Tämännäköiset kohdat auton alla vaativat siis hieman huomiota (kuva otettu jo talvella, siksi pohja märkä):
Tuo kuva on siis kuskin puolelta takapenkin jalkatilan takapuolelta, eli tuo ruosteinen seinämä katselee taaksepäin. En ihan itse ymmärrä mikä tuohon kohtaa on ruosteen noin pahasti paiskannut, kun ei siihen pitäisi lentää kivet, ei rapa. Pohjalevyn vaakasuora osuus tuosta eteenpäin on aika virheettömässä kunnossa, ja siihen sentään osuu kaikenlaista ajossa.
Matkustajan puolella suunnilleen samassa kunnossa tuo kohta, joten molemmat työn alle. Ensin rälläkkään ja porakoneeseen kiinnitetyillä teräsharjoilla suurimmat rautaoksidit pois (ja näistä iso osa omalle naamalle, korvaan ym. tietenkin kun auton alla maataan):
Sitten sinkkiä päälle, jos se hillitsisi uudelleenrtuostumista:
Sen jälkeen maalia:
Ja lopuksi laitoin vielä kerroksen massaa sudilla.
Tuossahan meni melko vähän työaikaa ja paljon odottelua kuivumisiin, joten päivän aikana ehti tehdä muutakin. No mitäs muuta sitä tekisi kuin puuttuisi toisiin ruostepaikkoihin. Eli niihin alkukeväästä kiroamiini jo kertaalleen maalattuihin etulokarikaarien takareunoihin:
Koska tuo kuskin puolen ruoste pukkasi tuolta helmamuovin alta, päätin ottaa helman irti. Se olikin yllättävän simppeli proseduuri. Ja näky oli ruosteallergikolle huojentava:
Aina ajatellut että noi muovihelmat on se kamalin autosuunnittelun synti ja että varmasti siellä lepää kilokaupalla ruskeaa kultaa, mutta tuohan on lähes virheettömässä kunnossa. Maantiepölyä ja hiekkaa siellä kyllä oli pari kiloa, tulipahan vähän kevennettyä autoa siis samalla.
Lokarinkulmalle vähän sama käsittely kuin pohjalle, eli teräsharjaa:
Oletin tämänkin osalta, että ruostetta olisi siellä lokarin alapokkauksen ja muovihelman välissä eniten, mutta se olikin kohtalaisen hyvässä kunnossa sieltä alta.
Putsauksen perään Turkkaria ja taas sinkkiä sekä maalia ja lakkaa GENUINE
-spraypulloista, jotka oli hankittu jo joku vuosi sitten paikkamaalaamiseen: 
Kerrosten välillä pieni hionta tonnisella hiekkapaperilla, samoin lakan kuivumisen jälkeen jonka perään vielä kiillotus Korrekin kliinerillä. Ikävä kyllä sävytetty
-maali oli tosi vähissä, joten sain vain melko ohuen kerroksen maalia molempiin lokasuojiin. Ja melko rumahan siitä tuli kun läheltä katsoo: 
Ehdin siinä jo hetken miettiä että pitäiskö hakea uus pullo
-maalia ja parannella pintaa. Lopuksi ajattelin kuitenkin että laitetaan nyt massa tuohon kaaren pokkaukseen ja katsotaan jonkin aikaa miten paljon tuo rumuus pistää silmään ja päätetään jatkotoimista sitten. Eli hieman maalarinteippiä rajaamaan, sudilla massaa pokkaukseen ja teipit pois...
...ja vituiks män.
No, poistuipahan se miettiminen että haluaako tuon vielä fiksata uudella maalipullollisella. Nyt on vain ongelmana se, että Länsiauton varaosamyyjän mukaan ainakaan näitä loppuunajetun sävyisiä 295 Smoke Beige -spraypulloja ei ole enää marmorilta saatavana. Laittaako jotkut automaalikaupat maalia asiakkaille spraypulloon, vai pitääkö tässä ryhtyä hankkimaan maaliruiskua?
Tärkein on kuitenkin hoidettu, eli ruosteet noista nurkista. Pinnan saa nätiksi vielä myöhemmin aika pienellä vaivalla. Esim sitä helmaa ei ole enää pakko irrottaa.
Koska tässäkin projektissa meni suunnilleen koko päivä, johon sisältyi paljon kuivumisen odottelua, kävin vielä ajovalojen kimppuun. Tuotteena Philipsin ajovalojen kunnostuskitti, jonka hankin innostukissani jo joskus vuonna käpy, mutta energia ei ole riittänyt toimeen ryhtymiseen.
Lähtötilanne:
Lopputulos:
Lähtötilannekuvassa lamppu on tosin vielä likainenkin, mutta aika sumea se muovi oli. Lopputuloksessa taas tuntuu että tuohon pintaan jää siitä viimeisestä kirjastajasta/suoja-aineesta tuollaiset viirut, ikään kuin vaha jymähtäisi kiinni pintaan eikä lähtisi hinkkaamalla pois. En sitten tiedä teinkö jotain väärin, olinko liian laiska ja olis pitänyt sillä kakstonnisella hiekkapaperilla hioa vielä pidempään vai onko aineet vanhentuneet eikä enää toimi kunnolla. Mutta ei toi lopputulos läheltä katsoen paljon paremmalta näytä kuin lähtötilanne, joskin erinäköinen se on.
En paljon muuta ehtinyt päivän aikana tehdä kuin tuota Saappia rassailla. Tossa odottais kolme muuta vehjettä jotka kaikki vaatii jonkuntasoisen kone- tai kansiremontin. Sitten olis vaimo ja muksut jotka vaatii huomiota. Mökillä terassit, piha, vierasmökki ja laituri haluaa ehostusta. Vaikka toi eilinen päivä nyt oli tällainen perusautoharrastajan huoltopäivä, niin pisti se vähän ajattelemaan, että pitäiskö sitä vaan vaihtaa käyttis uudempaan joka ei vaadi tollasia huoltopäiviä? Osansa silläkin että päivä meni pääasiassa ruostefiksauksiin, ja mä olen pahasti allerginen ruosteelle kaikissa ajopeleissä. Onhan toi tollasta vanhan ruoskan tekohengittämistä pistää pohjasta näkyvät ruosteet kuntoon, sen arvaa mitä siellä näkymättömissä paikoissa on (sen vuoksi jännitin hieman sitä helman avaamista, mutta pelot ei käyneet toteen).
Eilinen pisti siis taas hienoisesti autokuumetta nousu-uralle. Kesä olis helpointa aikaa mulle myydä auto, kun olis kuitenkin tuossa toinen auto käytettävissä jos joku tulee ja hakee käyttiksen pihasta eikä ole heti korvaavaa tarjolla. Harkitsin nopeasti eilen jo auton tälläämistä Nettiautoon, mutta vielä ei raaskinut. Olisipa semmonen impulsiivisempi luonne näiden autojen suhteen, niinkuin miten tuolla Porvoon Automyynnin ketjussa on viimeisen vuorokauden aikana spekuloitu. On vaan toi luopumisen tuska joskus kovaa, varsinkin kun todennäköisimmin se korvaava auto ei tulisi enää Trollhättanista tai Ukista.
Ekana tulee mieleen, et onko se sit suolakuran muhimispaikka, et se vähä mikä sinne päätyy ei sit myöskään huuhtoudu pois pikkusateella ajaessa? Ja kerääntyykö sinne sit loskaaki ekoilla suolauksilla ja talven päätyttyä se myös sulaa viimesenä tms.
