Tuli eilen luettua uusi Tuulilasi kannesta kanteen, ja lehtihän oli täynnä sähkö- ja hybridiautojuttuja. Kyllä huomaa mikä on suurin autoilun murros tällä hetkellä, alkaa puhtaasti polttomoottorilla toimivat autot olla lehdistön silmissä aika mielenkiinnottomia, ja uutta sähkökoneellista autoa pukkaa sieltä sun täältä. Lehden kannessa starana Mersun EQC, eli käytännössä GLC:n sähköversio. Hauskasti sama auto myös ostamani TM:n kannessa, ja kun lehdet käänsi ympäri, niin molemmissa tismalleen sama Superbin mainos (josta siitäkin tulossa plugari). Lehdethän on kuin kaksi marjaa.
Tuulilasin sisäsivuilla siis Mersun lisäksi koeajossa Nissan Leaf e+, tarina yli 2000 km lomamatkasta Leafilla, Mersun E300de -lataushybridi, Rangen Evoque kevythybridi ja lyhyt väliraportti Corollan farkkuhybridin käynnissä olevasta kestotestistä. Lähes puolet uusista automalleista kertovista jutuista oli sähkö- tai hybridiautoista, tosin tuon Rangen osalta nyt voi vähän kyseenalaistaa lasketaanko sitä hybridiksi, kun siellä on tavaratilan alla joku AA-paristo, josta annetaan kiihdytettäessä viideksi sekunniksi sähköä johonkin puolen hevosvoiman tahtimoottoriin.
Lehteä lukessa kuitenkin vahvistui taas ajatus siitä, että kyllä munkin pitäisi liikkua sähköllä eikä vanhalla nokivasaralla. Useammassa jutussa mainittiin miten sähkövoimalinja on voittamaton kaupunkipyörittelyssä, kun voimaa on saatavissa viiveettä ja regeneroinnin avulla kaupunkiajon kulutuslukemat on maantieajoa pienemmät. Minä kun pyörittelen Saabin rattia suurinpiirtein Turun ruutukaava-alueen sisällä, niin tuollainen automaattidieselhän on just se väärä ratkaisu ajopeliksi.
Kun sitten siinä pohdiskelin, että mitä syytä mulla on olla hankkimatta Outlander PHEViä, niin totesin että ei muuta kuin merkkiuskollisuus. Siis oikeasti, en keksinyt yhtään järkevää syytä olla myymättä Saabia ja olla ostamatta Mitsua. Mutta on se merkkiuskollisuus vaan vahvaa tekoa, kun ei sormi taivu laittamaan autoa myyntiin.
Katselin siinä vielä itselle sopivia vaihtoehtoja sähköisellä voimalinjalla olevista autoista (yhden niistä voi bongata tuolta
nettiauton löydöt -ketjusta), ja totesin että ei niitä vaihtoehtoja Mitsulle oikein ole, ellei kaiva kuvetta sitten kunnolla. Edellytyksenä kun on jonkinnäköinen vetokyky ja riittävät tilat nelihenkiselle perheelle koiran ja matkatavaroiden kanssa. Kyllä mulla menis 200 km todelliseen rangeen kykenevä sähköautokin, eli esim. tuollainen Leaf e+, jossa tilatkin voisi riittää nippa ja nappa, ainakin jos turvautuisi ajoittain kattoboksiin, mutta se vetokyky katkaisee sitten kriteeristön lopullisesti.
Vastaus tietenkin löytyy noiden lehtien kannesta, eli Mersun EQC. Tai kilpailijansa Jaguar I-Pace taikka Audi E-Tron. Olen kuitenkin itselleni luvannut olevani koskematta enää Mersuihin ja taitaa olla niin että JLR ei ole tyypittänyt I-Pacelle vetomassoja, joten enhän mä voi sellaistakaan hankkia. Audikaan ei oikein sytytä.
Ja ihan sama sytyttääkö tai onko massoja, noi autot maksaa uutena yhden nollan liikaa mulle, eikä niitä vielä ole käytettynä oikeasti saatavilla, joten lopetetaan näistä jauhaminen alkuunsa.
Tesla Model X? Maksaa saman käytettynä kuin edellä mainitut uutena. Audi Q7 hybrid? Sama hinta käytettynä, ja sytyttää yhtä paljon (lue: erittäin vähän) kuin e-tron.
Kukkaroon kurkattuani totesin että töpseliautoista vaihtoehdot on Outlander PHEV tai Passat GTE farkku. Ja sitten nättiautoa selatessa totesin taas sen minkä tiesin ennestäänkin: nelivetomitsuja saa käytännössä samaan hintaan tai halvemmalla kuin noita etuvetopassatteja. En siis sen puolesta näe yhtään syytä miksi valitsisin noista kahdesta volkkarin.
Nyt siis sisälläni taistelevat järki ja tunne. Tällä kertaa nurinkurisesti järki sanoo että Saappi luiskaan ja PHEVimitsu hakuun. Tunne sanoo että Saappi pysyy pihassa. Kerta se on kai ensimmäinenkin, kun autokuume pyrkii pitämään nykyisen auton eikä vaihtamaan ajopeliä