Foorumi – Saabclub.fi

Pientä huollontarvetta ilmeni. Eilen kärryä vedellessä huomasin että jarrutusvoima on jotenkin heikko ja vasemmalta edestä kuuluu rohinaa jarruttaessa. Myöhemmin illalla vielä vaimon ollessa kyydissä tämä kysyi "mikä tuo ääni on?", mikä toimii aina hyvänä indikaationa siitä, että pienet outoudet eivät ole vain allekirjoittaneen vainoharhaista kuvitelmaa, vaan se rohina on ihan oikea ääni.

Viime kesän takajarruremontin yhteydessä tuli hankittua myös uudet palat ja asennustarpeet eteen, mutta kun jarrupolkimen outo tuntuma tuli takajarrujen laiton jälkeen kuntoon, ja edessä näytti paloissa olevan pintaa melkein kuin uusissa, jätin etupään rauhaan. Vilkaisin tuolloin vain uloimmat palat, samoin syksyn renkaanvaihdossa. Nyt kuitenkin oireet oli niin selvät, että ei auttanut kuin kaivaa nuo asentamattomat etupalat varaosahyllystä ja ryhtyä hommiin.

Yllätys oli jonkinlainen, kun totesin että vasemalla puolella ulkopuolisessa palassa oli pintaa noin 8 mm, mutta sisäpalassa käytännössä nolla, ja pala oli kulunut ihan tasaisesti. Oikealla oli molemmissa paloissa pintaa sen noin 8 mm, eli neljästä palasta kolme olisi WISin taulukon mukaan käyttökelpoisia vielä joitakin kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tässä nämä sisemmät palat vertailun vuoksi:



En ole huomannut mitään oireita jarru(je)n laahaamisesta, puoltamisesta tai muutenkaan mistään oudosta. Purkaessa ei mikään palikka tuntunut olevan jumissa, kaikki irtosi ihan nätisti, männät painui helposti satulan sisään ja satuloiden sisällä kaikki näytti ihan siistiltä. Noilla paloilla on tosin ajettu 50 tkm edellisen omistajan toimesta ja sen jälkeen 20 tkm minun käytössäni, joten onhan ne jarrut voineet laahata jossain vaiheessa jo edellisellä omistajalla. Mutta aika karu kulutusero on palojen välillä ollut.

Kesällä hain Motnetistä etupaloihin asennusjouset. tänään selvisi sitten että hain väärät, eli nämä, kun olisi pitänyt ottaa nämä. Muistikuvat on kyllä vahvat, että tarjolla ei noita oikeita ollutkaan, ja myivät pikkujarruihin noita isompien jarrujen jousia. Nimittäin olin kyllä kesällä osia ostaessani hyvinkin tietoinen siitä, minkäkokoiset jarrut autossani on. Onneksi vanhat jouset oli ihan priimassa kunnossa, joten asensin uudet palat niiden kanssa.

Ihan ilman henkilövahinkoja ei tästäkään puuhasta selvitty. Mulla on tallissa tuollainen iso hallitunkki, jossa tanko nousee sopivasti naaman korkeudelle, kun on tallin lattialla polvillaan. Esimerkiksi kun on juuri kurkannut auton alle että onko pukit tai tunkki kohdillaan tai muuta vastaavaa. No tämän tehtyäni päätin että nyt painetaan tangosta, ja oletuksena oli että tunkin päällä on jo painoa, eli voimaa heti alusta peliin. Voimaa joo, käytännössä löin ihan itse itseäni naamaan sillä tunkin varrella. Ei-ihan-hiljaa ja suoraan nenänvarteen. Hetken otin siinä lukua, sitten alkoi tuntua että tästä ei selvitty pelkällä kivulla, ja lähtihän siitä hyvä noro verta valumaan nenän vartta pitkin. Se voi olla että joulua vietetään nenänvarsi mustana, mutta katsotaan nyt paljonko tuosta tummuutta leviää ympäri naamaa

Uskoisinpa että minun kilometrimäärilläni en joudu tämän auton jarruihin enää paljoa huomiota kiinnittämään, ellei ilmesty mitään varsinaisia vikoja.

Eikös tuosta kuluneesta jarrupalasta ole koko kitkapinta tippunut matkalle.

Onhan sekin mahdollista. Mutta kyllä tuossa oli vielä paikoitellen kitkapintaa jäljellä, että ihan metallille saakka se ei kauttaaltaan ollut mennyt.

Katsoin tänään vielä tarkemmin tuota jarrupalaa, ja kyllä se siltä näytti, että kitkapinta on voinut lähteä siitä kerralakin huitulan tuuttiin. Palan etuosassa (pyörimissuuntaan ajatellen) on pienellä alueella vähän kitkapintaa jäljellä, mutta muuten ollaan pellillä. Pala on myös vääntynyt kuperaksi.

Kun nyt muistelen tuota jarrutusta mökille kääntäessä, jolloin siis huomasin jarruissa jotain outoa, oli yksi outous se, että poljin painui erikoisen syvälle. Seuraavalla polkaisulla polkimen matka oli taas normaali. Tämäkin tukisi tuota kitkapinnan irtoamisteoriaa, eli pinnan irrottua edellisessä jartutuksessa tai sen jälkeen, levyn ja palan välissä oli n. 8 mm väliä, ja tuolla polkaisulla tuo väli kurottiin umpeen, jolloin pojinkin painuu kertapolkaisussa syvemmälle.

Mahtuuko se pinta putoamaan? Jos menee jotenkin palasiksi, on jopa pyörän lukkiutuminen yllättäen mahdollista. Itsellä on käynyt vanhojen, lähes kymmenen vuotta palvelleiden palojen kanssa niin, että sinänsä siistikuntoisen palan kitkapinnan on saanut väännettyä kevyesti ruuvarilla irti. Koitan vaihdella nyttemmin vähän aikaisemmin. Pienen ajon autoissa palat ei vaan ehdi kulumaan. Sama juttu kuin talvirenkaiden kanssa.

AZP kirjoitti: Kun nyt muistelen tuota jarrutusta mökille kääntäessä, jolloin siis huomasin jarruissa jotain outoa, oli yksi outous se, että poljin painui erikoisen syvälle. Seuraavalla polkaisulla polkimen matka oli taas normaali. Tämäkin tukisi tuota kitkapinnan irtoamisteoriaa, eli pinnan irrottua edellisessä jartutuksessa tai sen jälkeen, levyn ja palan välissä oli n. 8 mm väliä, ja tuolla polkaisulla tuo väli kurottiin umpeen, jolloin pojinkin painuu kertapolkaisussa syvemmälle.

Itselle kävi kesällä tuon 9-5 Aeron kanssa juuri noin. Auto oli seisonut pihassa pari viikkoa ja lähdin liikkeelle. Auto oli pienessä alamäessä ja heti liikkeelle lähtiessä kuului pieni kolahdus ja jarrutuksessa pedaali pohjaan. En kiinnittänyt tähän sen kummemmin huomiota ja ajelin muutaman kauppareissun ja jarrut alkoi voimakkaasti kahista. Ja kuin sattumalta se irronnut kitkapinta löytyi tallin edestä siinä missä se kolahdus ja pedaalin pohjaan painuminen tapahtui,

KN/Lieto kirjoitti:Mahtuuko se pinta putoamaan? .

Kyllä se mahtuu.

Olipa taas tuotteliaat joulunpyhät. Ja tulihan sitä taas vahinkoakin aikaan omalla tumpeloinnilla.

Aloin eilen joulupäivänä tehdä autoon aikataulunmukaista määräaikaishuoltoa, tällä kertaa isoa versiota, eli uusiksi moottoriöljyn ja suodattimen lisäksi ilmansuodatin, raitisilmasuodatin ja polttoainesuodatin. Ilmansuodatin oli jo valmiiksi hyllyssä, hain lisäksi Motonetistä muut suodattimet ja öljyt. Öljynvaihdon tekemistä arvoin hetken, kun ne on vaihdettu noin 5 tkm sitten kesäkuussa ahtimen vaihdon yhteydessä, mutta ajattelin että parempi että jatkossakin säilyy tasan vuoden (ja noin 10 tkm:n) huoltoväli kaikissa toimenpiteissä, joten öljytkin meni vaihtoon. Eikä siitä kai haittaa ole, että porsineen ahtimen jäljiltä vaihtaa öljyt vielä kerran 5 tkm myöhemmin ja palaa vasta sitten normaaliin 10 tkm vaihtoväliin.

Motonetin tiskillä hieman nikottelin kun myyjä paiskasi eteen ilman- ja polttoaineesuodattimen, joiden paketeissa luki Proparts Sweden. Ajattelin että menköön kuralaatu nyt näissä komponenteissä. Noissa kun ei ole liikkuvia osia, niin ei ne oikein voi mennä rikki.

Sain eilen illalla suoritettua huoltoon kuuluvat tarkastukset, voideltua saranat ym. kohteet, vaihdettua dieselsuodattimen sekä laskettua moottoriöljyt ulos. Öljynsuodatinta en enää iltamyöhään jaksanut ruveta vääntämään auki, kun se on kohtalaisen hankalassa paikassa. Se jäi siis tälle päivälle, samoin raitisilmansuodattimen vaihto. Vanha polttoainesuodatin oli melko kevyesti kiinni, se lähti aukeamaan ihan kevyellä käsin vääntämisellä. Vedin uuden suodattimen tiivisteen voitelun jälkeen sitten vähän tiukempaan käsitiukkuuteen, kiristysmomenttihan on vaatimaton 20 Nm, joten se pitäisi kyllä rannetiukkuudella saavuttaa.

Nuo tälle päivälle jääneet toimet meni sitten sen suuremmin ongelmitta, ja auto oli sitä myöten valmis. Eikun moottori tulille ja vilkaisu auton alle, että dieselsuodatin on tiiviisti paikoillaan. No eihän se ollut, suojakotelo oli kosteana. Kone seis, suojakotelo irti ja öljynsuodatinavaimella ja momenttiavaimella lisää kireyttä niin että oli todennetusti vähintään se 20 Nm. Auto taas käyntiin, ja hetken päästä oli taas kotelo märkänä

Tässä kohtaa aloin kiroilla naiviuttani Motonetin tiskillä. Päätin ottaa suodattimen kokonaan irti ja vielä huolellisesti putsata ja voidella tiivistepinnat sekä kiertää suodattimen paikoilleen kunnon momentilla. Irrotin myös suodattiman alapäähän tulevan muovirunkoisen (ja -jenkaisen) kondenssivesisensorin, voitelin tiivisteen ja väänsin sensorin takaisin paikoilleen irtonaiseen suodattimeen ihan kevyehköllä käsivoimalla, kun kuului NAPS. Ja sensorin kiinnitys oli poikki. Tässä kohtaa pääsi ihan oikea kirosana.

Huomenna siis soitto Raision Länsiautoon ja toiveissa on että noita sensoreita olisi marmorihyllyllä valmiina odottamassa tumpeloja asentajia. Jos ei ole, niin yleensä osat on sinne seuraavaksi päiväksi onnistunut saada. Osaa hakemaan pitää vain pummata jostain kyyti, kun tuo loppuunajettu ei nyt aja minnekään ja kesäautotkin on talvilaitumilla.

Näitä muutaman kymmenen euron arvoisia tumpelointeja onkin kertynyt tähän loppuvuoteen ihan mukavasti. Pitäsikö lopettaa autojen roplaaminen ja alkaa vaikka hakata halkoja? Siinä voisin olla hyvä, kaikki hajoaa mihin menen koskemaan.

Eilen muuten kiinnitin huomiota alustaa tutkiessa oikeassa etupyörässä tähän:



Tuostahan puuttuu pölysuojakuppi keskiömutterin päältä. Vasemmalla sellainen on. Laskin että olen renkaat vaihtanut tähän autoon neljä kertaa, ja varmaan toiset neljä kertaa on olleet etupyörät muista syistä irti (viimeksi viikko sitten jarrupaloja vaihtaessa), enkä ole koskaan kiinnittänyt tuohon huomiota. Maantiellehän tuo kupu ei ole voinut pudota ainakaan minun omistusaiakanani, koska vanteissa on pysynyt keskikupit paikoillaan. Ja autossa on minun omistusaikanani ollut pyörät irti vain ja ainoastaan omassa kotitallissani, jonka lattialta en ole tuollaista kupua bongannut. Eli ainoa selitys on se, että kupu on unohtunut edellisen omistajan aikana todennäköisesti jarrupalojen vaihdon yhteydessä asentajalta laittamatta paikoilleen.

Ihmetystä aiheuttaa lisäksi se, että EPC:stä koitin löytää moisen kuvun osanumeroa, mutta en löydä sieltä koko kupua! Keksiömutteriin asti kuvat löytyvät, mutta kupua ei näy yhdessäkään kuvassa mitä tutkin etujousituksen, voimansiirron, jarrujen jne. osista. Kuvista voisi päätellä ettei mitään kupua ole olemassakaan, mutta kyllä autossa vasemmalta puolelta sellainen löytyy.

Pitää kysyä anturia hakiessa Länkkärin osamyyjältä, mutta olen huomannut että hekin ovat käytännössä EPC:n varassa, eli jos ei osaa sieltä löydy, niin sitä ei ole

Minä en ainakaan ole nähnyt ainoossakaan (nyky-)Saabissa pölysuojaa navas. Mitä sillä siinä tekeekää, mopollahan se mutteri kuitenki aukastaa ja toisaalta useimmilla on aluvanne joka sen kuitenki suojaa...

Itellä meni viimenen usko Pro Parts Swedenin laatuun kun laitoin sen puljun teettämän paisuntasäiliön joulukuusenjalan vesipöntöks. Oli koho jo valmiiks jumis, paska mikä paska

AZP kirjoitti:Pitäsikö lopettaa autojen roplaaminen ja alkaa vaikka hakata halkoja? Siinä voisin olla hyvä, kaikki hajoaa mihin menen koskemaan.

Jos kaikki hajoaa, niin koita sitte pitää se kirves edes ehjänä. Muuten voi tulla tuskanen savotta

Ei vaiskaa. Pää pystyyn ja kohti seuraavaa huoltoa. Tekemällä oppii ja tekevälle sattuu. Ei pienestä kannata lannistua. Tietää taas miksi hymyilyttää, kun auto seuraavan kerran hörähtää käyntiin

Ei ole minunkaan muistikuvan mukaan Viirussa pölysuojia.

En muista varmaksi , että oliko tuon mainitun valmistajan tuote kyseessä, mutta itellä hajosi(murtui) uusi apulaitehihnan kiristin siitä kohdasta, josta sitä kammetaan löysälle. En tiedä oliko liikaa voimaa vai vaan liian pehmeää materiaalia, mutta v#tutti se silti.

Eli kyllä näitä omia ja muiden mokia saa aina aika ajoin korjata.

JP_Vette kirjoitti:Minä en ainakaan ole nähnyt ainoossakaan (nyky-)Saabissa pölysuojaa navas. Mitä sillä siinä tekeekää, mopollahan se mutteri kuitenki aukastaa ja toisaalta useimmilla on aluvanne joka sen kuitenki suojaa...

Pitää ottaa vasemmasta etunavasta vielä kuva tänne foorumille, niin näet ensimmäisen nykysaabin pölysuojan

Itselle nämä etuvetoisten navat on vähän tuntemattomampia, en ole koskaan etuvetoisen etuakselilta irrottanut edes jarrulevyä, saatika roplannut laakereita. Takavetoisissa joita on tullut ropellettua on kyllä ollut etuakselin laakereiden rakenteen takia pölysuoja tarpeen, koska koko napa muttereineen on vaseliinissa ja pitää suojata pölyltä. Mutta mitä tuota Saabin rakennetta nyt EPC:stä katsoin, niin näyttää olevan ihan erilainen idointi kuin kuplavolkkarissa tai Oldsmobilessa, eli ehkä suojalle ei tuossa olevarsinaista tarvetta.

JP_Vette kirjoitti:Tekemällä oppii ja tekevälle sattuu.

Sitä vaan luulis jo oppineen jotain melkein parinkymmenen vuoden aikana

Nojuu kartiolaakerit on oma lukunsa. Jarrulevyn takaahan ei mitää erikoista löydy, pelkkä laakerin kans samaa pakettia oleva napa - ainaki femmois ja tonnareis. Ja taas toi napamutteri vaa kiristää vetonivelen laakeriin.

Tosin sillä napamutterilla on kyl tärkee tehtävä. Jos se on löysällä, niin laakeris on väljää. Kaverin tonnarin etulaakeri "myyntifiksattiin" kiristämällä löysät pois. Oli varmaa asennusvirhe. Toisaalta jos napamutterin irrottaa, niin autoa ei kyl kahta metriä pidemmälle lyki ku koko napa räjähtää hallin lattialle

NG-satkun rakennetta en oo purkanu, mut siinä on erilainen. Kohtahan seki tutuks tulee jahka saan ne 332mm jarrut rakennettua avoon ja samalla laakeroin tolpat.

Eiks se oo hyvä, et viä parinkymmenen vuodenki kuluttua löytää haasteita harrastuksesta Loputon oppimisura jne.

Anturi haettu marmorin tiskiltä, 29 euroa klubialen kanssa, filtterin ja uuden anturin asennus kesti kymmenisen minuuttia, ja nyt näyttää siltä, että on tiivis ja auto skulaa.

Mutta mutta. Uuden anturin kanssa ilmestyi sitten ruutuun "Water in fuel, contact service". Ekalla käynnistyskerralla ajattelin että tämä on tietenkin nyt uuden tyhjän filtterin kanssa normaali juttu, mutta olen nyt startannut auton viitisen kertaa, seisottanut sitä tyhjäkäynnillä minuutteja sekä ajanut pienen koeajolenkin. Ja edelleenkin kun virrat laittaa päälle, niin hetken päästä PLING PLONG ja sama ilmoitus ruudussa.

Tuskin sinne uuteen suodattimeen yhtäkkiä ilmestyi yli puoli desiä vettä. Sainkohan kaupasta viallisen anturin, vai voiko tuo Propartsin suodatin olla NIIN paska, että aiheuttaa tuon vikailmoituksen?

Oisko vasen pyöränlaakeri vaihdettu, laakerisarjassa tulee yleensä mukana tuo pölykuppi vaikka alunperin sellaista ei näissä käsittääkseni ole ollenkaan

^Hyvin mahdollista. Edellinen omistaja sanoi autoa kaupatessa, että alustassa ja muutenkin kaikki on alkuperäistä, vain laturi on vaihdettu. Huoltokirjassa ei ole mitään merkintöjä laakereiden tai alustan osien vaihdoista. Mutta kerrankos sitä ei muista mitä kaikkea pientä on 300 tkm aikana mennyt autosta uusiksi.

Tutkin hieman lisää tuota vanhaa polttoainesuodatinta, ja totesin että syy SIDin valitukselle vedestä polttoaineessa voi hyvinkin mennä Propartsin piikkiin. Jos oikein ymmärsin tuon vesianturin toimintaperiaatteen, niin suodattimen alapäässä on jonkinlainen koho, joka ilmeisesti kelluu vedessä mutta uppoaa dieselissä. Koho on nimen omaan suodattimen komponentti, suodattimen kiinnittyy sitten tuo anturi, joka haistelee kohon asentoa. Näin ollen jos koho on jumiutunut yläasentoon paskassa suodattimessa, niin anturi antaa virhesignaalin.

Täytyy vielä tutkia tuo toiminta ja mahdollinen kohon jumittaminen. Lisäksi huomasin että vaikka suodattimen kiinnitys autoon on nyt tiivis, niin ihan hieman tihkuu tuolta anturin välistä. Kiristin sitä jo hieman lisää, mutta enempää en uskalla, ettei käy niin kuin eilen. Ja edelleen hieman kastuu suodattimen suojakotelo, kun auto seisoo pidempään. Paska mikä paska, taidan hakea marmorilta tuplahintaisen -suodattimen ja viedä tuon Propartsin takaisin Mätänettiin terveisten kera.

Suodattimen jalan saa myös helposti rikki, omaankin on kertaalleen vaihdettu. Sen "onneksi" hajotti huoltoliike polttoainesuodatinta vaihtaessa joten meni huoltotakuuseen. Samalla päätin ettei sitä suodatinta juuri tuon takia kannata itse vaihtaa...