Tässä polttopuita pilkkoessa tuli mieleen että niitä kuvia ei ole vieläkään tullut laitettua.
On muuten näppärä tuo Imgur Googlen kanssa taisteluun verrattuna.
Golffin ollessa jälkitarkastusremontissa ja Sitikan huidellessa pitkin maakuntia keikkahommissa satku on ollut nyt jo viikon ainoana käyttöautona, ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen.
Kaasuttimelle on suoritettu hienosäätö, ja täytyy sanoa että noin hienosti ei moottori ole käyttäytynyt minun omistuksessani, eli pian yhteentoista vuoteen (herranjumala…). Lähtee käyntiin kuten kaasarisatkun tulee, eli moottori ehtii startatessa pyörähtää puoli kierrosta ennen kuin hörähtää. Ero entiseen on siinä, että nyt kylmäkäynnistyksetkin ovat tuollaisia.
Kulutus vaikuttaa niin ikään tutun maltilliselta sieltä yhdeksän vuoden takaa, tankkasin eilen ysikasin hinnasta huolimatta täyteen että voi vähän seurata miten vähällä se tarkalleen menee, mutta summittainen arvio trippimittarin ja bensavalon avulla on ennemmin seitsemän kuin kahdeksan litraa satasella suht rauhallisessa maantieajossa.
Paikalliselta verhoilijalta kysyin hinta-arviota katto- ja hattuhyllyverhoilusta ja arvatenkin tulos oli yli puolet auton ostohinnasta. Verhoilijan silmään kattoverhoilun pahvi on huonokuntoinen, eikä sitä oikein kiistääkään voi.
Muiden osatarpeiden ohella täytyy siis harkita parempaa aihiota. Auton yleinen olemus ja museokuntoisuus ei kuitenkaan verhoilijan ammattitaidosta maksamiseen todennäköisesti innosta, eli tämäkin hoidettaneen aikanaan korjaajan kanssa yhteistyössä.
Rengastukseen en ole aivan täysin tyytyväinen, en tiedä johtuuko nokialaisuudesta vai 195-65-profiilista, mutta uraherkkyyttä on huonolla tiellä enemmän kuin satkulta odotan. Alustankin pitäisi moninkertaisen syynäämisen ja olemattoman ajosuoritteen perusteella olla kunnossa.
Pakoputken keskikannakekumi antautui pari päivää sitten ja venttiilikopan tiiviste hikoilee sen verran antaumuksella että ensimmäistä kertaa omistusaikana pihaan jää merkki useamman päivän seisomisesta. Tämän hetken suunnitelma on ajella tässä kunnossa lumien tuloon saakka jolloin kutsuu uusi avarampi katos uutuuttaan, tai oikeastaan vanhuuttaan, kiiltelevän pellikaton alla. Talvirenkaita en ole uusimassa, kori on siinä määrin hyväkuntoinen ja itse mukavuudenhaluinen että Saab saa levätä talvet jatkossakin. Viikossa on kummasti tottunut ja kotiutunut, mutta kyllä tuo vaihteisto on
jotain aivan muuta kun on ajanut vuosikaudet joko automaatilla tai Volkswagenin ja Hondan manuaaleilla.
Vielä lisää kuvia, kun niitä lopultakin helposti saa lisättyä.