Patavitoselle kuuluu ihan hyvää... ja huonoa. Yhden vian kun on korjannut, seuraava tuntuu ilmenevän samaan aikaan. Ilmastointi tuntuu sekoavan viikko viikolta vain enemmän.
Edellisestä päivityksestä on näköjään taas jo hetki, en ole koskaan ollut kovin hyvä päivittelemään näitä. Edellisestä päivityksestä on näköjään aika lailla tasan pari vuotta, sen jälkeen on tullut kilometrejä vajaat 9 tuhatta. Sinä aikana auto on myllytetty kokonaan (kovasti kaipaisi totaalista uudelleenmaalausta), jarrut entisöity joskin takasatulat oli sen verran huonossa kunnossa että ostin kokonaan uudet vanhojen tilalle, tuulilasi vaihtui uuteen ja joitain kosmeettisia pisteosia fiksattu. Normihuoltoja nyt en laske tähän kun ylläpito on kalustosta riippumatta pakollista kuitenkin.
Järki ei ole ainakaan itseäni koskaan tainnut edes saavuttaa, mutta joka kilometristä on silti nautittu. Lainassa on välillä ollut vanhempien kakkosauto (Suzuki Swift) ja vaikka neliveto onkin ja talvella paikoin ihan kiva lelu, mutta on se tavallisen tunnoton (tylsä) ajettava. Jokainen käyttää tietty rahansa mihin lystää kulkupeliin lystää, mutta itse laitan silti mieluummin viisi tonnia tämän tiellä pitämiseen, kuin hankin kymppitonnilla "paremman" käyttöauton. Tappelemista niissä uudemmissakin autoissa on. 300tkm alkaa lähestyä ja ainakin vielä tuntuu ahtoja löytyvän, joten jatketaan edelleen hyväksi havaitulla linjalla.
Pistetään vielä loppuun vähän kuvistusta ettei ihan pelkäksi tekstiksi mene. Ongelma pisteosien kunnostuksessa on vaan se, että kaikki muu ympäriltä näyttää entistä ruosteisemmalta. En ole ihan varma oliko jarrusatulat tehtaalta punaisia, mutta ainakin ostaessa ne oli jo punaisia, joten päätin uusia ne myös punaisella.
