Kaikenlaista on tullut taas autolle tehtyä -niin kosmeettista, kuin vähän tekniikkapuoltakin.
Melkeinpä heti, kun hankin auton, ostin Etrasta lokasuojan kaarien nauhaa. Autoon oli edellinen omistaja tehnyt peltitöitä, joiden tohinassa alkuperäiset reunalistat oli otettu pois takapyörien kaarista. Löysin kyllä vanhat listat sitten myöhemmin takakontista, vararenkaan alta, mutta olin joka tapauksessa ajatellut laittaa tätä uudempaa, leveämpää reunanauhaa, että ulkonäkö vähän tanakoituisi. Minulla olisi nyt 3 kpl ok kuntoista alkuperäistä reunalistaa ylimääräisenä, mikäli jollakulla on tarvetta.
Nuo uudet reunanauhat istuvat kyllä hyvin ja ovat pysyneet paikoillankin ihan ongelmitta. Onneksi lokareiden kaarissa oli vielä jonkin verran alkuperäistä peltiä jäljellä, sillä kaarissa on sellainen pokattu kynsi, jonka taakse tuo reunanauha takertuu tehokkaasti. Vähän sinnepäin korjatuissa kaarissa ei tuota kynttä ihan joka paikassa enää ollut, joten niissä kohdissa nauha ei pureudu paikoilleen yhtä hyvin.
Laitoin ostoilmoituksenkin foorumille muutamista osista, mutta vähänlaisesti on tarjouksia tullut. Talvella ei varmaankaan foorumilaisilla ole hirveästi kiinnostusta lähteä irroittelemaan pellonlaidassa seisovista varaosa-autoista osia
Yksi kaipaamistani varusteista oli keskikonsoli. Autossa oli kyllä konsoli, mutta se oli sitä kovamuovista mallia, mikä on mielestäni liian 70-lukuinen näin uuteen Tuplikseen. Yhtäkkiä, muistin, että edellisessä 99:ssäni taisi olla sopiva konsoli, jonka olin purkanut juuri päinvastaisesta syystä pois: se oli liian moderni vuoden -76 autoon! Kävin vähän penkomassa varastolla, ja kyllähän sieltä konsolikin löytyi. Vähän se oli jo kärsinyt, kun oli jäänyt jonkin romupinon alle ja kosteassa varastossa se oli vähän ruostumaankin päässyt. Ei muuta, kuin pesua pinnoille, enimmät ruosteet pois ja uutta maalia päälle!
Konsoliin asentelin sitten modernin radion ja ylimääräisiin aukkoihin laitoin Motonetistä ostamani DIN-peitelevyn ja -lokeron. Pitää yrittää muistaa ottaa sisustasta päivänvalossa kuvia ja lisäillä tänne.
Auto tuli katsastettuakin, mutta vielä ennen päästömittausta päätin vaihtaa imusarjasta ne alipaineletkujen kumitiivisteet. Pelkäsin, että pahimmassa tapauksessa muoviset liittimet murtuvat ja tippuvat imusarjaan, mutta päätin silti tuossa pihassa yrittää tiivisteiden vaihtoa. No, niinhän siinä sitten kävi, että jarrutehostimen liitin murtui ja tippui lopulta imusarjaan. Imusarjasta liittimen rippeitä noukkiessani onnistuin sitten pökäämään rojut syvemmälle koneeseen. Ei muuta, kuin imusarja irti...
Siellä se tiiviste ja murtunut liitin kollöttävät venttiilin päällä
Imusarjan irroitushan ei tällaisesssa koneessa ole mikään iso operaatio (siksi uskalsin yrittää tiivisteidenkin vaihtoa). Kaasari irti imusarjasta, Öljyntäyttöputki irti kaasarin kiinnikkeestä ja vesiletku irti imusarjan päädystä. Pieni napautus imusarjan kupeeseen, ja kogu lugu!
Hain Motonetista vähän tarviketta, kuten sopivan kokoisen liittimen alipaineletkulle, tasotiivistettä (varmuuden vuoksi) ja tiivistepaperia. Sain leivinpaperin avulla jäljennettyä imusarjan tiivisteen muodon osin piirtäen imusarjan tiivstepinnan päällä ja osin käytten vanhan tiivisteen rippeitä apuna. Ihan hyvin tuo itse tehty tiiviste on toiminut, eikä vuotojakaan ole ilmaantunut.
Katsastuksessa kehotettiin vaihtamaan etuiskarit, sillä ne antoivat jo varsin huonot arvot ja oiken puolen alakiinnikekin kolahteli ikävästi. Päätin ostaa foorumin suositusten mukaan KYB:in kaasuiskarit. Alle satasen maksoi pari, joten varsin edullisia ovat iskarit vanhaan Saabiin! Vanhat iskarit olivat kyllä jo elämään nähneen näköiset...
Onneksi etuiskareiden vaihto on näihin klassikoihin suorastaan naurettavan helppoa, joten homma onnistui noin tunnin ahkeroinnilla kotipihalla.
Iskarin vaihdossahan ei tarvitse kuin nostaa keula, irroittaa pyörä ja mutterit iskarin ylä- ja alapäästä. KYB:in iskarit ovat sen verran pehmeät, että ne jaksoi helposti puristaa sen verran kasaan, että menivät paikoilleen.
Vielä ennen päästöjen mittausta oli pakko vaihtaa pakoputken takapönttö, sillä vanha ratkesi väliputken tumpin hitsaussaumasta. Tuo ratkeama eteni todella nopeasti, joten päätin irroitella pöntön pois ennen maalle ajoa, sillä pelkäsin putken menevän matkalla poikki.
Aika muhkeat soundit oli, kun ajelin ilman takapönttöä ja häntäputkea
Roikkuvan putken sidoin räikkäliinalla niin, että liina kulki putken alta ja räikkä oli kabiinissa takajalkatilassa. Onneksi Saabissa on nuo kynnyksettömät oviaukot, niin liinan sai kätevästi ujutettua auton mahan alitse.
Putken vaihdon jälkeen käytin auton päästömittauksessa ja tulokset olivat niin hyvät, ettei mitään seossäätöjä tarvinut tehdä. Nyt auto on sitten katsastettu ja voin keskittyä puunailuun ja nautiskeluun -eli siihen, mihin tarkoitkseen tämän auton ostinkin.
Jotenkin varmaan ajattelin, että enhän minä nyt autoa siltä seisomalta osta, mutta toisin vaan kävi. Auto tuntui koeajossa tosi tanakalta ja moottori kävi pehmeästi. Vaikka auto oli ollut ihan arkisessa käytössä, se oli kuitenkin pilaamaton ja suht hyvin pidetty.
