Tomaagipommari
Lähetetty: Pe Elo 28, 2015 22:08
Jos nyt sitten alottais kauimmin omistamastani Saabista, vaimon työmatkakäyttöön hankitusta MY1997 9000 CSE 2.0t automaagivaihteella ja nahkoilla.
Auto on siis ollu omistuksessa jo muutaman vuoden ja oli ehkä vähän harkitsemattomasti ja ainakin huonosti pohjustaen hankittu. Olin siis jo valinnu, että viistoperänen automaattivaihteinen tonnari ja jotenkin toispuoleisesti selvitelly, että trionic olis kova juttu, jos viinamäen maistelu ikinä aikoo kiinnostaa. Tää oli kuitenkin ensimmäinen tonnari, mitä kävin kattomassa. Oli ehkä vähän kovalla hinnalla ja näineespäin, mutta kuume oli kova ja auto hankittiin.
Nyt sitten erinäisistä elämänhallinnallisista syistä auto jäi marraskuussa seisomaan puun alle kun pomppas leimasta, eikä just sillon ollu minkään verran aikaa tehä minkään sorttisia korjausliikkeitä. Aero ystävällisesti avitti lainaamalla Herrasmieskruiseria, jonka sitten ostinkin ja perheessä oli taas kaks autoa ja kaikki jotakuinkin hyvin.
Näin kuitenkin pahimpien kiireiden hellitettyä aloin katella puun alle, että josko vaikka perheen hienoimman auton sais ajoon. Maaliskuussa siis kävin lapion kanssa taistoon ja sain oven auki. No, olin daijuna tietysti jättäny auton kosteudenpoistajatta ja vielä perse ylämäkeen. Tilanne ei ole kovin paha, mut kosmeettista puhdistettavaa nahkojen pinnassa on. Ennenkaikkea vitutti, että akku oli aivan sipannu. Helposti korjattu, mutta eihän se silti starttaa.
Jauhaa, jauhaa, ei käy. Ircistä sitten kuulin, että kiekkamittarin pitäis keekoilla jotain lukemia startin junnatessa tai ehkäpä CPS on paskana. No, kattelin että tuolla se anturi näkyy, auto on alamäessä että alta ei pääse ja maaliskuussa on muutenkin ankeeta Pohjolan Suuressa Tallissa. Löin oven kiinni ja aattelin että katellaan parempien säiden aikana kun ei vituta ehkä ihan niin paljoa.
Joskus sitten toukokuun nurkilla aloin tarkemmin katella sitä anturia ja totesin, että senhän pitäis pystyä vaihtamaan yläkautta. Ei ku hommiin, irrotusöljyä ja ensin tuurnan ja kilon moskan kanssa klassinen irrotuskalautus ennenkun kävin taistoon pikkuräikän kanssa. Muljahti. No, ei suotta sitten sykkiny otsalohkon suonet taas ja kattelin synkin mielin, että ihan saatanan vaikeeta päästä alakautta minkään irrotustyökalujen kanssa ja edestäkään ei oikeen pääse ja ...
Pitkin kesää kävin sitte aina ahistuksen helpotellessa koittamassa tontin muista tonnareista sen saman ruuvin availua ja totesin, että sehän taitaa olla T35 kun T30 on väljä ja T40 ei mene. Tai sitten joku T35:n kaltainen salajuonen kanta. No, yhtäkaikki kuitenkin niin liiterissä irtomoottorista porsin samallailla saman ruuvin ja pihalla seisovasta Parhaasta (siitä Jyrchin ja ties kenen vanhasta pommista) irrotin ihan hyvällä menestyksellä anturin pultin ja kävin toteamaan, että voi hyvän es-jonnen hanuri soikoon minkä reitin on insinööri kaapelille keksiny. Ei voi moottorin johtosarja ulottua pitemmälle kun imusarjan alle (ihana paikka askarrella paskarrella liitin auki ja kii) ja tosiaan se kaapelin reitti.
No, testasin sitten raneväliaikaisreitillä toista anturia, eikä starttaa. Mittailin yleismittarilla, että ehkä ne saattais olla ehjiä. Lainasin kaverilta skooppiakin ja kattelin sitte hienoja käyriä ja totesin kaikki irrottamani anturit ehjiksi. Hyvä, eipähän tarvi tästä repiä johtoa jostain hevonkuusen öljyputkesta imusarjan alta.
Vaan mikäs muu vois olla enää vialla? No... Tämä ehkä selviää seuraavassa päivityksessä. Vika on siis korjattu, mutta ei kerkee kirjotella pitempään kun on nukkumisen aika.
Auto on siis ollu omistuksessa jo muutaman vuoden ja oli ehkä vähän harkitsemattomasti ja ainakin huonosti pohjustaen hankittu. Olin siis jo valinnu, että viistoperänen automaattivaihteinen tonnari ja jotenkin toispuoleisesti selvitelly, että trionic olis kova juttu, jos viinamäen maistelu ikinä aikoo kiinnostaa. Tää oli kuitenkin ensimmäinen tonnari, mitä kävin kattomassa. Oli ehkä vähän kovalla hinnalla ja näineespäin, mutta kuume oli kova ja auto hankittiin.
Nyt sitten erinäisistä elämänhallinnallisista syistä auto jäi marraskuussa seisomaan puun alle kun pomppas leimasta, eikä just sillon ollu minkään verran aikaa tehä minkään sorttisia korjausliikkeitä. Aero ystävällisesti avitti lainaamalla Herrasmieskruiseria, jonka sitten ostinkin ja perheessä oli taas kaks autoa ja kaikki jotakuinkin hyvin.
Näin kuitenkin pahimpien kiireiden hellitettyä aloin katella puun alle, että josko vaikka perheen hienoimman auton sais ajoon. Maaliskuussa siis kävin lapion kanssa taistoon ja sain oven auki. No, olin daijuna tietysti jättäny auton kosteudenpoistajatta ja vielä perse ylämäkeen. Tilanne ei ole kovin paha, mut kosmeettista puhdistettavaa nahkojen pinnassa on. Ennenkaikkea vitutti, että akku oli aivan sipannu. Helposti korjattu, mutta eihän se silti starttaa.
Jauhaa, jauhaa, ei käy. Ircistä sitten kuulin, että kiekkamittarin pitäis keekoilla jotain lukemia startin junnatessa tai ehkäpä CPS on paskana. No, kattelin että tuolla se anturi näkyy, auto on alamäessä että alta ei pääse ja maaliskuussa on muutenkin ankeeta Pohjolan Suuressa Tallissa. Löin oven kiinni ja aattelin että katellaan parempien säiden aikana kun ei vituta ehkä ihan niin paljoa.
Joskus sitten toukokuun nurkilla aloin tarkemmin katella sitä anturia ja totesin, että senhän pitäis pystyä vaihtamaan yläkautta. Ei ku hommiin, irrotusöljyä ja ensin tuurnan ja kilon moskan kanssa klassinen irrotuskalautus ennenkun kävin taistoon pikkuräikän kanssa. Muljahti. No, ei suotta sitten sykkiny otsalohkon suonet taas ja kattelin synkin mielin, että ihan saatanan vaikeeta päästä alakautta minkään irrotustyökalujen kanssa ja edestäkään ei oikeen pääse ja ...
Pitkin kesää kävin sitte aina ahistuksen helpotellessa koittamassa tontin muista tonnareista sen saman ruuvin availua ja totesin, että sehän taitaa olla T35 kun T30 on väljä ja T40 ei mene. Tai sitten joku T35:n kaltainen salajuonen kanta. No, yhtäkaikki kuitenkin niin liiterissä irtomoottorista porsin samallailla saman ruuvin ja pihalla seisovasta Parhaasta (siitä Jyrchin ja ties kenen vanhasta pommista) irrotin ihan hyvällä menestyksellä anturin pultin ja kävin toteamaan, että voi hyvän es-jonnen hanuri soikoon minkä reitin on insinööri kaapelille keksiny. Ei voi moottorin johtosarja ulottua pitemmälle kun imusarjan alle (ihana paikka askarrella paskarrella liitin auki ja kii) ja tosiaan se kaapelin reitti.
No, testasin sitten raneväliaikaisreitillä toista anturia, eikä starttaa. Mittailin yleismittarilla, että ehkä ne saattais olla ehjiä. Lainasin kaverilta skooppiakin ja kattelin sitte hienoja käyriä ja totesin kaikki irrottamani anturit ehjiksi. Hyvä, eipähän tarvi tästä repiä johtoa jostain hevonkuusen öljyputkesta imusarjan alta.
Vaan mikäs muu vois olla enää vialla? No... Tämä ehkä selviää seuraavassa päivityksessä. Vika on siis korjattu, mutta ei kerkee kirjotella pitempään kun on nukkumisen aika.