Saab 9000 CD Turbo MY89

[aero]

Keräsin satunnaisia, pääosin jo irtonaisia, pisteosia pois konehuoneesta häirittemästä:


Sitten nostin keulan pukeille:


Ruuvailin vähän pultteja auki ja hoblaa, taas lähti jotain irti:


Hieman lisää tunkkausta ja pukkien siirtelyä. Jokohan keula alkaisi kohta olla tarpeeksi kevyt, että sitä voisi alkaa tosissaan kunnostamaan:


Vasemmasta runkoaisasta löytyy lite Saab rost:


Oikealla tilanne on paljon parempi:


Kevyttä mekaanista puhdistusta ja hieman Bräkleeniä:


Ei se vielä lähellekään puhdas ole, mutta sekä Bräkleen että aika alkoi käydä vähiin. Lähtöön pitää aina varata hetki, että ehtii siivoamaan omat jäljet.

Lopuksi taas aarteet nippuun odottamaan seuraavaa tallireissua:

[JP_Vette]

Onko toi avosatkuki sun vai tallikaverin?

[aero]

Se on tallikaverin. Ei mulla tuolla ole kuin tuo tonnari, muu kalusto on kotona.

[aero]

Lievää hiljaiseloa projektiketjussa - sen lisäksi että muut lelut, työ ja reaalielämä syö aikaa, on apurungon putsaamisessa ollut odotettua enemmän (tai oikeastaan hitaampaa) tekemistä ja se on syönyt aikaa. Se alkaa kuitenkin olla ok ja vähitellen pitäisi aikaakin taas järjestymän, joten eiköhän eteenpäin päästä. Klubitoveri Keski-Suomessa taiteili tänään vähän motivaattoria odottamaan pääsyä konehuoneeseen:


Ja kyllä, ohjaustehostimen letkun spiraali on kuulemma paikoillaan myös .

[aero]

Apurunko ja nylonlaikka esiin ja pörrrr.



Ei sen nyt ihan sentään kiiltää tartte, mutta joissain kohdin sekin meinasi olla lähellä...


Purkutonnarin konetila jälleen hyötykäyttöön. Tästä saa kannen helposti alemmas niin on palikat sateensuojassa kuivaessaan.


Spies Hecker -purkki esiin:


En ole ennen huomannutkaan, mutta olen vissiin ammattilainen


Suihkis suihkis, paikat vaalenee:


Seuraavana päivänä (tänään) jatkoa, apurungon isompikin puolikas tuli hinkattua maalauspuhtaaksi asti, joten lisää porukkaa värinvaihtobileisiin:


Aika finaaliin tuo laikka ehti kulua apurunkoa hinkatessa. Hyvin se toisaalta kesti, porakone lauloi pitkän tovin...

[tonnaritomppa]

Voisin ostaa nuo keltaaset sportti iskarit sulta.

[aero]

Et voi, ne ei ole myytävänä . Ne on nyt vaan autosta irti kun siellä ei ole muukaan pyöränripustus paikoillaan.

[aero]

Värinvaihtotalkoot jatkuu jälleen. Nyt on apurunko, alatukivarret ja takakiinnikelevyt värissään. Värikoodi on luonnollisesti 170, eli Saabin perusmusta 80-luvulta.

Tähänkö ostit sen valkoisen konepellin multa silloin aikoinaan?

Kaivoin tämänkin tallin perukoilta esiin, raksin logon ja kusijussin suuttimet irti, pesin ja hioin hieman pintaa karheammaksi maalausta varten (surkee kuva mutta saatte nyt sietää):


Pitäis varmaan reklamoida, oli joku kymmenkunta kiveniskemän kaltaista jälkeä pellissä :


Eihän tuo vielä kovin montaa vuotta ole tallissa maannutkaan. 2 käyttöautoa takaperin kävin sen hakemassa...

[aero]

En antanut kiveniskemien häiritä - jälleen kerran sopiva annostus Spies Heckerin 4085:sta pelastaa päivän ja pellin. Lisäksi hiekkapaperilla pintaa hieman karheaksi, ne montut tasaan ja suihkis. Vain riittävän hullu harrastaja maalaa autonsa palikat A) itse ja yksin, B) pihalla. Ensimmäinen kerros pintaan ja pelti näyttää tältä:


Tokan kerroksen jälkeen vaaleammat kohdat alkoivat olla harvassa:


Pinta pitää tietty vielä tasata ja kiillottaa, mutta näyttää siltä kuin tässä vaiheessa pitäisikin:



Väri on akryylimassaa eikä siis tarvitse lakkaa päällensä. Samaten kuin ne alustapalikat, mutta kestävyyden nimissä varmuuden vuoksi päätin suihkaista niihinkin myös lakkakerroksen. Jos ei kova maali kera kovan lakan pidä metallia turvassa, niin alkaa vaihtoehdot olla vähissä.



Tässä välissä kerkesin pyörähtämään tallilla aloittamaan itse korinkin hierontaa. Tosin kamera unohtui kotiin, joten ne vähät dokumentaatiot tuli otettua luurilla. Vanhan kolarin jälkiä löytyi vielä, kun vaan avasi vähän silmiä:


Raotin tuota palkin päätä hieman, mutta sen verran sen suoristelu kysyy voimaa, että jatko saa odottaa että keula on pyörillään. Kevennetty keula heiluu pukeilla yllättävän kevyesti yllättävän jännästi:


Runkoaisojen ruosteet paljastuivat hyvin pitkälti pintasellaisiksi, kuten odotettua:



Rikoin näköjään gallerianikin, kun sorvailin pystykuvien skaalausta juuri tätä foorumia varten . No, onpahan jotain tekemistä kun sen fiksaa...

[aero]

Paljon siinä näköjään tekemistä olikin. Postimerkit siis poistettu ja galleria korjattu .

[aero]

Oli komea päivä, joten ohimennen ruiskaisin lakat toisellekin puolen alustapalikoita. Nyt ne alkaa olla mallillaan.




Konepeittokin tuli otettua sisäpuolenkin osalta käsittelyyn. Ulkopuolta maalatessa oli vähän suihkinta päässyt tännekin:


Mutunetistä löytyi edukkaita apuvälineitä (yllättävän päteviä!):


Näillä lähti helposti äänieristeen kiinnikkeet irti ja äänieristekin poistui toistaiseksi häiritsemästä:


Parin suihkimiskerran jälkeen näyttää tältä:


En jaksanut hioa äänieristeen taakse jääviä pintoja priimaksi, saa nähdä alkaako kaduttaa .

[JP_Vette]

Malttaako tolla sit edes ajaa, ku kaikki tukivarrekki on lakattuna ja kaikkee Vai tuleeks tästä nyt sit semmonen kauppakassi, jolla käydään joulukirkos ja juhannuskokolla Hienoa jälkeä joka tapaukses! Harvat jaksaa noin perusteellisesti tehdä...

[aero]

Suolassa ei ole aikomus ajaa. Mutta kun kerran on kaivettuna auto tarpeeksi pitkälle palasiksi, niin vedetään nyt kunnon aineet kerralla, että ei ihan pian tartte toista kertaa muttereihin asti purkaa.

Perusteellisuuden muuten huomaa siinä, miten hyvin aikaa kuluu. Työtunteja ja kalenterikuukausia on valahtanut yllättäen enemmän kuin aikomus on ollut. Mutta ei anneta sen häiritä, tää on harrastus.

[aero]

Metroauton luottomies ehti vielä viime metreillä laittamaan paketin matkaan. Tänään pääsin hakemaan postista ja pakettia auki:


Näitä on kiva ruuvailla keulalle kunnostettujen osien kaveriksi, kunhan saa itse korin vielä oikeilta kohdin kuosiinsa.

[aero]

Rauhaa on pidellyt, mutta päivitetäänpä vaihteeksi. Tallilla tosiaan vähän järjesteltiin, tonnari painui takariviin eikä sitä enää tarvi voida siirtää että takaansa saisi autoa pois, joten nostin keulan pukille:


Puskurirungon alalaidasta on lattiaan matkaa 92cm, eli keula on mukavalla käpistelykorkeudella.

Tänään oli sovittu että ruuvataan kaverin autoa, mutta kaveria odotellessa kerkesin luomaan paheksuvan katseen konehuoneessa majailevaan sikermään:


Ei muuta kun jaottelemaan piuhoja jotta selviää, mitä lähtisi kivasti pois edestä:


Ruiskun johtosarja yhtyy auton muihin johtosarjoihin kiinteästi vain testeripistokkeessa, joten kameran avulla kytkentä muistiin ja piikki esiin:


Plop, lattialla:


Tässä vaiheessa otettiin sisään toinen tonnari ja ruvettiin ruuvaamaan sitä. Ilmeisen onnistuneesti, kun se lähtikin paikalta ajamalla . Tämän siivoaminen ja operoiminen jatkuu taas joku päivä.