Noniin parin harrastajan pyynnöstä päätin lyödä pystyyn projekti-topic:in, tuosta sigun Saabista.
Alkusana Saabiin päätymisestä:
Kerran pääsin ajamaan og900 Saabilla ja siitä jäi se jämerä ja tunnokas ajettavuus mieleen, josta päätin että Saab pitää itsekkin vielä omistaa ja vielä ahdettuna.
Eli autohan on vm: -05 vastaava käyttöönotto -04, värinä "chiliröd" ja yksi omistaja ennen minua, joka sattui olemaan lähes 70v vanha herrasmies Tukholman läheltä.
Ja auton ulkokuorestahan näki, että kyseessä tosiaan on ollut vanha kuski, kun sen verran oli puskureissa parkkipaikka kolhuja ja autoa ei muutenkaan oltu maalipinnan puolesta hoivattu kovinkaan huolellisesti.
Kun käytettyä ostaa niin jossain pitää joustaa ja auto oli tekniikaltaan erinomainen ja tämän lisäksi kilometrejä oli alle 98t, niinpä autosta kaupat tehtiin ja mukana seurasi myös merkkiliikkeen huoltokirja viimeiseen huoltoon asti.
Kerron lyhyesti auton vaiheista tässä, eli meillä oli viisi yksilöä tukholman lähialueella, mistä palkkaamani henkilö lähti etsimään minulle seuraavaa käyttö-/harraste laitetta.
Kriteereinä oli: vähän ajettu, huoltokirjalla, kolaroimaton, manuaalivaihteisto, kahdet vanteet ja muutamia mukavuus varusteita, kuten: ilmastointi, xenonvalot, cd-soitinta jne.
No ensimmäisenä oli musta sedan vaaleilla nahoilla ja jopa ilmastoiduilla penkeillä, josta oma kiinnostus heräsi kaikkein eniten ja samalla kyllä myös epäilys, kun yksilö oli selvästi muita halvempi ja liikkeen maine oli vähän kyseenalainen.
No tästä huolimatta siirsin hakijalle rahat autoon, että joku näistä viidestä tulee tänne pohjolaan.
Ja tästähän alkoi melkoinen "tunteiden vuoristorata", jos asiaa yritetään jotenkin muotoilla.
Ensinnäkin hakija antoi minulle VÄÄRÄN tilinumeron, jossa kaksi viimeistä numeroa oli väärinpäin ja tästähän tuli melkoinen rulianssi, kun minun piti juosta kahden pankin väliä tunti tolkulla selvitellen, että mihin ihmeeseen minun rahat oli joutunut...
Kaiken huippu oli, että tämä väärä tilinumerokin oli olemassa ja vajaan tunnin ajan vaikutti ihan oikeasti, että minä olen menettänyt rahani, koska pankilla ei ole mitään laillista oikeutta ottaa rahoja pois toisen tililtä, noin vain.
Horisontissa näkyi käräjät ja syytteen nostot, yms pitkää ja kivistä tietä.
ONNEKSI tämän tilin omistaja oli rehellinen ihminen, kun hän oli ilmoittanut pankkiinsa, että on tapahtunut virhe, että nämä rahat ei kuulu hänelle.
Tästä homma jatkui siihen malliin, että minä nostin rahat käteisenä tililtä, ne takaisin saatuani ja vein toiseen pankkiin, syystä että rahat piti saada sille päivälle hakijalle, että hän voi lähteä rahan vaihtoon ja Ruotsiin autoja katsomaan.
Seuraavana päivänä sitten kävikin niin, että hakija soitti minulle aamusta tämän himoitsemani mustan sedanin luota ja luetteli kaiken, mitä autossa oli vikana...
Mittarilukema ei taatusti pitänyt paikkaansa, sisuta oli ruhjottu, kuten myös ulkokuorikin, vikavaloja paloi ja erittäin suurella todennäköisyydellä kolaroitu joskus.
Loppuun hakija sanoi painokkaasti: "Tämä auto on täysin paska, tätä ei kannata tuoda..."
Ja niinpä tämä yksilö unohdettiin ja sitten parin seuraavan yksilön myyjää sanoi suoraan, että eivät myy, kun kuulivat että auto menisi vientiin ja Suomeen.
Sitten neljäs yksilö, joka oli vihreä farkku niin se ehti mennä kaupaksi, ennen kuin autoa ehdittiin edes nähdä livenä.
No jäljelle jäi, kuten varmaan kaikki hoksaa, tämä siguni punainen farkku.
Eipä tämänkään kaupat ollut ihan läpihuuto juttu, kun tämänkin entinen omistaja oli kuullut huonoja kokemuksia autojen myynnistä Suomen puolelle ja hän meinasi alkuun jo kieltäytyä kaupoista.
No ONNEKSI hakijalla sattui olemaan veli, joka oli asunut Ruotsissa vuosia ja hänellä oli kaksois-kansalaisuus ja auton myyjä suostui kauppoihin, kun hakija tuli veljensä kanssa paikalle ja auto laitettiin väliaikaisesti hakijan veljen nimiin, että se saataisiin Suomeen ja minulle.
Pienen väännön jälkeen kaupat autosta tehtiin ja minulle ilmoitettii, että olen parin kolmen päivän päästä punaisen farkku Saabin omistaja.
No eihän tämäkään mennyt ihan, kuten elokuvissa kun tämän hakijan velimiehen piti tuoda auto minulle, kun hänellä oli käyttöoikeus autoon siinä vaiheessa.
No tällä henkilöllä sattui olemaan sydämmen tahdistin, joka alkoi paluu-laivalla temppuilemaan ja hän joutui sairaalaan Turkuun, kun laiva tuli satamaan.
Tästä johtuen tuli vielä lisää mutkia ja viivästyksiä matkaan, joista en sen enempää rupea tässä kirjoittamaan, mutta vajaa viikko tästä tapauksesta, auto oli minulla ja lähdin sillä tarrakilvet saatuani rekisteröinti-katsastukseen ja tämän jälkeen ajaen Tornion tulliin, tekemään paperit autosta, että saan sen kilpiin.
Olisihan sen voinut tehdä helpomminkin, mutta halusin käydä autolla tienpäällä katsomassa, että tuntuuko se jo omalta.
Minun piti vielä lähettää Suomen rekisteröintitodistuksen kopio auton myyjälle, että auto tosiaan on poistettu Ruotsin rekisteristä ja omistajalle ei enää tule mitään kuluja autosta.
No veropäätös tuli sitten alle kuukauden ja summa oli muutaman satkun enemmän, kuin odotin, mutta eipä siitä mitään valituksia huvittanut alkaa tekemään.
Kun auto oli saatu kilpiin, niin ensimmäinen homma olikin lohkolämppärin johdon ja sisätilanlämppärin hankinta (lohkolämppäri ja sisähaara autosta jo löytyikin).
Tämän jälkeen autolle teetettiin ruostesuojaus, kun arvelin pohjan olevan muuten kohta melko rapsakkaa tavaraa, kun Ruotsissakin teitä luonnollisesti suolataan.
Seuraavaksi autoon tehtiin täydellinen alustaremppa, sisältäen: powerflexiä, oem-tavaraa ja eibach B12 pro-kit, sekä EBC:n jarrulevyt sekä greenstuff-palat ja goodridgen teräspunos jarruletkut.
Alustan ja jarrujen päivitys olikin paikallaan, kun jarrukiekot oli kuluneet ja perän isot puslat oli p*skana, kun tuntui, että auto menee kuin ajokoira, eli ei hetkeäkään suoraan.
Olin jo tässä vaiheessa päättänyt, että autoa voisi myös piristää sinne 300hv pintaa, eli periaatteessa "köyhän miehen" Hirsch troll R.
Aluksi aloin tutkimaan näitä "virallisia" viri-palikan myyjiä, joista ei tahtonut sopivaa pakettia, tai lähinnä uskottavaa sarjaa löytyä, eli hommaan lähdettiin ruohonjuuri tasolta, jos tätä nyt jotenki voisi kuvata.
Aloin selvittelemään auton heikkouksia ja vahvuuksia, sekä eri komponenttien saatavuutta ja tarpeellisuutta.
Esimerkkinä katselin Maptunin virityspaketteja ja näistä juuri, että mitä kaikkea he autoon tarjoaa ja suosittelee...
No monet kittien palikoista oli halpaa ja "ei niin pitkäikäistä", eli vaihtoehtoja etsittiin jenkkilää myöten.
No lopulta päädyttiin monien osien hankintaan Brittiläiseltä Abbott Racing:iltä, joka mainosti itseään kunnon "saab-spesialistinä".
En rupea heidän kanssaan käydystä kaupankäynnistä kirjoittamaan tässä, mutta "voimaa 9-5 Aeroon" -topic:ista selviää kaikki oleellinen ja minun arvostus nykyään, kyseistä puljua kohtaan.
Autoonhan laitettiin viime kokoonpanoon: kaikki tiivisteet, alakerran laakerit, moottorin tuenta, maf-, sytkäkasetti, jakopää, wössner männät 90,0mm koossa, walbro 255lph pumppu, t5 nokat, klracing:in venajouset, AR:n ic, AR:n kobra, AR:n imuputki, AR:n kevyempi vauhtis, AR:n dumppi, AR:n vaihteiston vääntötuki, AR:n teräspunos kytkinletkun ja heidän 18t-hybridi mitsu ahtimeksi ja Ferritan pakoputki koko matkalta +quaife.
Jotain taatusti unohtui, mutta siinä nyt suurinosa.
JCarlsonilta autoon tuli softa, jossa ei vielä tässä vaiheessa oltu otettu huomioon kevyemmän vauhtiksen olemassaoloa autossa ja tästä johtuen CE-valo vilkkui ja vikaa etsittiin kiirellä, kun sovittu säätöaika oli jo kalenterissa ja pyrin aina pitämään sanani, kun jotain sovitaan.
Jännitti kyllä kovasti ajaa Vaasaan, kun CE-valon vilkkumiselle ei tässä vaiheessa tietty syyllistä.
JCarlson teki tosiaan autolle "raaka-softan", jolla päästiin auton niputuksen jälkeen Vaasaan säätämään auto rullille ja siellä auto luovutti re85 tankissa 311hv 521nm, joka oli hevosvoimien puolesta suuri pettymys, kun tavoite oli n.330-350hv.
Siitä jäi sen verran hampaankoloon, että lupasin palata seuraavaana kesänä asiaan ja uudella kokoonpanolla.
Tosiaan edellisestä kokoonpanosta quaife jäi laittamatta vaihteistoon, kun tekijää ei sille siinä vaiheessa löytynyt ja pari lähikylillä vaikuttavaa pajaa tuotti pettymyksen, molemmat...
Toinen ei vastannut puheluihin, eikä viesteihin ja toinen lupasi ottaa homman, mutta perui sitten, kun vaihteistoa oltiin lähdössä tuomaan hänelle.
Tästä viisastuneena hankin mäntykorvelta alle 45t-km ajetun vaihteiston, johon päätin quaifen asennuttaa, kun sopiva "seppä" vain löytyy.
No virallista tietä tekijää ei sitten löytynyt, joten päätin keskittyä muiden osien hankintaan.
Eli ahtimeksi autoon tuli usean harrastajan suosituksesta, Garrett GT3071r .64 ja tälle teetin uudet linjat, sitten tilasin mossemieheltä 3"-catbackin, ferritan vastaavan, mutta puoli tuumaa pienemmän tilalle.
Tässä vaiheessa oli tarkoitus silpoa ferritan downpipe ja tehdä sille sopiva v-panta lähtö Garretille.
En kuitenkaan raaskinut putkea alkaa silpomaan, vaan otin privalla yhteyttä "mossemieheen", että tekisikö hän minulle 3"-downpipen custom-lähdöllä, kun en ferritaa kehdannut tosiaan leikkoa.
Tekijä tuumaili ja suunnitteli asiaa vähän aikaa ja suostui lopulta tekemään minulle downpipen tuolle v-pannalle sopivalla lähdöllä.
Sanoin heti alkuun, että minä otan täyden vastuun siitä, vaikka putki ei heti istuisikaan paikalleen, kun putken sovitus oli tarkoitettu oem-pakosarjalle ja pienemmälle ahtimelle.
Tässä vaiheessa tosiaan voisi lisätä, että meinattiin laittaa vakiopakosarjan kanssa auto nippuun, mutta päädyin lopulta "teriksen" tekemään tuubisatsiin ja tätäkään ostosta en ole hetkeäkään katunut.
No, jokainenhan voi ynnäillä tuosta: henkilö 1 tekee pakosarjan, henkilö 2 tekee downpipen ja allekirjoittanut hankkii isohkon ahtimen = "ei tuu onnistumaan helpolla."
Ja niinhän siinä kävi, että downpipeä piti käyttää 2km päässä sorvaamolla, leikottavana ja hitsattavana abouttiarallaa kahdeksan kertaa.
Tähän vielä 5-6 reissua toiselle pajalle, että sai teettää oikean mittaista ja mallista teräspunosletkua ja ahtimen öljyn ulostulon putken, niin aloin olla jo melko kypsää miestä laitteluun.
Tekisin kyllä kaiken uudestaankin...
Tässä vaiheessa voisi sitten sanoa, siitä quaifesta ja vaihdelaatikosta.
Eli tekijää urakalle ei ollut löytynyt, mutta sitten löytyi harjaantunut harrastaja, jota voisi kohta "guruksi" kutsua, kun asiantuntemusta löytyy Saabeista vaikka muille jakaa.
Ja tämäkin täysin sattumalta, kun rupesin häneltä kysymään "teriksen" pakosarjasta, josta arviolta reilun 2h puhelun päätteeksi (muistaakseni) sovittiin, että lähetän vaihteiston ja quaifen hänelle laittoon, mutta ensin minun piti hankkia vaihteistoon huolto-osaa ja laakereita, yms ja näin tein ja vaihteisto lähti osineen etelään rahtifirman turvin.
Foorumilla vaikuttava henkilö saa tuoda nimensä esiin, jos haluaa.
Itse en sitä kehtaa jakaa, kun homma oli lähinnä epävirallinen kokeneemman harrastajan avunanto, kokemattomalle, jos nyt jotenkin yritän kuvailla tätä "diiliä".
No vaihteistohan tuli laitosta ja siltä reissulta tuli mukavin väliajoin tietoa ja kuvia, projektin vaiheista ja myös selvisi sellainen asia, että tämä vähän ajettu vaihteisto oli satavarmasti käytetty jossain vaiheessa auki ja syytä tähän ei osattu sanoa, mutta tekijä ei ole ollut mikään "saab-spesialisti"...
No loota oli tästä huolimatta hyvä aihioa ja hyvin tuo on nyt toiminut, kun sitä olen testaillut, tuolla tienpäällä.
Mitähän tähän vielä...
Edellä mainitut on tosiaan ollut sitä laittoa harrastus mielessä ja jos nyt jotain, mitä on muuten pitänyt huoltaa, eli: uudet sumarit, uudet etuvilkku umpiot, uusi starttimoottori, pissapojan suuttimet ja joitan muuta pientä.
Pitkä ja vaihe-rikas tapahtuma ketju, mutta siinä se aikalailla on nyt.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä...
Ja niitä kuvia, niin jos joku osaa kertoa minulle helppokäyttöisen ja ilmaisen kuvanjako palvelun, niin heittäkää ilmoille, kiitos.
Ps. en ole Saabisti, olen vain bensalenkkari, joka tykkää laitella autoja.
28.6 auto menee uudella kokoonpanolla säätöön.
kuvat.fi on tosiaan ihan ok palvelu, mutta mikäli tosiaan ilmaista haluaa niin esim. Google tarjoaa omaansa, Microsoft omaansa. Ja on tuo dropbox osottautunut myös ihan hyväksi.