Tällä rahalla sitä autoiltiin neljä vuotta ja 10,5 kuukautta, tosin viimeiset puolitoista viikkoa Saappi lähinnä lepäsi tallissa odottaen ostajaa.
Oon siitä viidestä tonnista vuodessa huudellut täällä koko ajan, sehän on perustunut vuosittaisiin laskelmiin, joissa olen ehkä ollut hieman pessimistinen auton jälleenmyyntiarvon kanssa. Viime vuoden joulukuussa taisin arvioida auton 3800 oiroon, mutta nyt siitä sai vielä sen 3500. Nyt kun projekti on päätöksessä, voidaan todeta että nuo kokonaiskulut johtavat vuosikuluun noin 4650 euroa tai 390 €/kk. Ei tullut tarkkaa mittarilukemaa katsottua Saabin lähtiessä kohti Riihimäkeä, mutta se satasen tarkkuudella se taisi olla 339700. Ajoa tuli siis mun aikana mittarivirhe huomioiden n. 44 650, eli kustannukset per kilsa olisi siis 50,8 senttiä. Että siitä sitten rikastumaan kilsakorvauksilla
Niistä puhuen loppuunajetulla tuli vajaan viiden vuoden aikana ajeltua työajoja 2800 euron edestä, eli nettona mun kulut auton omistamisesta oli aika tarkkaan 20 t€.
Jos jaetaan vähän osiin, että miten loppuunajetun kulut jakautuivat, syntyy tällainen lista:
Arvonalenema: 3310 €
Ekan vuoden todo-listassa olleet fiksaukset: 1750 € (tuulilasi, kuskin penkki, keulan maalaus, puuttuvia pisteosia jne)
Varustelu: 1220 € (vanteiden vaihtoa, eSID2, softapäivitys, mattoja ym.)
Polttoaineet: 5375 €
Vuosittaiset verot: 3360 €
Vakuutukset: 1895 €
Rengaskulut: 1195 € (auto lähti eteenpäin paremmilla renkailla kuin mitä se minulle tuli)
Määräaikaishuollot ja jarruremontit: 715 €
Vikojen korjaukset: 1915 € (akun, pakoputken, istuinlämmittimen, väljien alustan osien ym. uusimiset, summasta noin puolet ahtimen uusimisesta)
Muut korjaukset, joiden tekeminen ei niin välttämätöntä: 1180 € (mm. iskarit, perän maalaukset vuosi sitten ja jotain pieniä)
Katsastukset: 170 €
Muut käyttökulut: 615 € (polttimot, sulat yms. ja ne merkkaamattomat eli pesut ja pissapojat)
Jos nyt ajattelee, mikä tämän projekti alkuperäinen idea oli, niin se oli hieman mittailla että miten luotettava ja kustannustehokas tällainen enemmän ajettu edullinen auto on verrattuna vähemmän ajettuun. Noista kulueristä tällä valinnalla olisi ollut eniten vaikutusta arvonalenemaan, fiksauksiin ja jossain määrin korjauskuluihin. Renkaat olisi kuluneet vähemmän ajetussa ihan samaa tahtia, huolto-ohjelma on yhteneväinen vaikka mittarissa olisi ollut ostohetkellä vain puolet lukemasta ja veroihin ja vakuutuksiin taikka muihin käyttökuluihin ei ole myöskään lukemalla vaikutusta. Varusteluhalukkuutta olisi ollut todennäköisesti ihan yhtä paljon, eli nekään ostokset eivät liity mittarilukemaan.
On tietenkin spekulointia arvuutella paljonko auton arvo olisi laskenut, jos sillä olisi ostohetkellä ollut mittarissa vaikka iälleen tyypilliset 120-150 tkm (ja nyt myydessä siis 165-195 tkm), tai miten paljon sellaisessa yksilössä olisi tullut vastaan korjattavaa. Muistikuvissa on, että loppuvuodesta 2014 tuollaiset vähemmän ajetut vastaavat autot vaihtoivat omistajaa jossain 13-15 t€:n hintapyynneillä. Nyt näyttäisi siltä, että sen voisi saada myytyä noin kahdeksalla tonnilla, eli arvonalenema olisi pyöreästi tuplat.
Kolme tonnia lisää arvonalenemaa olisi pitänyt kuitata vähemmillä fiksauksilla ja korjauksilla. Jos nyt ollaan optimistisia ja ajatellaan että fiksaukset olisi jääneet kokonaan pois, niin vielä tonni-puolitoista olisi pitänyt säästää korjauksissa. Ahdin olisi ehkä edelleen akuperäinen, joten sellainen 500 euroa pitäisi löytyä vielä säästöä muualta. Se on vähän siinä ja siinä olisiko vähemmän ajettu ollut sen verran huolettomampi, että säästöä olisi yli 500 syntynyt, mutta ihan realistista se on. Toisaalta huoltokulujen osalta pääsin auton kanssa todella pienellä, koska edellinen omistaja teetätti autoon juuri ennen kauppoja kaikkien nesteiden vaihdot ja jakopäärempan. Äkkiä sille vähemmänajetulle olisi kertynyt puolikas tonni tai enemmänkin hihnarempasta ja automaattivaihteiston öljynvaihdosta, joita kumpaakaan ei mun omistusaikana tarvinnut jumpata.
Summa summarum, ei tämä loppuunajetulla ajaminen kovinkaan paljon halvemmaksi tullut kuin kalliimmalla vastaavalla kurvailu, kun ei laske pääomalle oikein hintaa. Eli selvin etu oli se että autoon pääsi pienellä rahalla kiinni. Katsoin tuossa, että meidän taloudelle lainaraha maksaa tällä hetkellä nettona alle puoli prosenttia, joten sen puolesta melkein se ja sama olisko autossa ollut vaikka 10 t€ enemmän rahaa kiinni.
Toisaalta ei tämä kokemus ollut sellainenkaan, ettenkö uskaltaisi tulevaisuudessa pistää näppejäni paljon ajettuun autoon. Kunhan vain tietää mitä on ostamassa, eli että tekniikassa ei ole mitään fataaleja ongelmia ja osaa varautua siihen että tietyillä kilsoilla jotain yleensä porsii. NG-kolkki nyt on sellainen auto, että noita varmoja porsimiskohteita on melko vähän.
Niistä kohteista, joista tällaista diesel-NG-kolkkia manataan voin mainita seuraavat:
- Eberi savuttaa ja toimii miten sattuu: ei mitään ongelmia koko viiden vuoden aikana, enkä joutunut koskemaan koko laitteeseen
- bumerangit takaripustuksesta menee joka vuosi: ei mitään tarvetta koskea kyseisiin osiin, auton eka omistaja jopa muisteli että ne olis alkuperäiset
- kääntölaakerit jumittaa ja katkaiseen etujouset jos niitä ei uusi heti: ei mitään tarvetta koskea, alkuperäiset etujouset ja kääntölaakerit väistyi ehjinä autosta alkuvuodesta 2018 alustapäivityksen yhteydessä
- CIM ja ohjauslukko porsii ja pimentää koko auton: ei käytännössä ongelmia, tosin aika usein autosta löytyi joku randomi CIM vikakoodi kun koodit luin
- ESP lakkaa toimimasta pakkasella ja mittariin tulee joulukuusi: kerran tämä tapahtui jollain 20 asteen pakkasilla kun starttasin pihalta, tilanne nollautui auton sammuttamalla ja käynnistämällä, ei uusinut
- alusta kolisee ehjänäkin: kolisee se jos jossain vähänkin väljää, mutta kun väljää ei oikeasti ole, niin alusta ei kolise
Ketjun aloituksesta poimittua:
Kovin kattava otos yksi auto ei ole, mutta ainakaan tämä yksilö ei osoittautunut paalaustavaraksi, vaan erittäin käyttökelpoiseksi ja luotettavaksi laitteeksi. Kerran jäätiin tielle, ja se oli ahtimen porsimisesta johtuva hinauskeikka. Tiliotteen naurettavuudesta voi sitten olla montaa mieltä ylläolevan laskelman ja kommenttien pohjalta.Ajatuksena siis raportoida siitä, mitä voi odottaa jos menee ostamaan tällaisen paljon maantietä nähneen kolkin. Onko nämä siis ihan paalaustavaraa vai hyvällä hoidolla edelleen ihan käyttökelpoisia koneita.
...
Tähän mennessä näyttäisi siltä, että varoittelut loppuunajetun auton ostamisesta voi kuitata olankohautuksella ja nauramalla tiliotetta katsoessa
Henkilökohtaisesti opin tästä projektista sen, että haluan pitää autoni aika siistissä ja ehjässä kunnossa, ja isoilla kilsoilla olevassa autossa tämä aiheuttaa kuluja. Aika paljon yllämainituista kuluista oli sellaisia, jotka liittyvät ihan vain siihen että en siedä pientä ruosteenkukkaa kaaressa tai haluan että kaikki varusteet toimii kuten tehtaalta lähtiessä. Sen vuoksi en välttämättä enää hanki loppuunajettua, mutta toisaalta jos auto on viimeisen päälle siisti ja oikein huollettu, en anna ison mittarilukeman pelästyttää. Johtuen heikosta jälleenmyyntiarvosta, pitää mittarilukeman kuitenkin näkyä myös ostohinnassa, niin kuin se näkyi tässäkin yksilössä, sekä joulukuussa 2014 että lokakuussa 2019.
Uudelle omistajalle toivotan onnea matkaan, toivottavasti auto palvelee uskollisesti vielä monta vuotta. Ja pidä siitä hyvää huolta, kyllä mä jonkinasteisen kiintymyssuhteen loppuunajettuun ehdin viiden vuoden aikana luoda.
.
