Kesän kynnyksellä tuli mieleen, että pitäiskö vielä tehdä jotakin kolmelitraiselle, noin niin kuin harrastusmielessä.
Alkoi kyteä ajatus, että millainenkohan laite auto mahtaisi olla jos siihen saisi jotenkin istutettua 9-7X V8 LS2 voimalinjan ja vielä leimattua ko. setupin.
Aika pian selvisi, että urakka olisi hyvin mittava ja haastava.
Aiemman mukaan, varoittelut ja pään pyörittelyt saivat oman päättäväisyyden vain kasvamaan.
Sitten tuli eteen tilanne, että nuorimmainen tyttäreni tarvitsisi kohtapuolin ajossansa olevan Skodan tilalle isomman, turvallisemman ja luotettavamman kulkineen.
Hylkäsin ajatukset LS2-projektista ja valmistelin auton tyttären ajoon sopivaksi.
Haave V8 rouskutuksesta jäi kuitenkin kytemään mieleen.
Syntyi periaatepäätös siitä, että haaveet täytyy toteuttaa silloin kun on vielä elossa ja 'terveenä' - huomisesta kun ei koskaan tiedä.
Prosessi johti siihen, että käytiin eilen jenkkiautoihin vihkiytyneet kaverini kanssa katsomassa kolmea auto Pirkanmaalla.
Itse en jenkeistä ymmärrä juuri mitään, mutta Martikaisen Mika (Une) vastaavasti tietää lähes kaiken.
Autoista vain yksi täytti Unen tarkastuksen/kriteerit ja minun käyttötarpeeni: Oldsmobile 442 W-30 vm. -71.
Kaupat käteltiin hyvässä yhteisymmärryksessä myyjän kanssa.
Auto on läpikäyty ja maalattu jenkeissä ja tuotu suomeen vuonna 2006.
Ulkokuosi vastaa täysin originaalia/alkuperäistä, voimalinjaan ja alustaan on tehty harkittuja muutoksia.
Tyypilliset jenkkilapsukset on korjattu/fiksattu suomessa.
Ottaen huomioon maalauksen iän (ennen 2006), maalipinnat ovat uskomattoman hyvälaatuiset ja edelleen miltei täydellisessä kunnossa.
Kotimatkalle Tampereelta kohti Joensuuta lähdettiin hymyssä suin.
Minä ajoin Tampereelta Jämsään.
Auto toimi kuin unelma ja mitä kovempaa ajoin, sitä enemmän kuin kiskoilla auto tuntui kulkevan.
Une siirtyi rattiin Jämsän kahvitauon jälkeen.
Tässä hänen tunnelmiaan hiukan matkaa Hankasalmelta Joensuuhun päin:
https://e.pcloud.link/publink/show?code ... Ikn5ExP78X
Muutama silmänräpäys kuvan näpsäyttämisen jälkeen auton alta kuului satasen vauhdissa kaksi kovaa kolausta/pamausta.
Une sammuti moottorin saman tien ja pysähdyttiin sattumalta kohdalla olleelle levikkeelle.
Autosta ulos pään yläpuolet kysymys- ja huutomerkkejä sinkoillen.
Konepelti auki - laturin ja vesipumpun kiilahihnat roikkuivat löysinä ja kampiakselin hihnapyörä oli kadonnut.
Neljä kiinnityspulttia olivat edelleen tiukasti kiinni, mutta hihnapyörästä ei ollut jäljellä kuin neljä peukalon kynnen kokoista kappaletta pulttien alla.
Kysymysmerkkien määrä kasvoi "wtf".
Une käveli takaisin päin jonkin matkaa tien piennarta katsellen, mutta oli tietenkin selvää ettei hihnapyörästä näkynyt merkkiäkään.
Työkaluja mukana - nada.
Unen puhelimen akku - tyhjä.
Kellonaika - 21:12.
Minun luurilla soittelemaan.
Une sai M-Tardingin Mika Karvisen kiinni - Mikä lähti lavetti perässä saman tien hehkuttamaan Joensuusta kohti Pieksämäkeä.
Me vedettiin tovi henkeä.
Melkein heti ohi ajanut, rakennettu farkkubemari teki uukkarin ja pysähtyi viereen, nuorehko mieskuljettaja kyseli mitä apuja tarvitaan.
Ensi alkuun saatiin Mikan puhelin kiinni usb-laturiin, mutta se ei suostunut ottamaan virtaa vastaan.
Sitten saatiin pari nimeä ja puhelinnumeroa, joihin soitettiin minun luurilla - näistä numeroihin soittaminen ei tuottanut meille apua.
Tovin päästä BMW-kuljettaja toivotteli tsemppiä ja jatkoi matkaa.
Me ajattelimme kokeilla nilkuttaa autolla lavettia vastaan niin lähelle Pieksämäkeä kuin mahdollista.
Moottori käyntiin, kiihdytys erillistä lämpömmittaria seuraten, moottori sammuksiin, rullaus niin pitkälle kuin mahdollista.
Pääsimme tällä tavoin miltei Pieksämäelle, kunnes lämmöt olivat niin korkealla ja edessä sen verran haastva vastamäki, että päätimme jäädä jäähdyttämään autoa pidemmäksi aikaa.
Paikalle pysähtyi kaikkiaan miltei kymmenkunta autokuntaa ja avun tarvetta tiedusteltiin.
Insta ja Face lauloivat ja asiat johtivat lopulta siihen, että saimme paikalle Pieksämäen USA CarClubin väkeä ja työkaluja.
Hihnapyörän kiinnityspultit irrotettiin ja tarvittavan hihnapyörän dimensioita mittailtiin ja arvioitiin.
Paikalle tuotiin hihnapyörä, joka vastasi arvioituja speksejä - se ei ollut aivan sopiva ja sovituksen jälkeen kaveri lähti pajalleen fiksaamaan sitä sopivaksi.
https://e.pcloud.link/publink/show?code ... vRp0epczO7
https://e.pcloud.link/publink/show?code ... 6zvzXTCY4V
Tällä aikaa lavetti saapui paikalle pakosarjat napsuen.
Ajettiin auto omin voimin lavetille ja jäätiin odottamaan hihnapyörää.
Se ei edelleenkään istunut ihan nappiin.
Otettiin hihnapyörä kiitosten kera mukaan ja lähdettiin kotimatkalle.
Kello oli tässä vaiheessa hiukan yli puolenyön.
Joensuussa oltiin kahden maissa.
Jäätiin Unen kanssa etapillemme ja auto jatkoi matkaansa lavetilla pajalle.
Une ottaa auton tänään työn alle ja mikäli hihnapyörän saa istumaan, auto tulee kuntoon tänään, muussa tapauksessa etsitään sopivampi hihnapyörä.
Yhteishenki Saabistien joukossa on vahva, mutta todella vahva se tuntuu olevan jenkkisutoharrastajienkin joukossa.
Vuorokaudenajalla ei ole merkitystä, kun apua tarvitaan.
Wikipedian mukaan Oldsmobile 442 W-30 autoja on valmistettu kaikkiaan 151 kappaletta - 54 kpl tehtaalla ja 97 kpl dealereiden toimesta jälkiasennussarjoin.
En tiedä, kumpaan ryhmään autoni kuuluu, mutta eiköhän se selvinne kun päästään perehtymään autoon ajan kanssa.