Mä nyt sitten hain tämmösen Puuilosta:
Makso 34,90 € ja ei tartte edes sulaketta. Säästöä kaikki. Tuo piti sitte ranettaa X-Visionin johtosarjaan, joten ei muuta kuin kolvi tulille ja tinarulla esiin. Mutta ei, se on vissiin jäänyt isän hallille. Ja Tokmannilla ei enää myydä tinaakaa, niin on tää maailma ihmeelliseks menny

Edellisen rullan siis hain sieltä. Mutta onneksi maailma menee eteenpäin ja mä siinä mukana, niin ostin kutistesukkatinaklönttejä laatikollisen. Ja ei kun Portasol kuumaks!
Siitä tuli ihan sikahieno johtosarja. Huomatkaa läpi sulaneet karvat. Ja mun mielestä noi on kyllä melkosia pintajuotoksia... Näiden kans kädet ristis käryytellään kutistesukkaa ja tina ehkä leviää, ehkä ei. Ihan old school -kolvaamisella kun lanka on lämmin, hulahtaa sinne sisään tinaa just niin paljo ku jaksaa työntää. Eli liitos on mun mielestä varmempi. Mutta näillä tällä kertaa...
Ja jotta toi "elektroninen, ei tartte sulaketta" boksi ei polta koko autoa, niin pistin sitte karvat suojaan vulkanoituvalla teipillä ja päälle sähköteippiä.
Netti kerto, että pinni 11 olis bi-xenonin varjostimen solenoidin. Ja yleismittari vahvisti tiedon.
Ja koska teen kerrasta hyvän, niin herätteen otin ainoalla oikealla tavalla, jota kaikki itseään kunnioittavat ranet kumartavat

Jatkaa siis samaa laatusarjaa noiden huuhaajatkoskutisteiden kans. Huomatkaa vedonpoisto
Akkukengän pultti ja mutteri kävi tietysti hankalaks.
Ja koska rivitalo-olosuhteet, ei varastos ollut ainuttakaan tohon sopivaa mutteria tai edes eri kierteen pultti- ja mutteriyhdistelmää. Piti sitte alkaa korjaamaan kierteitä... Ensin jenkatapin teko.
Ei auttanu. Piti käyttää porakonettaki.
Ja kun tuohon oli urhannu kaks pulttia miljoonalaatikoiden pohjilta jenkatapeiks, ja aikaaki oli menny, niin sain kuin sainkin sen vielä kerran kiinni.
Taas meni tähän varttin hommaan varmaan kaks tuntia aikaa, mutta niin tai näin, nyt tässä on pitkät valot.
Ja huomatkaa sanavalinta, pitkät valot. Ei lisäpitkät. Autossa kun ei ole pitkiä. Ne on niin surkeat. Referenssejä en vaivautunut laskemaan, mutta rajotinjohto on edelleen paikallaan ja jonne-parkit kytkemättä

Sitte vaan joku yö suuntaamaan.
Tosiaan Inkkuhan opetti mulle, että pieni massan lohkeama helmassa kehittyy kahdessa talvessa metrin mittaiseksi koloksi, niin tän kanssa otin homman tosissaan. Eli tommoset lähtökohdat, taidettu nosturin kans kolhia. Tunarit... Tai ne ranet, jotka ei osaa edes vaihteiston pultteja laittaa takasi
Sitten vähän puukolla kaivelua ja pellissä kiinni olevan massan rajan etsimistä. Huomatkaa tuo alareunassa oleva sauma. Ai että siitä kun suolakura lähtee etenemään eteen ja taakse, niin muhii hienosti. Ja tuossa saumassa tuskin on mitään estettä, vaan siellä se vesi sitten lilluu kaikessa rauhassa
Mä nyt skippaan vielä tänä iltana kotelosuojaöljyt ja muut hifistelykamat. Peitän nyt pellin ensin sillä ainoalla oikealla, vaativien Saabienkin kanssa hyväksi todetulla ruosteenestomaalilla eli Hammeritella
Se on vähän niinku hammaslääkäri sano kiilteen eroosiosta, että sen pystyy oikealla hoidolla vielä pysäyttämään. Ja tämän kauniin maalauksen ainoa tarkoitus on pysäyttää tuo ruostepeikon eteneminen

Parin tunnin päästä vielä toinen kerros, niin saa nukkua yönsä rauhassa.
