Tapahtumarikas päivä. Töiden jälkeen noutamaan autoa korjaamolta, jossa se oli herätelty ja laitettu siihen kuntoon, että voi hakea katsastuksesta vikalistan. Kävi tyhjää paremmin kuin kertaakaan ainakaan viiteen vuoteen, kiihtyi hienosti, latausvalo ei loimottanut jne. Jopa käsijarru tuntui pitävän auton paikoillaan. Ikivanhat Euromasterin nastat nyt pitivät aivan järjetöntä meteliä, mutta muutoin tuntui kulkevan oikein mukavasti.
Odotettavissa oli hylky päästöistä, kun päästömittaria ei korjaamolla ollut tähän hätään. Ajoin Seinäjoelle asti katsastukseen, osittain siksi että Selmun jäsenenä sain alennusta ja ilmaisen jälkitarkastuksen, osittain siksi että ehtisi paikat mahdollisimman paljon vertymään matkalla.
Tässä ollaan odottelemassa aikaa katsastukseen. Ihmeen siistin näköinen huonosti pidetyksi ja seitsemän vuotta seisseeksi. Ensimmäinen hylkyperustekin näkyy kuvassa, näköjään siirtolappuja ei kannattaisi jättää paikoilleen kuudeksi vuodeksi.
Tässä vaiheessa on jo takaa jarruputki mennyt poikki ja jarrunestesäiliö tyhjenemässä hallin lattialle. Katsastusmies esitti huolensa, ettei autoja pitäisi seisottaa näin pitkään, tulee kaikenlaista vikaa. Yksi takaparkki oli pimiänä siitä huolimatta että se toimi vielä pihalla, mutta pikainen napautus palautti senkin toimintaan. Kaukovalot heräsivät vasta kymmenennellä vedolla viiksestä, rele taitaa kärsiä huonoista juotoksista tjsp.
Ja tällainen sieltä sitten tuli. Satku jäi luonnollisesti katsastusaseman pihaan odottamaan noutoa trailerilla takaisin korjaamolle. Katsastusmies ei oikein meinannut ymmärtää miksi asiakasta hymyilytti niin paljon. En olisi ikinä uskonut että korista ja alustasta ei tuollaisen seisonnan jälkeen tule edes yhtä huomautusta.
Yhteenvetona siis:
- takaa jarruputket vaihtoon
- käsijarrun herkistely
- kaasuttimen säätö mittarin kanssa
- uusi kilpi taakse.
Ei paha. Kunhan keritään vain noutaa pian, niin luulisi kerkiävän jälkitarkastusaikana. Vaikka eipä tuo koko katsastuskaan mittauksineen ollut kuin 45 euroa.
Oli kyllä melko karu ajokokemus näin vuosikausien tauon jälkeen.
Tai ei itse ajaminen, vaan melutaso, kabiinin mittasuhteet, tärinä jne. Kyllä mää muistin että 2.1-satkukin oli tonnarin jälkeen melko alkeellisen oloinen, ja tämä on luonnollisesti vielä lähempänä 60-70-lukuja, mutta pahin ongelma taitaa olla tuo vertailukohtana toimiva käyttöauto... Nooh, laitetaan kuntoon ja mietitään mitä tehdään. En toisaalta mitään mielenkiintoisempaakaan harrasteautoa äkkiä keksi, varsinkaan sellaista johon resurssit piisaisivat.
Niin, se tapahtumarikas päivähän ei tietenkään päättynyt ajokieltoon. Tajusin ovia lukitessa, että Sitikkahan on kuskeineen käymässä Vaasassa. Sitten katsoin juna-aikataulua, totesin että viimeinen juna kolmeen tuntiin lähtee kymmenen minuutin päästä, ja otin ja juoksin 1,6 kilometriä asemalle yhdeksässä minuutissa.
Ei ole yhtä kovaa hengästystä tainnut olla yläasteen liikuntatuntien jälkeen. Mutta kerkisin.
Nyt kuitenkin ottaa kierroksia niin kauan kuin käy nätisti kaikilla muttei sen jälkeen, toisin kuin ennen.
Sitikassa ei lämpöisenä pysy yhtä helposti lasit kirkkaina tällä kelillä...