Tiedän, että auto on väärän merkkinen, mutta lukekaa loppuun asti...on sielä jotain hyvääkin
Kulkineena siis alun perin perheakvaario Opel Sintra 3.0 V6 automaatti. Rupes meneen hermo auton kulutus puoleen, mutta luopuminenkaan ei tullut kyseeseen kun vaimo niin tykkää autolla ajaa. Kompromissia lähettiin hakeen ja kaverin Saab-harrastus koituikin turmioksi
Soitto Trafiin tekniikka puolen isolle päällikölle ja varmistus siitä, että homma on laillinen eli katsastusmiehen kanssa ei tulisi kahnauksia. Hyväksyntä tuli ja oli kaikin puolin erittäin asiallinen kaveri.
Alkoi helkutinmoinen tekniikan purkaminen. Siinä vierähti muutama viikko kunnes oli kaikki tarvittavat romut irti kummastakin autosta ja päästiin ihmetteleen miten kaikki saadaan Sintran pellin alle.
Vetareiden kanssa oli aika jännittäminen, mut 9-5 mallin laatikkoon ne sopi heittämällä paikoilleen.
Vaihdelaatikon kannakekohdat istuivat myös mukavasti, automaatilootan takakannake kävi suoraan Saabin manuaalinlootan kylkeen ja offset oli sama niin laatikko istahti heti oikealle paikalle vetareiden suhteen. Etuyläkannake kävi suoraan taas Sintran manuaalilaatikosta.
Laatikon etummainen tukikumi ja moottorinpään kumi olivat sitten tehtävä alusta asti itse. Auton apurunkoon ei saanut tehdä mitään muutoksia, mutta onneksi sieltä löytyi sopivasti reikiä mihin uudet tukipisteet pystyi pulttaamaan kiinni.
Vaihdelaatikon löydettyä oman paikkansa oli väkästelyssä kytkinpolkimen ja vaihdevivuston asennus. Sintran vaihdekeppi liikkui juuri päin vastoin kuin Saabin, joten alkoi Saabin keppilinjan muokkausoperaatio. Ylimääräiset avainpesänkotelot rälläkällä pois ja vaihteensiirtotankoon vähän lisää pituutta ja hyvä tuli. Vielä kun kepin runkokotelo istui samoinhin reikiin kun automaattilootankeppi, ei voinut muuta kun hymyillä.
Nyt kun voimansiirtolinjat oli laitettu kuntoon niin siirryttiin koneen kimppuun.
Kone piti hieman outoa ääntä ja päätettiin tehä perusremontti koneelle. Syyksi löytyi tukkeutunut imusihti ja siitä seurannut kiertokangen laakerivika.
Kaikki irti ja mukamas hyvään järjestykseen. Kannesta venttiilit pois ja plaanaus. Venttiilit oli sen verran hyvät, että ne vaan läpättiin ja laitettiin uudet venttiilivarrenkumit. Kevyt hoonaus sylintereille ja uudet runko- ja kiertokangenlaakerit. Kasaus reippaan öljyn kera ja kas...sehän pyöri käsin oikein mukavasti, jopa pulttien kiristyksien jälkeen.
Uusi jakopäänketju sekä laahaimet ja motti huolella kasaan, kera uusien tiivisteiden ja stefojen.
Kytkin päivitettiin vähän järempään niin ei tarvi sitä heti vaihtaa.
Moottorin kasaamisen jälkeen koko paketti läjään ja koe sovitukseen Sintran keulalle. Pari pikku juttua tuli eteen. Tuulilasinpyyhkijöiden yksi tuki tuli tielle, mutta onneksi siitä pysty viistään 15mm pois ja asia oli hoidettu. Samoin ilmaläppävivustonsuoja sai lähteä. Muuten homma meni ihan jees ja tilaa jäi riittävästi, ainakin muutamia millejä
Kone pois keulilta ja lopulliset maalaukset ja fiksaukset, jonka jälkeen oli sähköjen vuoro.
Sähköjä olin perannut jo aina lapsia nukuttaessa tai muuten lyhyissä väleissä tai kun ulkona oli keli mihin ei viittiny lähtee. Sintran konehuoneen sulakerasiasta yksi lohko kokonaan irti ja koko moottorin johtosarja olkkarin lattialle ja päälle tietenkin vaimon kehut ja kannustukset
Sähkökuvien avulla kaikki "ylimääräiset" johdot sulakelohkosta irti. Niitä oli sit paljon. Saabin moottorin sähkösarja on valovuoden edellä Sintraa, mutta yhdistäminen oli useiden tuntien valmistelujen jälkeen aika helppoa. Saabin johtosarja erittelee johdot ECU:lle ja auton omille sähköille eli kaikki mitä moottori tarvitsi: ruiskut, asentoanturit ym olivat jo omassa nipussa. Nyt tarvitsi kytkeä 33 napainen liitin johon tuotiin sähkön syötöt, niin suorat kuin katkeavatkin, bensapumppu, ilmastointi, jarruvalokytkintieto ym. Huolellisen kytkemisen jälkeen lohko takas sulakerasiaan, piuhat repsikan jalkotilaan.
Moottori takas keulille, mut tällä kertaa toivottavasti lopullisesti. Koneen löydettyä paikkansa tuntui kun kaikki rupeis oleen valmista, kunnes tein listan ja totesin et voi PE###LE, tää lista on pitkä...
Ohjaustehostimenpumppu oli seuraava kohde. Saabin pumpun ja Sintran putkien väliin tein uudet hydrauliletkut ja päät hitsailin TIG:llä sopiviks. Tehostimen säiliö sai hieman uuden paikan ja uuden paluuletkun.
Polttoaineletku meni uusiks ja vaihtui etanolia kestävään malliin.
Välijäähdyttimeksi suunniteltiin ensin Saabin omaa, mutta huomattiin heti, että se ei tule mahtumaan Sintran puskurin kaareuden takia. Kauppa kutsui ja sieltä löytyikin lyhyt ja korkea malli. Jäähdyttimen ja ilmastoinninkennon jälkeen tuo välijäähdytin haki mukavasti paikkansa ja puskuriin jäi tilaa about 3mm. Ahtoputket löysivät helposti reittinsä lukuun ottamatta turbolta lähtevää, joka piti parista kaupan alumiiniputkesta muokata sopivaksi ja liimata TIG:llä.
Seuraavaksi piti tehdä 3" downpipe, se meni tietenkin turhan lähellä Saabin flektiä, joten vaihdon ne kahteen tarvikemalliin. Samalla sähköt helpottuivat kun Sintra ohjaa alkuperäisesti kahta flektiä, Saabin käyttäessä yhtä.
Öljynjäähdytin löysi paikkansa välijäähdyttimen vierestä ja letkut muokattiin hydrauliliittimillä ja -letkuilla sopiviks.
Jos joku jakso lukee tänne asti niin saa henkisen papukaijamerkin, jatkoa seuraa
-Tuomas-
