Foorumi – Saabclub.fi

onko kukaan kokeillut pellin liimaamista? Koriliimat ovat tehokkaita, eikä tule helposti ruostuvaa hitsaussaumaa.. Vai onko lopputulos vielä pahempi kun on kaksi peltiä päällekkäin,vaikka ne olisi kauttaaltaan liimattu päällekkäisiltä osiltaan?
Onnistuuko pintapelteihin sellaisissa kohdissa jossa ei saa pykältävää saumaa listan alle piiloon, eli saako pakkeloimalla piiloon pykältävän sauman?

Olen korjannut mm. katon kautta ympäri pyörineen volvon, jossa korjaus valvottiin trafin toimesta ja korjaukset tehtiin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Mm. uusi kattopaneeli sekä peräpellit liimattiin kiinni, hitsaus oli kielletty. Joten oikealla liimalla varmasti kestää, kun noudattaa koriliiman ohjeita ja kuivumis-aikoja. Se pelti on pokattava ennen liimausta, kitillä et saa häivytettyä (järkevällä kitti- ja työmäärällä) päällekkäin liimattujen peltien saumaa ilman pokkausta.

Itsekkin pläkkärinä olen noita koriliimoja kokeillut ja monet esim. Bmw ei anna muuta käyttää. Usein liimaaminen on siksi parempi, että korin ultrakoviin rakenteisiin ei kohdistu hitsauksesta johtuvaa lämpöä. Saabin ohjeet olen lukenut melkeinpä muistan ne ulkoa ja tätä vaaraa ei ole. Paitsi uusin ns. Insingnia kori joihin Opel antaa ohjeet. Liimoja on monia mutta hyvää ei "biltemasta" saa, jossa olisi sama korrosion estokyky mitä ammattilaisille myydään. Pintapelleissä ei vetele sinkki ei reunoilta pala, joka taas helpottaa maalarin työtä. Pitää vaan muistaa jos tekee päälle liitoksen kanttaamalla, että alkuperäiseen peltiin tulee aina kantti jolloin vesi esim oven sisällä ei mene uraan.

Tällee tarpeeksi vaikeasti kirjoitettuna

vielä pohjan hitsauksesta. Onko olemassa yhtä ainetta jota laittaisi pohjaan ettei tarvitse pelata monen aineen kanssa auton pohjan paikkaamisessa?. Esim pohjamassa jonka voisi ruiskuttaa paljaalle pellille ja toimii vieläpä ruosteenestona. Vaihtoehtoja on niin monia, mutta kokemuksia toimivasta.

Tässä kun nyt on kuuppaan koritinaa välillä levitellyt, niin en ole ilmeisemmin onnistunut poistamaan juoksutteen tököttejä pellistä, kun pukkaa aika äkkiä ruosteen vanhan pellin kohdalle, jossa on juoksutetta ollut. Jossain käskettiin käyttämään tinneriä ja rasvanpoistoainetta, mutta ne eivät tunnut auttavat eikä asetoni tms. tai ylipäätään teräsharjalla hiominen. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla ammoniakkia, kunhan saa sitä hankittua ensin. Kyseessä on motonetin BERA:n valmistama juoksute ja ilmeisemmin siinä on suolahappoa, joka jää peltiä syövyttämään. Ammoniakki ilmeisesti neutraloisi hapon aika hyvin.

Kaikki tinatut paikat on vielä pohjamaalilla, joten pääsee vielä hyvinkin putsailemaan oikeilla aineilla...

aina pitäisi korjauspalat hitsata päittäin, mutta se korjauspalojen leikkaus onkin sitten haastavaa.. ruostehan yleensä on mutkaosissa tms pokkauksissa ja niihin korjauspeltien tekeminen 0.5mm tarkkuudella on arsesta. Liekö sitten vikaa rälläkässä, mutta useinkaan ei eka leikkauksella satu sopivaa... Ostatteko valmiit korjauspellit vai?

lähinnä kun mitoitus heittää vika ei ole rälläkässä vaan kahvasta ylempänä
ota reilumpi vara ja vaikka lasit päähän niin näkee hyvin
korjauspellit yleensä tullut käännettyä itse
kanttikone
kaarisakset
sikkikone
englanninpyörä akselilla

Yleensä tulee ensin tehtyä hieman isompi palanen oikeaan muotoon hiplattuna ja sitten piirtää kynällä reiästä korjauspalaan leikkausviivat jos mahdollista. Sitten leikkaa peltisaksilla tai kuviosahalla metalliterää käyttäen. Pokkausten kohdalta niillä leikkaaminen ei kunnolla onnistu, jolloin tulee käytettyä rälläkkää 1mm paksuisella laikalla. Millin paksuinen laikka tuntuu hieman tarkemmalta pellin leikkauksessa ja pelti lämpenee vähemmän kuin paksummalla.

Kirjoitetaan nyt omakin "niksi" tuohon korjauspalan tekoon. Varsinkin jos joutuu tekemään "erikoisen" mallisia paloja.

Eli oon saanut aika hyvin juuri oikean muotoisen ja kokoisen palan, kun paikattavan reiän päälle painaa jotain läpinäkyvää paksua muovia (esim. höyrynsulkumuovi). Sitten piirtää sen aukon permanenttitussilla muoviin ja leikkaa muovinpalan muotoonsa. Nyt sulla on siinä melko tarkka muovimuotti kädessä ja siitä eikun piirtämään pellille. Muistaa ottaa piirtojäljen huomioon ja jättää pellin hivenen isommaksi vielä leikatessa.

Sitä palaa on sitten helppo viimesteillä tarpeen mukaan lopulliseen mittaan vaikka smirgelissä ja ei muuta kuin naputtelee muotoonsa ja hitsailemaan, eikä tule limisaumoja

Tuossa muovin käytössä on se hyvä puoli, että jos paikattava paikka on kupera/kovera niin mitta täsmää melko hyvin, kun muistaa painaa sen muovin mukailemaan näitä muotoja.

Kotipizzan pahvilaaikot on ainakin itse tullut todettua hyväksi sapluuna värkiksi. On tarpeeksi ohutta siistejä taitoksia varten ja helppoa leikata saksilla.

aikoinaan muovia tuli käytettyä kuupan takakaaren korjauksessa kun päärme oli lähtenut niin pokkasin lämpöpuhaltimella pleksiä kulmaan ja kiinnitin sen lasikuidulla päärmeeseen, jopa parin leiman jälkeenkin kaari oli kuin uusi ...aikana jolloin ei vielä migitys ollut muotia. eipä kyllä ollut miggiäkään joten lasikuitupurkki, kattobeldi ja popniitit oli kova sana
olen jopa tavannut hernekeittopurkista tehdyn runkopalkin pätkän polon pohjassa, pop niitein ja kats oli päällä