloja: auton päällä oleva likakerros lähtee kädellä pyyhkäisemällä oikein mukavasti, täytyypä katsoa jos tässä viikonloppuna vetäisin ulkohuuhtelun ja kauan odotetun perusteellisen sisäputsauksen.

[Rattivaihde]

Kävin tuossa täyttämässä tankin (taas vaihteeksi kallistuneella bensalla ), tarkistin renkaiden ilmanpaineet, olivat ilmeisesti kelien vuoksi järjestään 0,2 bar aurinkolipan lukujen yläpuolella, laskin sitten omaan standardiin eli 1-3 hengen ja 3-5 hengen kuormitusten väliin, eteen 2,2 ja taakse 2,3 bar. Samalla pesin kaikki lasit ulkopuolelta.

Sitten päästään taas sarjaan "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"...säädin nimittäin tyhjäkäyntiä alaspäin. Jälkikäynti loppui kuin seinään, liikkeellelähdöt ja vaihdot sujuvat pehmeämmin, tyhjäkäynti ei enää pyöri 1000 kierroksen kieppeillä ja raasta korvia ketjun rahinalla... Aikaisempi säätöyritys oli epäonnistunut sen vuoksi että olin kyllä ihan oikein säätänyt ruuvia ulommas, mutta kaasuvaijeri oli liian kireällä eikä päästänyt sitä kiertosysteemiä koskaan osumaan siihen. Pikainen voitelu ja säätö siitä kaasuvaijerin jakoavaimelle muotoillusta...kappaleesta, ja voilá.

Tunnin päästä lähretään Motonettiin ostamaan satasen arvosta kaikenmoista kapinetta öljystä rattilukon kautta polttimoihin. Alapallo ja öljyt + suodatin vaihtuu ensi viikon puolivälin tienoilla, ja nyt on vielä tunnin verran lukijoilla viimehetken mahdollisuus haukkua Teboil Silver 10W-40-öljy maan rakoon, sellaista ajattelin ostaa neljän litran tonkan kun on puolisynteettistä ja kaikin puolin sopivan oloista kosteaan muttei vielä vuotavaan H-moottoriin.

[Rattivaihde]

Voisi taas jotain kirjoittaa kun pitkästä aikaa sain jotain aikaiseksi. Hattuhyllystä lähti todella karmean näköinen päälliverhoilu lopultakin kävelemään, mieluummin katselen puhkipalanutta originaaliverhoilua ennen kuin saan siihen (jostain) uuden... Samoin ryyppykahvan kiinnitystä katseltiin ja porattiin metalliosaan reikä niin että saatiin vaijeri siihen kiinni, mutta lopulta homma jäi kanittamaan nimenomaan siihen että ostin katkenneen metallilangan tilalle vaijerin, ja se on kertakaikkiaan liian fletku. Uutta metallilankaa hankkimaan siis.

Aerolta sain tuossa viikko pari sitten uudet takajarrusatulat + paljon muuta pientä osaa, joille en kyllä ole vielä ehtinyt mitään juuri tekemään. Muunmuassa sitruunahappoa pitäisi hankkia niiden kanssa etenemiseksi... Ratin vaihtoa tuli tänään tarkasteltua mutta eipä ollut riittävän isoa työkalua, hankintalistalle lisää tavaraa

Eilen katosi pitkät valot parikymmentä kilometriä kotoa, tänään tuli jo tuomittua lopullisesti motonet-rele hajonneeksi mutta sitten kotimatkalla tallilta ne rupesivatkin pelaamaan...ja radio hiljeni Sähköpuolella siis tuntuisi olevan pientä infidelityä, vaikka vajaa vuosi sitten etupalkin maadoituspaikka on putsattu ja korjattu... Kaikkein mielenkiintoista tuossa radion hiljenemisessä on se että mittarivalojen reostaatin taannoin hajottua kaikki kojelaudan valaistus tulee radion virtajohdosta, ja ko. valaistus toimii Äsken unohdin tarkistaa toisen radion sulakkeista, tarkistin vain sulakeboksissa olevan mutta radion takana on toinen.

Alapallonivel on edelleen vaihtamatta hovikorjaajan kiireiden johdosta, ja käsijarrua ei ole nyt pariin viikkoon käytetty, takajarrusatuloiden jumitellessa (tai en tiedä jumittaisivatko enää ).

Eli lyhyesti toinen puoli aivoista haluaisi työntää koko auton kalliolta alas ja ostaa kuustoistatappisen paremmin pidetyn, ja toinen uskoo että nuo ovat lopulta pikkuhommia ja ongelma on enemmänkin tallitilan puute.

[Rattivaihde]

Tasan viikko viime postauksesta, ja melkeinpä koko menneen viikon onkin satku ollut lomalla liikenteestä kun maanantaina rupesi kuulumaan konehuoneesta ylimääräistä meteliä jonka paikallistin vesipumppuun. Torstaina kävin sitten ostamassa tarpeita vesipumpunvaihtoon, perjantaina tyhjentyi talli ja eilen oli lakisääteinen vapaapäivä, joten tänään sitten ajoin tallille tarkoituksena aloittaa pumpunvaihto.

Homma vain pysähtyi siihen että wd-40:n avustamana vesipumpun ja laturin kaksoishihnan normaaliääni hävisi, ja ylimääräinen ääni jatkui, tässä vaiheessa kiersin auton matkustajanpuolelle ja totesin että kovin meteli tulee mustasta purkista erillisen hihnan päässä.

No tässä välissä sitten soviteltiin torstaina hankittua metallilankaa kaasuttimen ja keskikonsolin välimaastoon, todettiin puolitoistamillinen juuri liian suureksi viimeiseen mutkaan, ja jätettiin sikseen. Suihkuteltiin lisää wd-40:stä jolloin ääni hävisi kokonaan, käytiin koeajolla, todettiin äänen palanneen huomattavasti hiljaisempana, oltiin edelleen sitä mieltä että ääni tulee mustasta purkista, ja lopulta varmistettiin sen henkilöllisyydeksi ohjaustehostimen pumppu (joka oli myös ensimmäinen veikkaus, mutta normaalin sekoilun myötä käytiin muutkin vaihtoehdot läpi (on muuten paikoitellen erittäin epäselkeä kirja tuo Alfamer)). Tämän jälkeen kyllästyttiin nälkäisenä olemiseen ja lähdettiin kotiin. Kotipihassa ei enää mitään normaalista poikkeavaa ääntä.

Nyt kun talli on vapaana ei enää ole tekosyitä olla aloittamatta ryhtiliikettä, eli katto- ja hattuhyllyn verhoilu uusiksi, sisustan sähköt kuntoon (tänään huomattiin että radion ohella myös kattovalo on lopullisesti pimentynyt), siistimistä sisustaan ja ulkokuoreen, moottoritila puhtaaksi, seosta vähän rikkaammalle ja silleen.

Olihan muuten taas kiva ajaa satkulla viikon kolkkeilun jälkeen, siihen hiljaisuuteen ja tasaisuuteen niin korin kuin moottorinkin puolesta ehti jo kyllästyä

[Rattivaihde]

Tässä illalla oli taas tarkoitus mennä mm. pumppua ja sen toimintaa tutkimaan, mutta pari tuntia oltiin liikkeellä sisältäen monta käynnistystä mutta pumppupa ei suostunut äännähtämään kertaakaan. Nesteetkin katsoin, oikean väristä (keltaista, ei punaista) nestettä oli ohjekirjan mukaan oikea määrä. Noin varmuuden vuoksi ja tuon auton tyylin tuntien kysyn kuitenkin jo etukäteen että jos pumppu jumahtaa totaalisesti tai tekee jotain muuta yllättävää, voiko pumpun hihnan vetää poikki tai pumpun ottaa muutoin pois käytöstä ja käyttää autoa tehostamattomalla ohjauksella?

Sähköpuolta tutkittiin myös ja luulen keksineeni syyllisen kattovalon ja radion pimenemiseen. Aikaisemmin ihmetystä herätti että radion virtajohdolta sähkönsä saava kojelaudan valaistus toimi vaikka radio ei, mutta nyt sytytti että kojelaudan valaistus saa virtansa nimenomaan virtalukolta tulevalta johdolta, radio ja muut taas vaativat myös jatkuvan virran suoraan akulta, joka ilmeisesti puuttuu. Kun kuitenkin auton muut sähköt pelaavat niin päättelin suoraviivaisesti että johtosarja sulakeboksilta (jossa kaikki kunnossa) kojelautaan on ottanut osumaa ja/tai luovuttanut lopullisesti. Pitänee hankkia riittävän iso hylsy ja ottaa ratti irti, jotta saa kojelaudan auki ja kaikki johtosotkut esille. Samassa yhteydessä voisi mm. poistaa lopullisesti jo aiemmilla omistajilla irtikytketyn hälyttimen, jonka johdot mutkittelevat ainakin konetilassa siellä ja täällä.

Nyt kun ei ole radiota eikä pumppuakaan pitämässä meteliä, huomaa vielä helpommin kaikki ylimääräiset äänet, ja viime päivinä olen kuunnellut outoa kolinaa/kilinää/tärinää taka-akselilta, ja pihaan äsken ajaessa sytytti että onkohan jokin iskarin kiinnitys pettänyt. Kiinni olivat, vielä, mutta kovasti ruskealta näytti kyllä niidenkin ympäristössä, mistä ei voi vissiin vetää muuta johtopäätöstä kuin että pitäisi lopultakin aloittaa ruosteentorjuntatoimenpiteitä, joista ei sitten allekirjoittaneella olekaan yhtään mitään hajua perusajatusta pidemmältä. Luvassa ilmeisesti siis jälleen uuden opiskelua (sitä tämä auto on tarjonnut suhteessa enemmän kuin 12 vuotta koulua)...

Jos en olisi jo pistänyt tuon auton laittamiseen vähintään puolta hankintahinnasta, harkitsisin tässä vaiheessa erittäin vakavasti luovuttamista kun kyseessä ei kuitenkaan ole erityisen siistikuntoinen yksilö, mutta kilometrimäärä ja tärkeimpien korinosien ruosteettomuus ja ylipäätään ruosteiden pintapuolisuus sekä tekniikan yleinen toimivuus ikäviä poikkeuksia (kaasutin, kojelaudan sähköistys) lukuunottamatta antavat toivoa siitä että tuo auto vielä joskus olisi edes lähellä näitä uudenveroisena säilyneitä kunnoltaan...

Niin ja mittariston valaistus: onko kellään hajua ovatko valaistuksen polttimonkannat jotain vakiokokoa, vai pitääkö kääntyä harrastajien varaosavarastojen puoleen? Nykyisten käyttöikä alkaa olemaan todella lopussa, kääntely ja vääntelykään ei enää auta kuin puoleksi tunniksi tien ollessa erityisen sileä...

[Rattivaihde]

Noniin, edellisen viestin ongelmat tuli tänään selvitettyä melko perusteellisesti. Kyllästyin nimittäin radiottoman auton tuomaan huonoon itsetuntoon (onhan se ny melko noloa että noin yksinkertaisesta autosta on radio pimeänä enkä osaa sitä korjata käden käänteessä), ja ryhdyin hommiin.

Tässä vaiheessa rupesi tulemaan vastaan kaikkea enemmän ja vähemmän yllättävää.
Ensinnäkin syy siihen miksi moottorin melu kantautuu niin tehokkaasti sisälle:

+

Eli molempiin lokasuojiin tuollaiset arviolta sentin reiät + vaihteensiirron läpiviennin ympärillä tyhjää vähintäänkin riittävästi. Kun sain radion toimimaan, niin kyllähän kuului komeasti konehuoneeseen vaikka oli ovet ja ikkunat kiinni ja volyymi melko matalalla.

Noh, ei tämä vielä mitään. Kytkinpolkimen ja kuskin oven välimaastosta löytyi tällainen pikku systeemi:


Huoltokirjassa on maininta suurin piirtein näillä sanoilla: "Hälytin poistettu toiminnasta, söi akkua." Konehuoneen reunoilla risteilevät johdot on kyllä tullut bongattua mutta en tiennyt että tällainen "Build Your First Alarm"-kittikin kuului mukaan Ihmekös tuo että kytkinjalalle oli niin heikontuntuisesti tilaa... Luulin että satkussa kuuluukin olla kuskin puolella jalkatilassa tuollainen pullistuma.

Noh, tässä vaiheessa aloin sitten selvittelemään johtoja kojelaudasta jotta saisin ainakin radion takaisin, nyt kun kerran oli johtoakin vähintään kotitarpeiksi + pari sulaketta, olin siis varautunut vetämään radiolle uuden johdon akulta, ja sisävalaistuksen palauttamaan sitten joskus. Noh, kävin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi sulakerasian uudestaan läpi, ja nyt ensimmäistä kertaa kannen luettelossa kävi silmään numero 28, englanninkieliseltä selitykseltään interior light. ant. Meinasin että ei tämä voi näin helppoa olla, nappasin sulakkeen irti ja sehän oli kuin olikin sanonut sopimuksen irti.

Tässä vaiheessa palautui elävänä mieleen muutaman viikonlopun takaiset tapahtumat, kun tavaratilan valoa ropatessani kuului "naks" ja valo sammui, pysyvästi. Siitä lähtien olivat myös muu sisävalaistus ja radio pysyneet pimeänä. Ny epäuskoisena takakontista uusi 15A-sulake paikalleen, ja ensin kääntö sisävalaistuksen kytkimestä, ja kas kummaa, kattoon syttyi kaksi valoa. Entistäkin epäuskoisempana radion johtoadapterit kiinni, johto radioon kiinni ja sieltähän rupesi kuulumaan vinkunaa. Virta-avain radioasentoon, ja radion kommentti oli "H E L L O"

Tässä vaiheessa illan tehtävä oli siis jo suoritettu, mutta en pientä hetkeäkään harkinnut hälytinspagetin jättämistä jalkatilaan. Siispä seurasi johtojen irroittelua ja sisätiloihin vetämistä lokasuojista ja konepellin takareunan luota.


Tällainenkin mestariteos löytyi...


Ja lopputuloksena toimiva radio ja sisävalaistus (pl. takakontin valo kun en jaksanut ruveta sitä ropaamaan kun kytkimessä on jotain mätää), enemmän jalkatilaa kuskille sekä tämä:


Tässä tulevana viikonloppuna pitää jatkaa sisäsiivouksella ja pesulla, pienellä seossäädöllä, ryyppyvaijerin sisäänvedolla sekä mittarivalaistuksen patenttikorjauksella.
Pikaedit: niin ja pitää keksiä jotain tuketta noihin reikiin. Mitä lie niissä alunperin on, jonkinlaiset kumit olettaisin..

[kärkkäinen]

Huhhuh mikä hälytinasennus Kieltämättä tosiaan johtospagetti.

[aero]

Just perfekto. Siinä on hämärämies ihmeissään kun yrittää parkkiksella vaientaa vikisevää hälytintä ennenkö joku sattuisi siitä jopa kiinnostumaan.

[Rattivaihde]

Ehkä kaikkein hämärimmillä parkkipaikoilla jätän rattilukon seuraksi tuon johtosotkun jalkatilaan ja vedän pari johtoa sinne tänne kojelaudan väliin

Törmäsin tuossa kilvet.comin kilpihistoriikkiin jota olen ennenkin lukenut, mutta tällä kertaa sieltä paljastui karmea totuus. Taustatietona satkun ensimmäinen omistaja oli Metallityöväen liitto, jonka pääkonttorin tiesin kyllä olevan Hakaniemessä, mutta tähän asti olen luullut että maakuntakohtaiset kilvet lakkasivat 1988 ja valtakunnalliset starttasivat heti 1989 alusta. Noh, tuolta nyt sitten vähän tarkemmalla lukemisella selvisi että vaihto tapahtui syyskuussa 1989. Edelleen, 1988 Helsingin uusin tunnus oli BKT ja 1989 syyskuun lopussa BNP. Tämä siis tarkoittaa, että BLV on vielä Helsingin paikalliskilpiä, 1989 alkupuolelta... Autoni on stadilainen!

[Rattivaihde]

Noniin, tänään tuli taas jotain lisää puuhailtua. Tärkeimpänä seosta tuli lopultakin säädettyä rikkaammalle, ehkä puoli kierrosta, ehkä vähemmän, lääkkeeksi heikkoon käyntiin kylmänä ryyppy täysilläkin, puhdittomuuteen/nykimiseen tietyillä kierrosalueilla/kaasun asteilla ja yleiseen hitauteen. Ja sehän tepsi, kyllähän nyt kulkee iloisesti Alle satasen vauhdeissa ero kiihtyvyydessä on huomattava, siitä ylempänä tuntuu tulevan ilmanvastus ja moottorin rajoitettu teho vastaan (tosin testi tehtiin äsken Lahden moottorijoessa, joten vesikin saattoi tarjota jonkin verran vastusta...). Tärkeämpänä juttuna moottori on nyt taajama-ajossa yhtä kevytkäyttöinen kuin ohjauskin, kun ei nykäise kierroksia alas liikkeelle lähtiessä, toimii siistimmin vaihtaessa ja kulkee riittävästi ilman kaasun pohjaamistakin. Kulutuksen odottaisin tippuvan kun 0-80 km/h kiihdytyksissäkään kaasua ei enää tarvitse painaa puolta päivää

Muuta aktiviteettia: yritettiin viimeistä kertaa tunkea puolitoistamillistä rautalankaa ryyppyvaijerin suojaputkeen, luovutettiin, haettiin Tarjoustalosta millistä lankaa (ja karkeaa hiekkapaperia ruostehommiin myöhempänä ajankohtana), joka kulki huomattavasti kevyemmin mutta törmäsi viimeiseen tiukkaan mutkaan kun pää oli hieman terävä ja kulmassa. Pihtien ollessa tallilla (remonttia tehtiin kaverin autokatoksessa sateelta suurinpiirtein suojassa) jätettiin ryyppy odottamaan pihtien noutoa, jos pihdit eivät tule auton luo, auto menee pihtien luo. Tarjoustalosta tuli myös katteltua jonkinlaisia tulppia tai tiivisteitä jalkatilan reikiin mutta mitään oikein toimivaa ei tullut vastaan, täytyy kattoa käyttäisikö ihan raa'asti sikaflexiä vaiko jotain viritystä vanhoista pyörän sisäkumeista tms.

Tuli lähemmäs sata kilsaa pyörittyä tässä taajamassa ja lähistöllä, ja kuin ihmeen kaupalla eilen paikalleenlaitetuista mittarivaloista toinen paloi sitkeästi läpi kaikkien sammutusten ja kilometrien. En luultavasti koske toiseenkaan ennen kuin toinen sammuu. Valonvaihtoreleessä on ilmeisesti kuitenkin jotain mätää, sillä se jälleen jonkin matkan toimimisen jälkeen lopetti pitkille vaihtamisen, eikä palautunut vaikka sai jäähtyi pari tuntia parkissa. Koska parkkiasennossa vilkkuviiksi väläyttää lyhyitä oikein toimivasti, pitkät toimivat silloin kun rele suostuu ne naksauttamaan päälle, eikä pitkien merkkivalokaan syty mittaristoon silloin kun ne ovat poissa pelistä, en keksi ihan heti muuta vaihtoehtoa kuin valonvaihtoreleen ostokuitin etsimisen ja releen palautuksen... (ja noiden Motonetin punaisten releiden laadun nähneenä mahdollisesti voisi ostaa kolvin ja korjata vanhan, alkuperäisen Made in France -releen, joka taitaa sekin olla tallessa säästäväisen mielenlaadun suojelemana )