Väizkin SaappiBemari vääryyttä vai viehättävää?

[väizki]

Terve vaan kaikille! Jotkut ehkä tietävätkin jo tarinan, vaikka tällä foorumilla olen ollut aika hiljaa.

Olen tässä rakennellut hyvän tovin tuommoista e30 Bemaria Saabin koneella ja bemarifoorumille onkin jo kertynyt aikamoinen kertomus asiasta. Se kertomus tuli aikoinaan kopsattua CDLC foorumille, mutta tänne sitä ei saanut aikaisemman kuvien kokorajoitusten ja oman laiskuuteni johdosta. Nyt päivitetty foorumi kuitenkin mahdollistaa tarinan suoran kopioimisen ilman kuvien uudelleen liittämistä, joten tarjoan tarinani tännekkin arvosteltavaksi. Uskon että se jakaa tässä yhteisössä vahvasti mielipiteitä ja toivon niitä kuulevani suuntaan ja toiseen, kuitenkin rakentavalla tavalla. Ensimmäinen postaus sisältää parisensataa kuvaa, en kirjoita kaikkea uudestaan vaan korjailen hiukan sieltä täältä. Tässä samalla näitä lukiessa on helppo nauraa hiukan omalle tietämättömyydelleni, on tämä valaisevaa itselle, paljonko on tämän harrastuksen parissa oppinut monesta alasta, kun tekee mahdollisimman paljon itse. Jos et tykkää pitkistä tarinoista ja paljoista kuvista, kannattaa mennä nyt jo äkkiä pois.

Lähdetään ihan harrastuksen alusta. Valitettavasti jokunen rivi puhdasta BMW sisältöä, mutta pohjustettakoon nyt kuitenkin.

Ensimmäisen autoni ostin 2011 tammikuussa ennen kortin saamista. Tuolloin en vielä autoista juuri mitään tiennyt, mopo oli justiinsa myyty pois ja siirryttiin nelipyöräisiin. Kaverilta sitten löytyi se ensimmäinen auto, eli E30 316i vuodelta 1990 sopivaan hintaan.


Piti löytää auto joka oli takavetoinen ja mahtuu budjettiin. Bemaria en oikeastaan ollut edes hakemassa. Huhtikuussa tuli kortti ja kesäkuussa coiloverit ja halvat vanteet merkkiä Rial edessä 7.5” ja takana 9” halkaisijana 16”. Sitten myöhemmin lisää teinituningia eli ite tehtiin uudet coiloverit lyhyemille pampuille ja kynäjousille, sekä sijoitettiin auton arvo poppivehkeisiin ja pientä fiksailua (tummaoptiikka yms.)



Sitten tämänhetkisen SaabiBemarin osalistaus, jonka perästä itse tarina:

Kori:
1988 e30 325 touring. Saksan tuonti alkuperäinen väri hopea
-Hiekkapuhallettu ja ruostekorjattu
-Tankkikaukalo takakontin lattiassa tehty pellistä varapyöräkotelon paikalle
-Taka poikkituki/peränkannakkeen vahvike hitsattu
-taka iskaritornit tehty uudelleen coilitolpalle. Nostettu ja vahvistettu vert. originaaleihin
-takakaaret prefacelift
-takasisälokarit avarrettu ja muutettu lokasuojan kaari yksipeltiseksi.
-pakoputken lovi paikattu ja kylkiputkelle tehty reikä helmaan.
-maalattu joku alpinwaiss
-Touring helmat korinvärissä
-Mtech-2 etuhelma
-Biltema yleimallinen pissapoika
-Sähköetulasit, -kattoluukku ja kaukokeskuslukko löytyy
-Shadowline varustelu ja sävylasit
-Vetokoukku on ja pysyy sanotmitäsanot
-Turvakaaret etutolpista takatolppiin


Moottori:
Saab B234 2.3l turbo
-Trionic 5 moottorinohjaus
-ng900 imusarja
-70mm kaasuläppä
-vakio ahdin
-Pakosarjaan räpelletty lisämutka ahtimelle
-600x300x76 välijäähdytin
-Mishimoto Integraan tarkoitettu kolmerivinen kokoalumiininen jäähdytin
-Spal VA10-AP50/C-61A 12" puhaltimet 2kpl ja niille alumiininen "tunneli"
-Homemade termarikotelo
-Homemade peltinen öljypohja
-RST jäähdytysnesteputket
-Öljynsuodattimen siirtosarja
-Homemade öljynryöstöpalikka
-Saabin suodatinjalasta sovellettu termarillinen öljynryöstö coolerille
-Saabin alkuperäinen öljynjäähdytin
-Saab T7 hukkaportin magneettiventtiili
-3" pakoputki katalysaattorilla
-Innovate MTX-L lambda. Originaali poistettu
-3" ahtoputket


Polttoaine:
-Demonmotorsport 40l alumiini turvatankki
-Homemade 2L keruusäiliö
-044 ruiskupumppu
-Bilteman nakutinakutipumppu siirtopumppuna keruusäiliöön.
-12mm kuparilinjat
-Pari suodatinta välissä


Voimansiirto:
-Saab 240mm asetelma
-ACT kytkinlevy (massa)
-Saab 9000 240mm kevennetty vauhtipyörä, johon sorvattu suoraan kytkimen esijännitys steppi uudelle levylle.
-BMW/ZF GS6-37DZ vaihteisto, johon hitsattu Saabiin sopiva kaaveli
-BMW/ZF työsylinteri
-PMC motorsport shortshifter
-Itse tehdyt, korkeammat haarukan Nylon puslat.
-HEL-performance teräspunosletku
-Lyhennetty E30 kardaani, johon liitetty E46 330ci etupään laippa.
-E30 kardaanin tukilaakeri
-Typ188 perä. Kempattuja ja avoimia hyllyssä 2.93, 3.64 ja 3.91 välityksillä. Katotaan millä ajetaan.


Alusta, ohjaus ja jarrut:
-BC BR alustasarja. Edessä E36 tolpat E30 cambersäätö yläpäillä takana r32 Skyline etutolpat lyhyemmillä iskareilla
-Strongflex polyuretaani puslat
-E30 325 kallistuksenvakaajat.
-Alapoikkituki etutukivarsien takapuslissa
-Hiekkapuhallettu tukivarret, apurungot ja muut rensselit.
-Vahvistettu etu apurunko
-E36 tehostettu hammastanko, Saab pumppu, E30 nestesäiliö
-E36 isommat etujarrut ja E30 levyjarrut takana
-OBP pedalbox
-kuplan jarruvalo anturi
-HEL-performance teräspunos jarruletkut
-Hydraulinen käsijarru
-Muutettu jako 5x120mm edessä E36 osilla, takana E87 navat
-Prime 233 kolmipuolaiset alumiinivanteet. 15x8"


Sähkö:
-H4 etusinkkulamput
-Itse tehty sähköjärjestelmä kokonaisuudessaan
-sähkökattoluukku ja etulasit, radio, sisävalot, kaukokäyttöinen keskuslukitus, mittareita, valoja, flektejä jnejnejne
-Sähköpaneeli hanskalokerossa
-Akku takakonttiin
-E36 ABS anturit edessä


Sisusta:
-Sparco Pro 2000 kuppipenkit
-Sabelt 6-pistevyöt
-Dino puuratti/mokkanahka ralliratti
-Selfmade alumiiniovipahvit
-T7 design pikkulämppäri, vesikiertoinen, kolme nopeutta
-Modattu keskikonsoli
-Mittaripaneelit alumiinista, Aftermarket mittareilla pl. alkup. nopeusmittari


Muut:
-Verta, hikeä ja ihmissuhteita on tähänki uhrattu, muttei vielä fyysisiä kyyneleitä vaikka sielu ja lompakko itkee verta päivittäin..
-Aika paljon kaikennäkösiä nippeleitä, puslia, holkkeja, letkuja, kiinnikkeitä, kannakkeita, ehostuksia ja muita pikkujuttuja on tullu värkkäiltyä ja sorvailtua sinne sun tänne. Eihän niitä kaikkia voi millään listata, vaikka mieli tekisi.


Sitte niille ahkerille lukijoille koko tarina, kannattaa lukea loppuun asti ennen tuomiota

Vuosi oli yhteistä taivalta takana ja koulu saatu päätökseen. Menin töihin, tienasin, hankin vuokratallin ja himot jotain projektia kohtaan heräsivät. Piti saada lisää tehoa, mutta 316 oli niin hyvässä kunnossa ja täydellinen käyttöauto pienellä kulutuksellaan etten siitä halunnut mitään jalostaa.
  Etsin sitten ideoita sieltä sun täältä. E30 tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta kun hetken oli sellaiseenkin jo ehtinyt tutustua ja tykästyä. Perus kolmekaksviitosen ostaminen ei vaan houkutellut.  Piti saada jotain tekemistä. Mieluiten jotain riittävän haastavaa jotta joutuisi hiukan pohtimaan ja opiskelemaan asioita. Moottorinvaihto houkutteli, olinhan juuri ollut mukana Alkun Datsunin moottorinvaihdossa (takaveto Sunny+4A-GE).
   Ajatus 1jz moottorista kolmekymppisessä pyöri mielessä, mutta kuusisylinterinen keulapainona ei herättänyt mielenkiintoa. Selailin sitten Jipsun time attack topikkia BeeTeeCeeÄffällä jonakin iltana, kun siellä kävi keskustelu m30 koneen vaihtamisesta johonkin kevyempään. Joku heitti ilmoille idean Saabin B234 moottorista. Erikoinen ehdotus herätti heti mielenkiintoni ja armoton asiaan perehtyminen alkoi. Hetken jos toisenkin nettiä selailtuani tiesin että kyseessä on 2.3 litrainen tehdasahdettu, nelisylinterinen, 16venttiilinen, dohc ketjujakopäällä varustettu mylly. Vakio osilla saisi noin 250hp, ahtimen ja asiaankuuluvien hilppeiden vaihdolla helposti 350hp ja sisuskalut kestäisivät ainakin yli 400 hepoa. Hurjat ruotsalaiset ottavat jopa yli 600 avaamattomasta myllystä. Kun Saab vuonna -94 siirtyi GM:n omistukseen, tuli kyseisiin moottoreihin myöskin GM:n pienempi vaihteistonkiinnityspulttijako, joka on sama kuin esim. Opelin Omegassa, eli Omegan laatikon sovittaminen voisi käydä melko tuskattomasti. Laatikon kestävyys selviäiskin sitten käytössä, kuuleehan niistä omegoistakin kaikennäköisiä juttuja ahdettuina jne..
   Oli kevät 2012 ja projektin aihe oli saatu selville. Saabin kone Bemariin. Sitä vääryyden määrää. Etsintä vastaavista projekteista ei tuottanut juurikaan tulosta. Jossain Keski-Euroopassa on yksi isolla rahalla rakennettu M3 E30 vastaavalla koneella, Driftworksillä jollain samainen kone oli menossa touringiin, mutta projekti kaatui kaiketi sähköhommiin ja kaikenmaailman Kadetteihin ja Mantoihin niitä nyt sitten on tiputeltu muutama. Kuulin jopa juttua että porvoossa joku laittaisi tällaista konetta johonkin. Se on ainoa projekti suomessa josta olen kuullut, mikäli yhtä venettä ei lasketa. Kai niitä on pakko kuitenkin enemmänkin olla.
  Rullaavan E30 korin metsästäminen mieluiten isoilla akseleilla alkoi. Sieltä se löytyi, Kuopion lähettyviltä nimittäin. -85 E30 kunnostetuilla jarruilla, powerflexin puslilla, taka-akselin camber- ja auraus säädöillä, sähkökattoluukulla ja leimattuna 2.7l koneelle. Uudesta koneenvaihdostahan ei tule lisäprosentteja ja nykyyän jarrumuutoksetkin jätetään laskuista, jotenka en nähnyt aiempia muutoksia ongelmana. Puhelimessa sain vieläpä kuulla että lähes kaikki ruosteet on korjattu tai ainakaan myyjä ei ollut löytänyt suurempia.
  Vetoauto ja traileri lainaan, Alkku ja Niko kyytiin ja roadtrippi itään alkoi, kilometrejä taisi tulla yhteensuuntaan lähemmäs 600 kappaletta. Perillä sitten odotti ennakkotietojen ja kuvien näköinen raato, joka päätettiin nykäistä kärryyn ja lunastaa omaksi. Näyttihän se päälleppäin kohtuulliselta. Myyjällä oli muuten mielenkiintoinen E30 M3 replika, ahdetulla 2.7litrasella ja ilmeisen mukavilla tehoilla. Näytösluontoinen poistuminen horisonttiin savun saattelemana herätti mukavasti motivaatiota nuoressa rakentajassa, vaikka läheskään samoihin tehoihin ei nyt pyritty.

Omalla tallilla alkoivat tarkemmat tutkimukset. Olihan siellä ruostetta vaikka perssilmällään kattois. Molemmat helmakotelot kabiinin puolelta ja alapuolelta, kuskin lattia, kontin pohja, taka hiekkapelti jne. lisäksi kaikki sisälokarit (takaa oli paikattu klassisilla ratsupaikoilla). Näin nopeasti mietittynä tuli nuo mieleen. Sitten revittiin kaikki ulos, myös bitumit lattiasta, sähköt ja kojelauta jäivät toistaiseksi. Alkoi kuukauden aktiiviset mätähommat. Useampi kilo miggilankaa taisi kulua..










Kun ruostehommat konehuoneen osalta olivat päätöksessä, hionta, kevyt kittaus vain pahimpiin paikkoihin, lisää hiontaa ja maalaus puhtaan valkoiseksi. Kuvassa vasta jokunen kerros pohjamaalia.



Syyskuun alkuun asti keskityttiin vain koriin, kunnes silloin sattui löytymään muistaakseni Huittisista Saab 9000 CDE 2.3t, joka oli kärsinyt ulkoisesti rankemmasta raekuurosta ja automaattilaatikon turbiini helisi tyhjäkäynnillä. Kilometrejä oli takana reilut 200 000 ja vuosimalli 1995. Omistajanaisen poika sitten oli saanut tehtävän myydä auto pois. Hintaa sovittiin lopulta 600€ ja Saabi ajettiin kotikulmille. Hinta on varsin edullinen muihin tarjolla oleviin nähden. Historiatietojen selvityksellä selvisi että auto on ilmeisesti ollut jonkun leipätehtaan omistuksessa suurimman osan elämäänsä.

Noita 2.3litraisia Saabejahan tehtiin neljänlaisia:
-Vapari 150hp 2.3l
-Matalapaine turbo 170hp 2.3t (garretin t25)
-Korkeapaine turbo 200hp 2.3T (garretin t25)
-Aero 225hp (mitsun TD04)

Haussa oli erityisesti tämä matalapainemalli, valmiiksi ahdettu, mutta kuvittelisin että pienempi ahtopaine olisi saattanut rasittaa moottoria vähemmän sen elämän alkupäässä. Selväähän se oli että lisätehoja siitä sitten puristettaisiin myöhemmin bemarin konehuoneessa. Matalapaineiseen pitää asentaa ahtopaineenohjaus magneettiventtiili täyspaineisesta tai aerosta ja ajaa ECUun uusi softa, niin lähennellään sitä kahta ja puoltasataa hevosvoimaa. Aloitettakoon siitä, luulisi senkin jo johonkin liikuttavan.
   Ajelin Saabilla huvikseni viikon verran, ei se hullumpi auto ollut, löytyi vakkaria, automaattilootaa, automaatti-ilmastointia, aivan virheetön sisusta ja tietysti sitten se moottori. Se olisi  ollut loistava ostos vaikka käyttöautoksikin. Ulkonäkö ja väärävetoisuus vaan häiritsivät. Piti silti jo melkein miettiä, kun oli jo ehtinyt tottumaan tuohon mukavuuteen, että purkaakko vaiko eikö.




Purkaminen alkoi heti syyskuun puolessavälissä. Tarkoitus oli hyödyntää mahdollisimman paljon Saabin orkkis osia, jotta budjetti pysyisi aisoissa. Myös Saabin moottorinohjaus tultaisiin hyödyntämään. Trionic moottorinohjaus on lukemani mukaan täysin ohjelmoitavissa, löysin jopa kaverin joka ne hallitsee. Moottori, apulaitteet, vaihteisto yms eivät tuottaneet ongelmia purkaessa, mutta sormi meinasi karata suuhun, kun tajusin että Saabin moottorin johtosarja on lähes täysin integroitu auton pääjohtosarjaan. Johtoja oli hiukan oletettua enemmän.. Saab ei myöskään ole (tai ainakaan ollut) julkistanut mitään sähkökaavioita siten, että olisin niitä saanut haalittua. Kaikki mitä löysin oli Autodatan ECU pin data sivu, joka kertoi mikä johto on mikäkin ECUn töpsölissä.  Parina päivänä kulutin yhteensä noin 30 tuntia sivuleikkurit kourassa maaten Saabin kabiinissa pää kojelaudan alla ja counter engineeringillä mentiin, eli johto, sulake ja rele kerrallaan nypittiin pois. Kaikki mikä ei ollut moottorin toiminnan kannalta välttämätöntä, sähköikkunoista pissapojan varoituslampun kautta penkinlämittimiin. Keskellä tätä projektia kaverin isä kävi tallilla morottamassa poikaansa, tutki hetken puuhiani ja epäuskoisesti totesi: ”se on hyvä että ihmisillä on kunnianhimoisia tavoitteita”. Lopulta jäljellä oli vain varsin säälittävä johtonippu, jonka nostin kokonaan konehuoneen puolelle ja kytkin tarvittavat. Viimeinen käynnistys Saabissa taisi olla 20.9.2012 tällä jäljellä olevalla johtosarjalla.









Laatikossa karsittuja johtoja.

Kun sähköhomma oli ratkaistu, nostettiin kone ylös, karsin turhakkeet, siivosin vain suurimmat ja ruuvasin kaverilta Mynämäeltä noutamani Omegan vaihteiston siihen jatkoksi. Myöhemmin ostin sitten sen isoimman (240mm) kytkimen ja vauhtipyörän jolla näitä on saanut, tai olihan erikoismalli viggenissä vielä karumpi, mutta budjetti sanoi että aloitetaan tällä, joka oli helposti saatavilla.


Tein valmiiksi lätkät koneenkannakkeiden päätyihin jotka pulttasin lohkoon ja johon sitten heppailtiin kannakkeet malliksi kasaan.


Paikka näytti lupaavalta. Ilman tulipellin muokkauksia koneen keskikohta oli noin 45mm etuakselin takapuolella.


Yksi vastaan tulleista ongelmista oli öljynsuodattimen jalka. Se osui halutussa moottorinpaikassa suoraan hammastankoon. Kun oli tarkoitus saada kone mahdollisimman alas, piti keksiä jotain...


Siihen sitten suunnittelin ja tein öljyn ryöstöpalan alumiinista. Kyljestä löytyy lähtö ja paluu letkujen päässä olevalle suodattimelle, sekä ahtimen öljyletkun paikka. Kierteisiin hydrauliikkatiivistettä.


Kuten arvata saattaa eipä Saabin öljypohjakaan heittämällä sinne mennyt. Aluksi ajattelin että josko joku tuttu hitsaisi uuden purkin kiinni vakio laippaan, mutta sitten muistot m40 koneen halkaistusta alumiini öljypohjasta tulivat mieleeni ja uusi tehtiinkin 2.5mm pellistä, jota löytyi nurkista.

Paloittelin orkkis ö-pohjan siten, että sen sai mahtumaan paikalleen.




Sitten silvottiin, kanttailtiin ja pähkäiltiin ja arkkitehtuurisen oloinen luonnos syntyi. Laippaosa pultattiin mahdollisimman kovin kiinni 10mm peltiin. Vetelyiltä ja taipumisilta säilyttiin kohtuullisesti. Ennen kuin laikkasin laipan keskiosaa auki, porasin siihen reiän, täytin vedellä ja pistin pari baaria painetta. Kaksi vuotokohtaa saumoissa paljastui ja korjattiin seuraavaksi. Lopuksi laippaan reikä ja ylimääräiset pois, paksu korkkitiiviste väliin ja paikoilleen.




Koneenkannakkeet tuli tehtyä vähintäänkin riittävän järeiksi.



Kone osui paikalleen, vaihdekeppi osui melkein reikään, öljynryöstö palikka mahtui paikalleen ja öljypohjallekkin jäi tilaa ympärille, mutta imusarja on tietysti saabissa väärinpäin ja kaasuläppä pyrkii tulipeltiin. Aluksi meinasin että paloittelen imusarjan ja vaihdan kaasuläpän kiinnityksen toiseen päähän. Toinen vaihtoehto olisi ollut uudemman ysisatasen imusarja, jolla kaasuläppä osoittaisi suoraan ylöspäin. Niitä ei sattunut olemaan käsillä sillä hetkellä.




Työnantajani kävi yhtenä iltana uteliaisuuttaan tallilla katselemassa ja heitti idean, että eikö se toimis jos siihen vaan laittaisi mutkan väliin. Tein sopivat laipat, hitsasin sopivat mutkanpätkät väliin ja koeponnistin. Ehjää oli, ei muuta kun asentamaan.


Saabin originaali pakosarjalla turbokin asettui hiukan ikävästi tuonne lohkon kylkeen, jossa sijaitsi koneenkannake. Myöskin mahdollisesti joskus vielä päivittyvän ahtimen kannalta tuntui mieluisammalta tehdä pakoputki valmiiksi ylös asti.


Taas sovellettiin mutkaa ja tein hyvin virtaavan originaalipakosarjan jatkeeksi 180 asteisen mutkan, jolla ahdin nousi sopivasti hiukan ylemmäs. Downpipe on 3” rööriä, sekin varauksena joskus vielä tuleville kunnon tehoille. Ahtimen päähän vaan piti saada riittävän jyrkkä supistin, kaupasta ei löytynyt. Tein sorvissa rullalla pakottamalla 3”-56mm supisteen. Vähän kyllä hävettää ton kokosta ”ahdinta” pitää tossa näkyvillä


Bensapumpuksi tuli bilteman 044 kopio ja suodattimeksi joku tehokkaan Audi A6:sen, suodattimelle tein myöhemmin pannan joka on kiinni pumpun pannassa, jolloin ne ovat tuossa nätisti vierekkäin.


Kaikki vesiletkut ja öljylinjat tuli tehtyä ihan kumiletkuista, sähköt oli melkein kytkettynä ja ensimmäinen versio ahtoputkista oli valmiina, kun ”Isänmaani kutsui minua”. Eli oli aika lähteä inttiin. Viimeisenä iltana ennen lähtöä koitettiin vielä saada romua kasaan koekäynnistystä varten, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Siitä sitä sitten mentiin, upinniemeen merivoimiin. Kuukautta myöhemmin kun olin lomilla koekäynnistys tapahtui. Ei mitään dramaattista, muutama tyhjä kierros ja hörähdys, siinä se pärisi. Pelkällä downpipella meteliä lähti riittävästi ja hymy nousi huulille. Stressaamatta suurempia luotin siihen että öljy ja vesi kiertää oikean lämpöisinä. Mittareita ei nimittäin silloin vielä ollut. Hymyssä suin jaksoi taas paripäivää kunnes intti löi todellisuudella päin naamaa. Onneksi tuli sykittyä riittävästi, että pääsi pansioon laivalle, eli omasta mielestä hyviin hommiin ja vartin ajomatkanpäähän kotoa (lue tallista). Lomat, päivärahat ja energia sijoitettiinkin tähän.

Öljynsuodatin, anturi adapterilla.


Heinäkuussa tuli hiukan muutoksia tallitiloihin. Oma paikka tuolla auton paikalla, kaks kaveria sitten toinen vasemmassa laidassa ja toinen oikeassa. Alareunassa tulevaa työtilaa.




Siinä, sorvikin piti ostaa kun sain töistä halvalla.


Omegassahan on normaalisti kai vaijerikytkin, mutta Bemarin hydraulikäyttöisen kytkimen korvaaminen vaijerilla ei kuulostanut hyvältä, joten ebaystä saapui wilwoodin työsylinteri. Hinnaks tais jäädä 95€


Ja kun sotalaivalla tuli tylsää, hyödynsin vapaa-aikaa tekemällä työsylinterille kiinnikkeen.


Ja seuraavilla lomilla asennus. Pulttasin kiinnikkeet ö-pohjan pulttien alle. Kuvassa näkyy myös downpipen puoliahdas reitti ohjausakselin välistä ja öljypohjan huikea väritys.


Puolenvuoden aikana kun olen intissä viettänyt on sitten saatu pikkuhiljaa aikaiseksi. Vaihdekeppi ja vivusto vaihdevälinlyhentimellä paikallaan, kardaani tehtiin Bemarin omasta, takapää sellaisenaan ja etupäätä lyhennettiin parisen senttiä. Rälläkällä poikki, sorvilla sopiva holkki joka mahtui juuri ja juuri akseliputken sisään pitämään sen suorassa ja liimaa päälle. Bemarin kardaanin etulaippa sattui olemaan sama kuin omegassa oleva.

Pelkääjän jalkatilassa oleva sähkötaulu hoitelee ecun sähköt ja muut moottoriohjauksen sähköt, bensapumpun ja jäähdyttimen tuulettimen. Auton sähköihin on nyt kytkettynä moottorin sähköistä enää ecun ja koneen maa, päävirta, ecun herätejohto, starttisolenoidille menevä johto ja bensapumppu. Lisäksi trionic haluaa nopeustiedon anturilta.


Taas tuli tylsää laivalla, joten tein keskikonsoliin mittaripaneelin.


Bilteman laatuvermeisiin luottaen hain siihen sitten täytettä.




Kaikki liikkumiseen tarvittava alkoi olla kasassa. Heinäkuun 27. kiskaistiin mylly käymään, katsottiin että pyörät pyörii joka vaihteella, kiinnitettiin pelkääjän ovi ja lähdettiin testilenkille. Cola pullo hoitaa jäähdytysnestesäiliön virkaa paremman puutteessa.


Huono video testilenkistä tuli otettua. Nyt oli vielä normi matalapaine softalla. Vetihän se jo noillakin tehoilla ihan mukavasti kolmeykskuutoseen verrattuna Lämmöt pysyivät kurissa koko koeajon ja muutenkin kaikki toimi kuten pitikin, paitsi että öljyletku hyppäs pois suodattimenpäästä. Pitihän se testata, kun paketissa sanottiin, että nämä superletkut eivät tarvitse klemmareita... Nyt on klemmarit. Kerrasta opittiin, kun koeajolla ilman tuulilasia mylly spreijaa öljyt naamalle.

Kun ennen projektin aloittamista etsin vastaavia projekteja maailmalta, löysin driftworksiltä sen yhden touring projektin. Se sytytti, tyhjä farmari kahdella kuppipenkillä ja turvakaarilla. Siitä asti haaveilin touringista, mutta sellaista kun ei sattunut kohdalle, päädyin kaksioviseen. Kun projekti ei kerran valmistunut kesäksi, ajattelin että nyt sitten talven aikana on hyvä vielä kerran riisua kori ja katsoa pohja läpi vielä kerran ja oikein huolella ja samalla maalata se sisältä ja ulkoa. Ryömin sitten joillakin lomilla taas tallin lattialla ja tökin pohjaa ruuvimeisselin kanssa. Löytyihän sieltä vieläkin yksi koriliimalla korjattu paikka jonkun edellisen omistajan jäljiltä. Joma oli samaan aikaan tallilla ja keskustelu levisi hänen touring-M50 swappi projektiinsa, joka on nyt hetken ollut jäissä. Se oli ilmeisesti määrä myydä osina pois, kone oli ilmeisesti jo kaupattu ja nahkasisustaa lukuun ottamatta lupasin sitten ostaa häneltä loput. Nyt siis näyttäisi siltä että pihaan olisi päätymässä facelift touring, s-kattoluukulla, ilman sisustaa, ja konetta. Sehän on originaali 325, joten abs:t löytyy ja pohjakin vaikutti olevan paremmassa kunnossa kuin omassani, menihän se kuitenkin leimastakin läpi parivuotta sitten, kun se viimeksi on katsastettu. Makoilin tunnin liikkumatta auton alla ja katselin aikaansaannoksiani. Paljon on tehty, nytkö se vielä tosiaan kaikki puretaan? Lopputulos pohdinnoille oli kyllä. Jos en sitä nyt tekisi, niin koska muka saisin aikaiseksi ja olihan se korin takia vielä muutenkin tarkoitus pistää paloiksi. Ei muuta kun työkalut kouraan ja viikonloppuvapaat käytettiin tehokkaasti purkamiseen.
   Uusi suunnitelma oli ottaa tästä hyötykäyttöön taka-akseli palkki powerflexeineen ja camber/auraus säädöillään, touringista abs kynkät ja vakaajat siitä jossa vain sattuu olemaan paksummat. Etupäästä vain touringin abs-tolpat olisi tarpeen ottaa käyttöön. Etupalkkia ajattelin kuitenkin vahvistaa samalla, eli hitsata koneenkannakkeiden kiinnityskohtien alle vahvikkeet, kuten tuo toinenkin touring tyyppi on tehnyt.


Syyskuun lopulla sitten haettiin Jomalta farkku




Matot mäjelle ja tutkimaan. Muutama ruostekohta siitäkin tietysti löytyi, muttei silti lähellekkään samoissa määrissä kuin edellisestä. Muutama ilta meni paikatessa. Helmat olivat toki hieman harmillisessa kunnossa. Samalla pientä selvittelyä jälkiasenteisen kaukolukon ja vaihtelevasti toimivien sähkölasien kanssa.




Alkulla oli samaan aikaan menossa talviauto projekti E36 compact. Siihen tehtiin lyhennetyt kääntövarret ackerman kulman nollauksella ja kääntyvyys saatiin jo melkoiseksi. Myös coilovereiden asentaminen ja niillä saatava madallus herätti mielenkiintoa. Kaverilla sitten sattumalta oli purku E36, josta piti hakea talteen tiuhempi hammastanko, navat ja tolpat. Suunnitelmia kääntyvyyden parantamiseksi löytyy. Pulttijaon haluaisin kuitenkin pitää sinä vanhana nelipulttisena, koska vannesuunnitelmat sen vaativat. Hiukan pitää jotain kehitellä. E30 navan tilallehan saa holkilla E36 navan, mutta toisinpäin ei riitä E30 laakerin sisäosassa varaa sorvata pois. Toisaalta jos töissä kävisi isompaan sorviin törkkäämässä tuon koko E36 tolpan alapään ja ottaisin akselista vahvuutta pois.. Se selviää ajallaan.






ylempi e36, alempi e30. Huomaa kuinka akseleissa paksuus ero.


Saabi foorumilta löysinkin sitten edullisesti uudemman ysisatasen imusarjan joka ikiluotettavan internetin mukaan on parempi. Kyllähän siinä etunsa onkin että ahtoputki lyhenee ja sen  ylimääräisen mutkan voi jättää pois välistä.


Siinä se about tähän mennessä näin jälkikäteen muistellen. Nyt kun intistä tuli päästyä niin alkaa toivottavasti tapahtuakkin. Suunnitelmissa keväälle nyt ainakin:
-korin hiekkapuhallus pohjan ja konehuoneen osalta
-kaaret sisään
-kone kyytiin ja siistimmin vähän kaikki


Tähänastisen pätkän kirjoittelin tosiaan jollain sotalaivan merireisulla punkassa löhötessäni. Tuleva on vaihe kerrallaan selostettua toimintaa kirjoiteltuna sitä mukaan kun tuli tehtyä.


Kori siis tuotiin talliin sisään, riisuttiin, laikattiin suurimmat ruosteet mäelle ja hitsuuteltiin kasaan. Pohjassa oli useampi paikka ja molemmat helmat tietysti muovihelmojen alta mätiä.



Helpotti kummasti helman laittoa kun kallisti vähän





Kuskin lattiaa laitettuna



Takalokarissa pari paikkaa


Kun hiekkapuhallus tuli mieleen kaverin hyvästä tarjouksesta, ajattelin että pitää se pohja sitten katsoa kunnolla läpi. Olen saanut jostain käsityksen, että hiekkapuhallus venyttää ja kuluttaa peltiä melkoisesti. En myöskäään tiedä mitenkä alustamassa lähtee puhaltamalla irti. Lähteekö ollenkaan vai toimiiko kuten kiveniskusuojan kuuluu, eli vaatii kuutioittain hiekkaa irrotakseen pohjasta. Meinasin että varmaan vältytään pahalta pohjan veltostumiselta, jos hiukan autan ennakkoon ja rapsutttelen suurimmilta alueilta tuon alustamassan pois valmiiksi. Eihän auton alla kukaan jaksa sellaista tehdä, jotenka nostettiin se sitten porukassa kyljelleen.



Se oli ehkä kätevintä tähän asti. Jatkossa teen mätähommatkin näin jos niihin ryhdyn. Massa muuten lähtee pohjasta todella kätevästi ihan bilteman talttasarjalla. Muutama taltta ja rälläkkä lammellilaikalla teroitusta varten viereen ja lykkimään. Mikkolle kiitos rapsuttelu avusta.

Päivä tai pari niin jo alkoi näyttää kohtuulliselta. Takapenkin pohjasta löytyikin vielä yllätys mätäpaikkoja kuten myös kuskinpuolen takalokarista.







Myöskin akkukotelo oli ihan näppärästi paikattu joskus... Uusiks meni.



Käsijarruvaijerien suojaputket oli tietysti varsin happamat. Pitänee siis vaihtaa tuo viiminen 15cm uuteen.



En tiedä onko hyvä vai huono idea, mutta kuvittelin helpotttavani omaa työtäni, kun laitan puutulppia koteloissa oleviin reikiin, jotta ne eivät sitten ehkä olisi niin täynnä hiekkaa. Tekosyy saada jotain sorvattavaa ja vanha harjanvarsikin pääsi hyötykäyttöön. Hiukan menee kevyemmin kuin joku rauta



Alumiiniherkkua tuli myöskin ostettua



Oli pakko päästä pois näistä kori hommista aina välillä. Tuohon ysisatkun imusarjaan minulla ei ollut sopivaa yhdettä ahtoputkelle, joten piti hiukan kehitellä. Ruuvasin sen paikoilleen koneeseen ja huomasin, että kaasuläppä tulee siinä melkoisen ylös. Silikonimutka letkuyhteessä olisi varmasti liian korkea, joten päädyin tekemään metallisen mutkan kaasuläpältä kohti auton keulaa. Ensin sopivaa putkea joka osui kaasuläppään ja siihen pieni laippa ympärille.



Siihen sitten motonetistä simonsin 3" mutka sopivan näköiseen kulmaan. Reijät laipassa ovat hahlot, eli suuntaa voi hiukan vielä säädellä, kun tietää mihin putken pitäisi osoittaa. Letkuyhteen hitsailen kiinni vasta, kun tiedän pystysuunnassa oikean suunnan.



Ongelma joka tänä iltana koki ratkaisun, oli typerä alkuperäinen termostaattikotelo, joka osoitti suoraan kohti tulipeltiä ja jonka takia edellisessä korissa tulipeltiä pitikin hiukan muotoilla. Kuvassa vasemmalla termarikotelo.



Hetki kaverin kanssa pähkäiltiin että mitenkä tuon fiksuiten tekisi. Taasko joku alumiinihitsari olisi tarpeen? Lopulta ratkaisu oli pala 8mm lattaa ja turvakaariputken pätkä. Uusi letkulähtö itsetehden raudasta olisi siis helpoin ratkaisu. Tähä saisi helposti putken sitten osoittamaan suoraan koneesta ulos. Piirsin originaalista laipan muodon ja katsoin epäkeskeisesti olevan termostaatin kohdan latikalle, leikkasin laipan noin suunnilleen ja Alkku hitsasi putkenpätkän siihen pystyyn.

Aihio VS. Original



Seuraavaksi sorviin kiinni putkesta ja tiivistepinnan plaanaus. Myös reijän sai siinä sitten kätevästi keskelle putkea. Valitettavan epäfotogeeninen poranterä kun on ruostetta pinnassa.



Sisäterällä reikä sopivaksi ja hiukan onkaloa tuohon sivuun, jotta se pieni nipukka siinä termostaatin reunalla mahtuisi elämään. Myös putkeen sai samalla näppärästi olakkeen.



Lopputulos vaikutti toimivalta ja reijät sattuivat kohdilleen.







Nyt kun sitten on herätty uuteen päivään ja vuoteen, niin pistetäänpä pari kuvaa samalla mätähommista.

Tässä nyt tätä takakaarta. Ei ehkä ensimmäisenä hahmota, mutta möhnän kerääntymistä ja täten ruostumista aiheuttava kantti tuli ajettua koko matkalta pois ja sisäpelti hitsattua tuohon ulkopeltiin ihan tuosta reunasta, mutta sisäpuolelta ja riittävällä palolla, niin on hiukan varaa hioa muotoon, jos tuli töpättyä. Parin sentin kaistaleen sisäpeltiä joutui molemmilla puolilla vaihtamaan koko matkalta.
Vasemmalla raakaa tuotosta ja oikeanpuolista jo hieman hiottu. Kun auto käännettiin oikeinpäin, ei eroa ulkopuolelta edes huomannut. Ei ihan niin nättiä saumaa kun voisi olla..



Yhdestä kohdasta kun joutui ulkopeltiä korjaamaan, jätin sisäpellin niin isoksi, että on sitten varaa leikata. Siinä tämän päivän ohjelmaa.



Johdon läpivienti vähän levinnyt. Sekin korjataan ja tehdään reikä, sillä peräkoukku pysyy!





Akkukotelo ja pala takahiekkapeltiä vaati uusintaa. Harmi kun ei ollut riittävän isoa pellin palaa että olisi saanut kanttaamalla tehtyä ja olisi säästänyt saumoissa.





Jep ja sitten talliin --> Ohjelmassa tosiaan tuo takakaari loppuun ja jos vaikka loput rensselit saisi kopasta purettua tänään. Sähöt varmaan jätän kyytiin, ei nappaa repiä niitä läpi siitä tulipellistä...

Tästä lähdetään hiekkapuhallukseen. Huomenna takaisin!

Nyt on sitten revitty sisältä aikalailla kaikki ulos. Vähän on tämmöistä käsistälähdön meininkiä, kun nyt yhtäkkiä visiona silmissä onkin jos vaikka siistiksi yksiväriseksi tehty sisusta ja kaaret. Niin että voi vaikka ilman mattoa ajella jos siltä tuntuu. Aika näyttää mimmosta tulee.. Nyt on kuitenkin suhteellisen turvallista lähteä puhaltelemaan, kun ei tarvitse kauheasti varoa osumasta mihinkään.

Sähkötkin tuli sitten revittyä pihalle.



Ruutupaperi oli päässyt loppumaan..



Samallahan sen puhaltaa sitten sisälattiankin.



Konehuonehan oli myös puhalluslistalla.



Laikka lipes kontin lattiaan. Siihen on nyt sitten hyvä tehdä kaukalo, johon pohjalle turvatankki, kerääjä ja pumput.



Alle virittelin tuollaiset hiukan isommat ostoskärryn pyörät. Nyt on helppo liikutella tallissa edestakasin. 13" vanteet voi olla jo vähän soukat eikä se s14 keulakaan välttämättä ihan suoraan sovi :rolf:



Jaa niin ja K_olli kun samojen ongelmien kanssa painit, niin tuohon nopeussignaalin jännitteen nostoon saa tehtyä ihan transistoreilla boksin väliin. Tai tätä minä ainakin meinasin yrittää. Tietääkö joku täällä bmw e30 nopeus signaalin jännitteen? Täällä lisää kun kelaa level conversion kohtaan.

Näistä jännitteistähän ei tarvitse välittää. Riippuu vaan vastuksista.


Tuli tosiaan puhallettua ja todettua hyväksi että kaivettiin se massa suurimmaksi osaksi jo omassa tallissa pois. Takakaarien terveisiin kohtiin ja etu iskaritolppiin pitikin sitten jättää mömmöt sisälle, kun aikataulu ja kohtuullisuus tuli vastaan. Ehkä pari huolimattomuuttakin löytyy, mutta eiköhän se harjalaikka nekin korjaa kun päästään taas touhuamaan. Muuten sitten olenkin lopputulokseen tyytyväinen. Ruskeus kuvassa on muuten pääosin hiekkaa eikä ruostetta :jep:





Sitten puhaltelun jälkeen halliin, jossa pyöriteltiin kyljeltä kyljelle ja imuri lauloi joka välissä. Valmiina maalaukseen.





Viimeisenä sitten maali päälle ja yöksi kuivumaan. Aloitin valkoisella epoksilla, mutta eihän sitä tietysti riittänyt loppuun asti, joten harmaata saatiinkin varastosta vielä kahdeksalta sunnuntai iltana. Korissa valkoiset osat hiekkapuhallettu ja maalattu. Pari harmaan maalin läikkää tuli helmoihin ja perälautaan. Katto ja kyljet siis jätettiin rauhaan.





Alustan osiin riittikin vain harmaata.







Tulikin vasta päivää myöhemmin kuskattua se takaisin kotiin. Siellä se odottaa huomista, valmiina vasta puhaltaessa paljastuneiden muutaman mätäpaikan käsittelyyn.



Jeejee, mätähommat finaalissa! Seuraavaksi sitten hipostelemaan vielä pohjan puolelle huolimattomuudet pois ja sitten saakin laittaa uutta maalikerrosta.

Kuskin jaloissa oli tämmönen keissi





Bemarissako muka olisi mätä iskaritolppa tai akkukotelo. Ei oo mahollista.. Vähän piti poistaa hetkellisesti palkkia pois edestä, että sai leikeltyä mädät pois.



Tuon kolmeykskuutosen kanssa tuli todettua, että madallettuna 16" ottaa kiinni siihen lokarin puolelle tulevaan akkukotelon kulmaan. Akku on tulossa kuitenkin takakonttiin, joten tein samalla hiukan tilaa lokariin tämösellä ratkaisulla.



Nyt näppärästi vasta tässä vaiheessa rapsisin turhat kiinnikkeet pois konehuoneesta.



Viimeinen tunkinpaikka korjattu



Rupes tossa iltapäivällä nyppimään tuo autossa oudoissa asennoissa röpöttäminen joten keksin tehdä kerääjätankin. Tilavuutta on 2.2 litraa. Sorvissa tein pikaseen yhden nipan, hitsuutin kiinni ja pistin pöntön vesiämpäriin ja letkulla paineilmaa sisään ja kaksi pientä kuplasoiroa piti tukkia. En ihan noin positiivisesti ajatellut vielä ennen testiä, kun katsoin saumoja...





Tässä jotain visiota konttiin syntyvästä tankki/pumppukaukalosta. Siirtopumppu tuohon tietysti vielä. Se tulis tonne pohjalle ja tuon pää pumpun voikin nostaa vähän tohon ylemmäs laitaan kiinni.



Sitte tuli jostain syvältä kaverin datsunin alta tä tunnettu "ai eks sä uskalla" kommentti :rolf:




Hiukan tuli spexailua tuon laatikon kanssa. Nappasin askin irti ja otin muutamat mitat ylös. Kuvassa siis kiinnitypinnasta akselin kärkeen jos joku ei havaitse.



Seuraavaksi kun aikaansaamattomana katselin tuota moottoria, niin pisti silmään originaali bensakiskon tulopuolen banjon reiän koko. Mielessä oli laittaa 10mm kuparilinjat ja jos sen toisessa päässä on 4mm reikä rajoittamassa, niin ei varmaan kovin paljoa ole hyötyä putkikoon nostosta. (paitsi virtausvastuksen pienenmisessä hitaamman virtauksen takia) Otin pultin ja mutterin joista tein siihen tilalle suoran yhteen, johon 8mm reikä ja 10mm letku sopii päälle.





Ja kun tähän farkkuun nyt tulee tehostettu ohjaus, niin ruuvasin saabin tehostajanpumpun vielä koneenkylkeen (vasen alakulma). Piti ostaa purkuosa, kun oma unohtui Saabin konttiin kun se koppa lähti paaliin... :rolleyes: Kaipaa vielä puhdistusta..



Takakontin pohjaan hain peltiä ja piirsin ja leikkasin sopivan palan, josta sitten sen tankin kaukalon saa kantattua ja hitsattua kasaan. Mikko sen vissiin jo kanttailikin päivällä, lopputulosta odotellessa.





N|balta sitten polyuretaanimaalia tuonne pohjaan niin saadaan toivottavasti nätti ja kestävä. Tuo kun on puolikiiltävää, niin joutuu vielä lakankin vetämään päälle..



Lampputolpan alapää vaikutti sopivankokoiselta uusien takaiskaritornien materiaaliksi...



Hyvä neuvo puukkosahan ohjekirjasta :jep:




Jatkuu

[väizki]

Juu oli tosiaan tuossa Tammi-Helmikuussa (2014) pieni taloudellinen vaje ja motivaatiokin pääsi karkaamaan muualle muun elämän myllertäessä. Alkaa taas onneksi asiat palautumaan kohdalleen ja kun töihinkin pääsin, niin ehkä alkaa romuja taas kerääntymään nurkkiin. Kun tässä on elämänkertatopicista puhuttu, niin kerrottakoon että ajelin pajerolla tuossa marras-tammikuun, hauska oli kömpiä tuossa pusikoissa, mutta eihän tommosella maantieliikenne kovin mukavaa ole. Se kaipasi vielä leimaakin, joten tuli myytyä se eräänä päivänä ja alle vuorokauden kuluttua sain töitä, jonne pääsy vaati auton. Nettiauto kuumaksi ja lähin BMW E36 hakuun. Ihan kiva vehje, mutta ois varmaan tarvinnu hakea vähän kauempaa, niin ei olis ihan noin huonoa tarvinnu ostaa..

Sitten aiheeseen. Edellisen päivityksen jälkeen en juurikaan tehnyt mitään. Nyt sitten alkanu taas tapahtua edes jotain. Suunnitelmat turvakaarista ja tyhjästä sisustasta piti nyt lykätä myöhemmälle, kun varaa kaariin olisi ollut vasta niin myöhään ettei tämä olisi ajossa tänä kesänäkään. Jotain mukavan kisahenkistä sinne sisustaan pitää silti keksiä, eikä sinne mitään täysverhousta kuitenkaan laiteta. Visiot kehittyy..

Eli laatikko tuli takakonttia varten


Taka iskaritorni leikeltynä putkesta ja hepattuna kohdilleen. Nyt pitäis normaali coilitolppa mahtua siihen.


Torni ja tankkikaukalo hitsuuteltuna paikoilleen. Hiukan paksumpaa peltiä laitoin tuohon iskaritornin ympärille, niin jakaa sitten sitä painoa ehkä vähän nätimmin. Pitää varmaan joku poikkituki vielä siihen sovitella tornien väliin.


Tästä vielä kaukaloa hiukan tarkemmin. Noiden tulppahitsien alle laitoin huonekaluputkea, suunnilleen 20x40mm. Taakse runkopalkkeihin kiinni poikittain ja siitä sitten tuo toinen eteenpäin. Laatikko kesti notkumatta itseni about 85kg siellä pohjalla hytkymässä, vaikka 0.7mm peltiä onkin. Tosiaan tuolta kuskinpuolelta jäi parikymmentä senttiä laittamatta, kun pääsi taasen kaasu loppumaan.


Ja toisen puolen.


Tukivarsista revin puslia irti, kunnes kuumailmapuhallin antoi savut ja homma loppui. Strongflexin keltaisten polyuretaanipuslien pitäisi huomenna olla kourassa. Myös jousilautaset poistin, kun taitavat vähän turhiksi jäädä.


Kaverin talviauto koki kovia ja lunastin siitä sitten jakarat ja vyöt. Punaisia sabelttejä löytyy kahdet ja nuo vihreät oli jo valmiiksi omassa varastossa.


Viimeiseksi kysymystä noista iskareista. Tietääkö joku, että onko BC-racingin ja K-sportin korkeusäädettävät tolpat suunnillen samaa kamaa? Mallailin r32 skylinen etupään K-sportteja tuonne taakse ja olisivat vallan mainion pituiset, säädettävine iskareineen ne voisi jopa saada sopivaan jäykkyyteen. BC:ltä vaan tuntuu saavan mukavammin setin sovellettua (ja satasen halvemmalla). Eteen E36 tolpat E30 camber yläpäillä ja taakse skylinen etutolpat löysemmillä jousilla. Katselin että jossain E30 rata-alustassa oli 8kg/mm jouset joka kulmassa joten siitä meinasin itsekkin lähteä liikkeelle.  On myös tuollaisesta S2b Schwitzeristä tässä käyty kauppaa, saas nähä jos sitten vaikka peltisatsia vähän samaan kasaan väkerrettäis. Onko joku leimannut autonsa pedalboksille? Tulin tuossa miettineeksi, että sillä saisi mukavasti tilaa tuonne konehuoneeseen kun tuo tehostaja ja pääsylinteri siellä tosiaan oli aika likellä downpipea...

Kuvan alustan osat maalasin nyt epoksikerroksen päälle kahteen kertaan mustalla polyuretaani maalilla. Aika kivan kiiltävää tulosta näkyis tulevan, vaikka pensselillä laiskuuttani vetelin. Vielä maalattavien listalla loppu auto





Sitten tein sen jostain apinoidun koneenkannake vahvistuksen. Olisi pitänyt tajuta ottaa kuva ennen maalausta niin olisi voinut saada selvääkin siitä, mitä on touhuttu.



Taka iskaritorneihin hitsailin vielä yläpäät paikalleen ja kylkeen lätkän poikkituen kiinnitystä varten. Samalla sitten vielä viimeksi kesken jääneen tankkikotelon jatkoin loppuun.



Herkutkin tulivat kotiin, seuraavaksi pääseekin niiden kimppuun





Pitänee kysellä hiukan jälleenmyyjiltä mittoja noista bc:n r32 ja r34 etutolpista. Jos tosiaan pitää paikkansa että beeceellä olisi k-sportteja pidemmät..

Alkais pohja olemaan kuosissa, tein talliin sopivan kopin ja vetelin ensin epoksin päälle kiveniskusuojaa ja sen perään kolmisen kerrosta polyuretaanimaalia.







Lopputuloksena kiiltävän valkoinen.

Seuraavana vääntelin jarruputken paikalleen. Tulevasta ehkä kertoo tuo mutka jonka se tekee kabiinin puolelle tuossa vaihdekepin seutuvilla. Taakse pitäisi vielä löytää/teettää teräspunosletkut tuosta haarapalalta satuloille. Kun en taas tiedä, että onko sillä 30cm putkenpätkällä siinä välissä mitään merkitystä, aion vetää letkulla kokomatkan. On ainakin vähemmän ruostuvia liittimiä sitten välissä..



Polttoaineputket tein nyt sitten ainakin riittävän järeästä putkesta. Oli samanhintainen metri kuin kokoa pienemmällä, joten meinasin että tuskinpa siitä haittaakaan on.



Taka-akseli, ei niin douppi ku vois olla ja se ajoperäkin on vielä tuolla hyllyssä, aloitetaan tuolla avoimella..



Vähän täältä vielä uupuu



13" menis näppärästi



Oh what have I done..
(väri ei ihan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Lähellä porschen 22R:ää tuo sävy kuitenkin on)



Sisustasta tuli semisiisti valkoinen. Ihan sillä samalla polyuretaanimaalilla kun pohjakin.





Sitten sähköjen kimppuun..

Hiukan on ollut tämä perinteinen "ei oo paljoo ehtiny" meininki päällä. Jotain pientä kuitenkin tullut puuhattua.

Hammastangoksi tuli E36 korimallin tehostettu, tasavälitteinen keppi. Pientä putsausta kaipasi ennen asennusta. Ohjausakselihan sopi pienellä lyhennyksellä paikalleen, kuten yleisessä tietoisuudessa taitaa ollakkin.


Sähköissä on hiukan paikalleen punottavaa.


Mamasanilta onnistui ongelmitta hieman sovellettu alustasarja BC:n BR sarjasta. Alustajumppaa onkin nyt suoritettu siinä määrin että voisi melkein laskea pyörilleen. Vain takaiskareiden alapäihin pitää tehdä puslat. Jos jollakulla on 40mm polyuretaani tankoa niin voidaan käydä kauppaa.


Koneenkin nostin kyytiin viimeviikolla. Siitä tuli nyt lohko maalattua, lisättyä ohjaustehostimen pumppu, siistittyä sähkösarja, ahdin soviteltu uudelleen paikoilleen ja hiukan trimmailin vesiletkujen yhteitä, jos vaikka saisi hiukan väljemmin ne kuin viimeksi. Tuo venttiilikoppa ei nyt oikein vain istu tuohon mintunvihreään, joten pitänee maalata sekin uudestaan. Toisaalta värimaailma on ihan sieltä sun täältä revitty muutenkin..


Ahdasta on edelleen. Pitänee sitten seuraavan ahtimen kanssa hiukan kehitellä tuota pakosarjaakin.


Tankki on kaukalossa ja pumpuille on tehty telineet. Asennusta vaille vain. Kuvasta puuttuu myös tänään paikoilleen lykätty kojelauta.


Hiukan pitäisi nyt motivoitua muutamaksi illaksi bensalinjojen ja sähköjen kanssa niin saisi taas myllyn käymään. Tekemistä ei nyt kauheasti edes olisi, mutta tällä etenemistahdilla saa nähdä koska leimataan.. Loppuviikko Mantorpissa, Juhannus luonnollisesti saaristossa eikä se loppukesäkään mikään väljä ole aikataulultaan. Toivottavasti ennen talvea.

Alussa kutsuin tätä elämänkerta threadiksi. Tästä pala sitä puolta kun alkukesän yönä tallilla oltiin turhan tehokkaita. Vaikeita nuo lääkärit ku ei tikkaustakaan sanota tikkaukseks



Ja sitten aiheeseen ni päästään kertomaan niistä uusista palikoista!

Saabin jäähdyttimessähän oli erillinen paisuntasäiliö ja sen sijoittaminen tuonne konehuoneeseen tuntui hankalalta. Sinänsä ylimääräistä roinaahan sekin vain on, joten ulkonäkösyistä hain sitten us-partsilta Griffinin korkillisen jäähdyttimen. Saattaahan se jäähdytystehoakin hiukan parantaa..



Ettei Mikkolta loppuis hommat kesken niin piti sitten hiukan pätkiä putkia ja mutkia.



Hokkuspokkus ja simsalabim



Joku sitten taas pääsi aukomaan että ei ne letkunpätkät kestä kovia vesiputkia, joten kannakeaihio alkoi muodostumaan. Ruuvataan kaasuläpän pulttien alle.



Kojelauta ja ecu viriteltyinä paikoilleen. Ecun alle puuhasin tuollaisen alumiiniläpyskän mihin saa sitten ne moottorinohjauksen sähköt niputtaa kiinni kun siihen jaksaa ryhtyä.



Tänään sitten käytin huolellisesti nelisen tuntia kun tein puhaltimelle kiinnikkeet. Kai se itse puhallin täytyy niihin vielä kiinnittää, vaikka hyvin tuntuu pysyvän ihan kun kiristää vain nuo raudatkin..



Konehuone nykyään. Venakoppa ja imusarja ainakin vaihtavat väriä vielä.



Joskus on ihan kiva tulla töistä kotiin..



Paketista löytyy Driftworksin aarteita. Toimitus oli luvattua nopeampi ja tavara hyvin pakattu.



Ja sinnehän ne meni



Joku tarkka tietysti saattoi huomata, että on sinne ruuvailtu välijäähdytintäkin jo kiinni, jonka senkin hain siistimpää lookkia varten ja tietysti tulevan ahdinpäivityksen varalle. Turhahan sitä Saabin mallia olisi ollut enää sinne tunkea..

Takaiskareihin sorvailin pariviikkoa sitten shore 90 polyuretaanipuslat metalisella keskiholkilla. Jätin tuollaisen kauluksen siihen holkkiin, josko se hiukan tukisi tuota kiinnitystä eikä pultit olisi niin kovilla.





Takapää kun oli pyöriä vaille valmis, valmistui etupäähän palikoita. 5x120 -> 4x100 adapterit, joissa on jokainen pultti käytössä, eikä millään epäkeskopulttipalikkahökötyksellä ja keskittävä keskireikä tietenki.



Ja jarrut mahtuu. Sen verran ahdasta oli, ettei se 3mm paksu vannepaino saanut osua jarrusatulan kohdalle, eli siltä osin uusiks meni..



Puhaltimen termostaatti oli näppärästi m22x1.5 kierteellä ja alkuperäsessä paisarin letkun yhteessä oli 19mm reikä sisällä. 20mm terällä kairasin sen hiukan isommaksi, tein kierteen ja kappas kun tuli kaks kärpästä yhdellä iskulla. Tulppa ja termostaatti!



Keskiviikkona venytettiin falkeneita



Tänään sitte vuoden leijumisen jälkeen koppa makaa omilla tassuillaan.



Sähköhommat on ehkä hiukan yli puolenvälin, ahtoputket, yksi vesiputki ja imusarja/kaasuläppäpuolen näpertely puuttuu liikkumisesta. Onhan siinä tietty sitte kaikkea pientä vielä ihan riittävästi

Sähköpaneeli rupes keräämään roinaa kyytiinsä. Lisätty siirtopumpun ja flektin rele, sekä tietysti tarpeellisia sulakkeita ja paljon piuhaa. Vihdoinkin kun jaksoin oikeasti ruveta paneutumaan bemarin ja saabin sähkökaavioihin, löysin suuren osan tarvittavista varoitusvalojen ja checkpanelin johdoista, sekä vastaavuudet saabin sarjasta. Jos vaikka saisi edes osan kojelaudasta pimenemään kun auton starttaa.


Eteen tuli uudet hellan h4 umpiot välijäähyn ylösalaisen asennuksen takia ja onhan ne sinkkulamput aika hauskan näköiset ja hiukan poikkeavat muusta :think Uusissa umpioissa lasi oli hiukan pulleampi kuin orkkiksissa. Lampun runkoja piti siis muokata ettei tulisi mulkosilma efektiä. Saattoivat pienen mallauksen perusteella upota liikaakin, mutta helppohan tuonne on sitten vaikka nylonista sorvata sopivat fyllit väliin.


ja tietysti pitkän paikka pois. Näppärimmät varmaan arvaa että ne maalattin vielä mallauksen jälkeen.


Hiukan piti maskiinkin kairata tilaa coolerille. Mietinnän alla on, että pitäiskös tuo välijäähy maalata mustaksi tai ainakin sen päät. Itseä häiritsee tuo kiiltävyys maskin takana. Kuitenkin ajatus on näyttää joltain muulta kuin siltä abc:n civikkimieheltä jolla on maailman isoin välijäähy sinisillä silikoneilla melkein puskurin etupuolella ihan vaan että näyttäis ahdetulta. Itselleni mielenrauhan turvaamiseksi perustelen tuon ison välijäähyn sillä että se oli halpa ja sopivasti saatavilla ja saattaahan se koitua hyödylliseksi tulevan tehotavoitteen lähestyessä. Mä näistä mitään tiedä, teen vaan.


Sitten se imusarja/kaasuläppäongelma. Kiinasta halpa yleismallinen kaasuläppä tilaukseen ja heti paloiksi ja pätkiksi.


Hiukan mutkaa mallaillen. Harmi kun noita alumiinisia ei ihan hirveen jyrkkiä löydy.


Jyrsimestä putkahti adapteri imusarjan ja kaasuläpän väliin. Hemmetin näppärä ostos tuokin kapistus. Vähemmän käyttöä kuin sorvilla, mutta kun sitä tarvitaan niin ei menetetyt käteisvarat enää harmita.


osus ja uppos. Maalausta vaille valmis


Kun alumiinin hitsailuun päästiin, niin griffinin lähtö piti muuttaa vinosta suoraksi ja hiukan pienemmäksi. Mikko taas kiltisti hoisi homman kotiin.


Lisää puhtia piti ostaa kun halvalla sai. Taitaa mennä asennukseen vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Ei mitään hajua paljonko näissä on nuo toleranssit, mutta pituussuunnassa tässä hx35 ssa oli väljää noin 0.05mm ja uudessa hx40 superissa oli 0.04mm. Hyvä olla hyllyssä tommonenkin muistuttamassa tavoitteista.


Ja Toyotasta vaihdekepinkumi. Tämä oli tuottanutkin jo hiukan päänvaivaa, kun ei oikein kehittynyt visiota, millä tuon reiän asiallisesti tukkisi. Pakkilukko, joka on omegassa varsin massiivinen mötikkä kepin juuressa, koki valitettavasti kadotuksen, mutta tuon vaihteiston muutenkin huonolla eliniän odotuksella tuskin ehtii montaakertaa vahingossa vauhdista pakille ennen kuin siitä on jo muutenkin rattaista hampaat putoilleet.


Tallilla tehtiin hiukan muuttohommia ja samalla sitten rakentelin reilu 16 neliötä hyllytilaa. Ei paljon parempaa fiilistä löydy, kun se että on taas hyllyillä tilaa ja työkaluilla omat paikat.


Vanhakunnon intissä tehty mittaripaneelikin heräsi taas eloon. Lisäyksenä on tullut Innovaten lambda. Pitänee opetella että miten saa hyödynnettyä tuon kapeakaistaulostulon tuolle moottorinohjaukselle, vai saako..



Valot sain kytkettyä. Pieniä muutoksia tietysti piti tehdä, kun noissa hoonelosissahan ei saa pitkä ja lyhyt lanka lämmittää samaan aikaan, ihan rakenteellisista syistä. Rele väliin, niin jo rokkaa.




Suuntaus tietysti tekemättä, mutta kyllä sieltä nyt ainakin about oikea kuvio tulee


Aika siisti ainakin tällä puolella omasta mielestä. Jonkun pissapojansäiliön joutunee tuohon vielä virittelemään kun piuhat tulee valmiiksi seutuville. Tai sitten ryhdyn ahkeraksi ja johdotan sen johonkin piiloon. Sitä on aikaa miettiä kun koppa on maaleissa ja kone käy.


Kaasuläppä valmiina. Tänään sain kaasuvaijerin viriteltyä paikalleen ja toimintaan. Huomaa asentoanturin sovitelevy+tarvittavat korotusholkit. Ei ollut kiinanpojan tekele sopiva boschille. Tietääkö joku täällä muuten mitä eroa on kahdella boschin asentoanturilla. Toisen osa nro. loppuu 001 ja toisen 004? ysisatasessa on eri kuin ysitonnisessa.


Ahtoputket tein nyt ensiversioiksi ihan karusti raudasta. Liekkö sitten mielessä niin kova kiire testistartille vai opiskelijan budjettivaje kun ei voinut alumiinisia teettää. Suorempaan hitsailin vielä jälkimuistisena tyhjäkäynti-ilman letkun yhteen sekä imulämpöanturin paikan. 10x1,25 kierteellä


Jakkarat olis paikallaan. Pelkääjän vyönkiinnikkeet on vielä laittamatta. Pelkääjälle vois kai myöskin tehdä semmosesta pienikuvioisesta turkkilevystä jonkun jalkarampin ni on jotain mistä ottaa tukea. Pitää mitottaa se paikka sitten jonkun keskivertoihmisen mukaan, eikä tämmösen kaksmetrisen. Hiukan nyrpisteltiin kun ei kaveri ylettynyt kytkintä painamaan pohjaan asti.. (penkeissähän ei siis ole etäisyys säätöä, koska eihän sinne mahtunut kiskoja väliin kun ne piti asentaa niin alas että mahtuu täyspitkä ihmisruho istumaan kypärä päässä.)


Aika näppärästi nuo olkaremmit sopii tuonne poikkitukeen.


Kojelaudassa alkaa olla rensselit odottelemassa starttia. Plussa johtoihin pitää tehdä vielä liittimet tuohon ison plusjohdon päähän kun tulee kontista, ja asentaa nyt kirjekuoressa matkaava imulämpöanturi. Jos jonkun pulttien kireyskierroksen vielä kävisi niin saisi avaimesta vääntää. Öljyt, glykolit ja bensat on jo kyydissä.


Ja ennen ku joku kerkee taas huutelemaan et hei sul on ihan pölöt ahtolinjat ku ei sulla oo oikeeta ahdintakaan. Vastaan siihen että niin on ja näyttää typerältä omastakin mielestä. Saatan vielä muuttaa niitä, mutta yön pikkutunteina naputellut ebay tilaukset johtivat tälläkertaa tähän.



Vielä kysymys fiksuille: E36 napaan ei sovi E30 abs anturi, se on liian lyhyt, muuten passeli. E36 abs anturiin taasen menee kolme johdinta jotka ovat huomattavasti vieläpä ohuempia kuin E30 anturin kaksi johdinta. Vastaako jokin e36 anturin johdinpareista E30 anturin johtimia pulssin napaisuudeltaan, jännitteeltään ja muilta ominaisuuksiltaan siten että e30 abs boksi sitä ymmärtäisi vai löytyisikö sopiva anturi esim e34 korista? Onko joku muu kohdannut saman ja ratkaissut asian muuten kuin heittämällä aabeeässillä vesilintua?

Myönnän lipsuneeni kuvien laadussa kännykkäkameraan tässä ajanmyötä ja lupaan yrittää parantaa tapojani. Tästä jotain kuvasaastetta fiilistelystä johon tämä talli-ilta aikalailla upposi.









Hiukan on taas puuhattu. Aika homma noissa korin ja luukkujen pohjatöissä on ollut ja aikaa on uponnut. Toisaalta se edistymisen tunne jonka huomaa kun iso kasa osia vaihtaa väriä on melko palkitseva.

Takaluukussa oli hiukan paranneltavaa, eikä parempaa sattunut silmiin osumaan, jotenka tuosta tehtiin vielä pikku hitsailulla soiva peli.




Ovipahvejahan minulla ei tähän ollut, joten edellisessä työpaikassa päätin näppäränä poikana hyödyntää laser leikkuria ja kanttaria. Piirtelin siis solidworksillä kuvat etu ja taka ovipahveista ja toteutin visiot 1mm merialumiinista. Nyt on vihdoin aika mallailla ne paikoilleen ja odotettua pienemmillä viilailuilla niistä saatiin sopivat. Harmillisen herkkä vain tuo käsittelemätön alumiinipinta vaikka tyyliltään sopivaa race henkisyyttä ehkä luokin. Täytyy pohtia josko ne lakkaisi tai teippaisi/kalvottaisi paremman kulutuksenkeston toivossa..





ja valmiit palikat vintille odottamaan asennusta


Kylkiputki sen olla kuuluu! Vielä vailla siistimistä ja ympäryspeltiä, jonka turvin voi sitten hiukan kairata muovihelmaan vielä tilaa lämmölle .


Hydraulikäsijarru ahdisteli keskikonsolia, eli muovihitsailua ja epoksiliimaa hyödyntäen vanhasta hanskalokeron kattomuovista sai askarreltua vähällä vaivalla kätevän päädyn, muuten niin rumalle puukolla veistetylle vaalealle uretaanipinnalle


Pääasiassa lievää väkivaltaa ja välillä isoja pihtejä hyödyntämällä säästäväinen kaveri ottaa saabin abs boksin liittimestä pinnejä talteen myöhempiä liitoksia varten, joissa hydynnetään saabin(boschin) liitinrunkoja.


Ohjaustehostin kummitteli kostumalla ihan yrittämättä. Pikku stefajumppaa vielä siis tähän väliin.


Kaikkea hassua sitä tuleekin tilailtua..


Kiinnikkeet


Kyllä noi sähköt tosta vielä siistitään :bounce:


ja letkut. Mutta mallailu on onnistuneesti suoritettu ja nyt odotellaan että päästään asentamaan maalattuja osia.


Penkinkiinnikkeet menevät vielä uusiksi pedalboksin tuodessa polkimia hiukan lähemmäs kuskia.

Kun pedalboksi on lopullisesti paikallaan ja pakoputkeen on hitsuuteltu yksi V-band lisää voidaan itse auto ajaa kärrylle ja maalaukseen.

Vaikka moraalikäsitykseeni ei sovi äänien kalastelu, niin vinkkaampa silti että btcf:llä äänestetään foorumin kiinnostavinta projektia vuodelta 2014. Jos foorumilla olet, äänen voi käydä jättämässä mieleiselleen aiheelle täältä (näin jälkikäteen taisin tulla jaetulle kakkos sijalle)

Joko se on aika raportoida tapahtumia :bounce:

Noh, pedalboksihan tuli siis letkutettua ja putkitettua. Ei ahdista ahtaus enää pakoputken kanssa


Sitten kun ilmaus koitti, koettiin myös pettymyksiä. Ei niinkään ilmauksen suhteen, mutta itse pedalboksin. Runko vääntyi jo ilmauksessa sitä polkiessa.


Reklamaatiosähköposti tulille eikä sekään nyt varsinaisesti tuottanut tulosta. Ensin ehdotettiin että tuote olisi kuljetuksessa vaurioitunut, mutta eihän se nyt asentaessa vielä tuollainen ollut. Seuraavaksi sitten ilmoitettiin että pedalbox kuuluu pultata kiinni tuosta takaseinästäänkin ja siihen kuuluu itse pultata tai hitsata vahvikelevy joita heidän verkkokaupastaan pitäisi saada ostettua. Ihan huviksi tarkistin asian eikä niitä siellä näkynyt. Myöskään minkään sortin asennusohjetta/ohjeistusta siitä että heidän tuotteensa eivät ole vielä valmiita käyttöön, vaan niitä pitäisi tosiaan itse hitsailemalla vielä vahvistaa. Kyllästyin asian kanssa painimiseen, eihän tuo vahvistus nyt hommana kovin kummoinen ole. Kiukuttaahan se kun puolen tonnia heittää euroja menemään ja sitä vastaan saa tällaista. Kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, että kannattaako tällainen ostaa vai kenties sijoittaa parempaan. Omasta mielestä tästäkin tuli kieltämättä ihan kalu kun suoristi ja hiukan käytti luovuutta.


Seuraavaksi valmistui pakoputki ja äänimaailma oli kohtuullinen. Valitettavasti äänenlaatu on tasoa perunaPhone, mutta huomaahan tästä että se käy Höyry nousee hiljakkoin kääritystä kosteasta pakoputkikääreestä. Pitihän siinä muutama rinki sutia kesärenkailla lumiseen tallinpihaan samalla.. "koeajolla" havaittiin ongelmia kaarien ja kumien välillä. Mankelilla eivät enää venyneet ja camberia ei saanut enää lisättyä, koska vanne ottii jouseen kiinni. Siinä sitten pohtiessa totesin että iskaritornit tuli tehtyä liian ketuilleen ja eipä siihen mielenrauhan saavuttamiseen ollut enää muuta keinoa kuin tehdä uusiksi.

Elikkäst vanhat pois tieltä


Uutta heppaillen parempaan kohtaan. Yläpäät siirtyivät kukin noin 40mm sisemmäs








Johan sai camberit tappiin ja samalla ehkä tuli hiukan säädettyä korkeuttakin

Vanhat lokarin kaarethan olivat aikalailla kasaan parsitut ja näin jälkiviisaana ainakin omasta mielestäni hiukan typerästi toteutetut.
Lensipä siinä sitten ajatus kaarien vaihdosta ilmoille ja jos ne kerran vaihtaa, miksei niitä korvaisi samantien korkeammilla prefaceliftin kaarilla ja vähän korjaisi sitä bemarien tyyppiongelmaa eritasolokeraista samaan kauppaan. Leikkaa liimaa..

Tästä havainnollistus asiaa tuntemattomille.






Hiano piuha piti tehdä läppärin ja ECUn välille..


Siinä sitten yhteyttä rakennellessa kun koneen lämpö lähestyi 90 astetta, antautui BMW:n vesiventtiili. Onneksi edullinen osa 227€ listahinnalla kl varaosasta sai minut vakuuttumaan siitä, että perinteinen palloventtiili riittää kesäautossa mainiosti. Etenkin kun (toivottavasti) ensitalvena original lämppäri joutuu väistymään turvakaarien tieltä, sijoitus uuteen venttiiliin olisi turha ja käytetty hajoaisi sekin kuitenkin joskus huonoon aikaan.

Vihdoin!


Pohjia hiotessa sen huomaa että aloittelija on edelleen aloittelija..


Tuosta väriä. Halpa=hyvä


Valmis tuote kotio


Ja sitten kasaamaan.

[väizki]

Kaikkea sitä tulee nähtyä. Tämä viettää ekan yönsä ulkona 5.6.2015 odottelemassa huomista työmatkaa



Hommaa vielä piisaa, mutta edistystäkin on  Toivotaan että pysyy kasassa (ja pysyihän se)

11.6. torstai aamuna piti olla laivaterminaalissa seitsämältä. 0622 ruvettiin vielä 30 kilometrin ajomatkan päässä, tallin pihalla vaihtamaan suuttimen tiivistettä. En sano että meni tiukille, mutta ei se alku kovin hyvältäkään näyttäny. Ehdittiin laivaan ja illalla oltiin Tukholmassa, yöllä Mantorpissa ja siinä se viikonloppu sitten sujuikin ihmetellessä muiden autoja. Muutama hämmäsynyt "det ääär SAAAB!?!??!" huudahduskin kuului omalla kohdalla. Noh maanantaina päästiin kuitenkin vielä takaisin kotiinkin.

Tuolla kertyneellä vajaan 600 kilometrin testiajolla ei ilmennytkään enää yhtään varsinaista ongelmaa. Hiukan paranneltiin sähköjä kenttäkytkentänä lisäämällä trionicille nopeustieto ja näin saatiin tyhjäkäyntikartat oikein päälle auton pysähtyessä. Tuntui toimivan kun kytki suoraan bemarin oman nopeusmittarin anturin perään piuhan, kuten K_olli paikanpäällä kertoi tehneensä. Öljynlauhdutin täytynee vielä lisätä. Alle 120 km/h moottortievauhdissa lämmöt pysyivät kurissa jopa kuumana päivänä, mutta hiukan pidemmässä täyskaasupolkaisussa lähenteli 120 astetta... Niin ja juu taitaa tuo pikkugarretti olla aika tiensä päässä.. Tuntuu lämpimänä tyhjäkäynnillä pössäyttelevän aikamoisia öljysavupilviä :rolleyes: Voi toki johtua muustakin, mutta tuota nyt ensimmäisenä veikkaisin.

Muutama foto vielä suoraan Gatebilin jälkeen auto tyhjennettynä, mutta siivoamatta. Tuota legendaarista fitmenttiä joutuu hiukan hieromaan... Niitä ehtii sitte.







Jatketaan puuhastelua kun duunista päästään. Jos ois leima ennen big meettiä  :P


Tosiaan kesä meni sitten Gatebil reisun jälkeen eli aikalailla juhannuksesta syyskuun alkuun merillä. Auto ei silloin luonollisestikkaan päässyt juuri muutamaa tilattua osaa ja kehiteltyjä suunnitelmia enempää etenemään. Kotiutumisen jälkeen taas itselleni tyypillisesti verkkaiseen tahtiin jatkoin näpertelyä auton kimpussa.

Kesäisellä retkellämme naapurimaahamme ajoimme 200-250 kilometriä per suunta. Valtaosa moottoritienopeuksia ja osuihan sinne jokunen hetki Tukholmalaisessa ruuhkaliikenteessäkin. Vesien lämmöt nousivat hitaassa ajossa paikoin hiukan yli sadankin asteen, mutta keittämisiä ei kuitenkaan jouduttu kokemaan. Varatermarikin oli takakontissa, mutta lämmöt pysyivät hanskassa sen verran hyvin, että en nähnyt tarpeelliseksi sitä vaihtaa ja ottaa riskiä tiivistysongelmista kaukana kotoa. Jonakin lomapäivänä kun kävin kotona laivalta, vaihdoin sen kuitenkin oman tallin rauhassa uuteen.

Pitkässä täyskaasuvedätyksessä, mahdollisesti jonnekkin huippunopeuksien tienoille (tässä on temppuperä, huiput 110, eihän ruotsissa kovempaa saa ajaakkaan :jep: ) öljyn lämpö nousi noin 25 asteisessa kesäpäivässä lähentelemään 120 astetta ja aloin harkitsemaan Saabin alkuperäisen öljynjäähdyttimen asennusta. Ilman termostaattia en sitä kuitenkaan haluaisi asentaa, eihän ne kylmätkään öljyt hyvää tee. Saabissa on vakiona termostaatti siinä öljynsuodattimen jalassa jonka korvasin sillä omatekoisella ryöstölaipalla aikoja sitten.



Suodatinjalka on kuitenkin tallella ja ryhdyin ajankulukseni improvisoimaan siitä jotakin kehityskelpoista. Kuvassa siis alkuperäinen pöydällä ja muokattu kiinni lauhduttimessa. Tuolla tavalla saa valmistettua siis suhteellisen kompaktin letkujen päähän tulevan suodatin-termari-lauhdutin yhdistelmän. Vielä kun saan tuon tigin käytön opeteltua, sulattelen siihen parit nipat noiden reikien jatkoksi. Toisesta öljy sisään ja toisesta tarvittaessa jäähdytettynä ulos.



Pieni koneistusharjoitus tätä letkututa varten. Kai tommosen olis kaupastakin saanut, mutta kierteitä on aina kiva sorvailla.



Kotona katsoin saunan lauteilla keväällä pestyä ja siitä asti kuivunutta lattiamattoa ja mieleeni juolahtikin että sen voisi asentaa. Jos E30 matto on hankala asentaa vakiona paikalleen, niin ei tuo ylimääräinen johtokasa keskikonsolissa, hydraulikäsijarru, pedalboksi, kuppipenkkien kiinnikkeet, 6-piste turvavyöt ja pelkääjän jalkoihin väkerrelty alumiininen "jalkateline" ainakaan päässeet asiaa helpottamaan. Mattopuukko kädessä ja kärsivällisyys mielessä se taipui kuitenkin ainakin oikeaan suuntaan. Kummasti vaikuttaa maton asennuskin kabiinin ilmeeseen.



Laivalla kun olin ja Ruotsin satamastamme Uumajasta sattui löytymään Saab 9000 CSE 2.3l turbo huokeaan hintaan oli pakko soitella myyjälle. Eihän se osannut mitään sivistynyttä kieltä puhua, jotenka motivaatiottomat ruotsintunnit pääsivät todelliseen testiin. Hetken solkotuksen jälkeen kuitenkin uskomattomalla tavalla pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tapaisimme seuraavana aamuna satamassa, hänellä mukanaan auto ja minulla sovittu rahamäärä 3500 kruunua eli noin 380 euroa. Tavarat vaihtoivat omistajiaan vähin sanoin ja ajoin uuden autoni laivaan. Eivätpä siinäkään juuri ne kilometrit tuoneet itseään esille, ihan siisti perus auto. Auto kulki vieläpä Vaasa-Turku välinkin ilman vastustusta. Hyvä ostos.



Kului päivä tallissa ja auto oli lihoina. Myytyjä osia on vaihdelaatikko, etulokarit, etuvalot ja joitakin pikkunippeleitä sieltä täältä. Auto on maksanut itsensä reilusti takaisin ja edelleen halussani on siitä valtaosa ja mikä tärkeintä, moottori apulaitteineen.



Pikkuhiljaa palikat loksahtelivat paikoilleen ja tähän asti ilmenneitä vikoja paikkailtiin. Öljypohja kävi irti jossain vaiheessa mysteerisen vuodon takia ja olihan sieltä yksi sauma ratkennut ja varmasti kaikkea muuta pientä mikä ei enää edes muistu mieleen. Kun "to do" listaan alkoi olla vaikea keksiä uusia kohtia, varattiin katsastus aika ja kahden vuoden kuumotus kohosi huippuunsa. Raikkaana maanantai aamuna starttailin auton kahdeksan aikoihin aamulla ja korjasin vielä pissapojan letkunkin viimehetkellä. Olin asentanut niin pehmeää letkua, että tulipellin läpiviennissä muut johdot saivat puristettua sen kasaan estäen nesteen virtauksen kokonaan. Asia korjaantui vanhalla huolellisesti kovettuneella BMW original letkulla. Suunta kohti katsastusta pelosta täristen. Ehkä myös seisonnan aikana vanteista pudonneet tasapainotus painot lisäsivät tärinää, jännitti kuitenkin. Eihän siellä konttorilla sitten paljoa kehuja kummempaa tarvinnutkaan kuunnella. Hetki pyöriteltiin lappuja kädestä toiseen. Oli kuulemma ilo katsastaa hyvin rakennettua peliä. Se on palkitsevaa palautetta jos jokin. Kun sanoin paljoa kehuja kummempaa, tarkoitan tämän tuoreen lakimuutoksen myötä tullutta pyöränsuuntaustodistuksen tarvetta alustaa muutoskatsastaessa. Siinäpä onkin projektia kun säädät madalletun E30 bemarin camberit ohjearvoihin... :rolleyes: Noh, onneksi on tuohonkin nuo säädöt lisätty projektin aikana. Kun lappu saatiin toimitettua, tuli se leimakin muitta mutkitta. Onneksi auto ei ole silti valmis. Ainakin eteen on hommattava kapeampaa kumia, lisättävä kamberia tai rullattava kaaria.




Tässähän on tuo vanhempi eli trionic5 moottorinohjaus joka ohjaa ahtopainetta magneettiventtiilillä. Tämä trionic5 magneettiventtiili on tyypillisesti helposti hajoava ja kallis ostaa varaosana. Ratkaisuksi on joku Saab harrastaja selvittänyt että miten voi uudemman trionic7 magneettiventiilin saada toimimaan vanhemman ohjauksen kanssa. Tämä uudempi venttiilimalli on toimintavarmempi ja hinnaltaan noin viidesosan vanhemman mallin hinnasta. Tämä operaatio vaatii pieniä softamuutoksia itse ohjaukseen, johtoadapterin ja hiukan kolvailua itse ECUn piirilevyltä.



Ei ollutkaan ihan sitä mitä netti antoi ymmärtää. Neulan osoittama piirin jalka pitää irroittaa ja nostaa ylös padiltään ja piirin viereen oikealle puolelle kolvataan silta kahden juotospisteen välille. Meinasi usko loppua kun paikansin kohteen ja tajusin etteivät sormeni olekkaan niin ketterät.





Homma tuli kuitenkin hoidettua ja purkki asennettua. Hetken toimi hyvin, mutta sitten palasikin takaisin peruspaineille, eikä meno tuntunutkaan enää niin hurjalta. Noh virittelemään läppäriä kiinni ja toimintaan. Päivä siinäkin meni tapellessa, mutta saatiinhan sekin ajantasalle. Vikakoodit lukuun ja hommiin. Kampiakselin asentotunistin varaosa koneesta ja pikkunäpräilyä niin saatiin koodirivi lyhenemään. Enää jäljellä Sond_error ja hast_error. Ensimmäinen ilmeisesti liittyy lambdaan, koska laajakaistalambda on käytössä ja korvannut alkuperäisen. Trionic huomaa ettei siellä ole vastusta lambdan lämmitysvaiheessa ja antaa koodin. Ei pitäisi ymmärtämäni mukaan johtaa vikatilaan. Hast_error sen sijaan saattaakin sen aiheuttaa. Ilmenee kun nopeus moottorinohjauksen laskemana osoittaa maksimiarvonsa. Pitäisi vielä opetella tuo ohjelmointihomma niin, että osaisin muuttaa vaihteiden välitykset ja auton nopeustiedon arvot oikeiksi ja testata että alkaako pelittämään. Nyt trionic näyttää noin tuplana nopeuden verrattuna todelliseen nopeuteen. Tämän päivän testilenkillä saatiin kuitenkin jo ahdot pysymään yli peruspaineiden eli jotain edistystä sain aikaan pienillä johdotus muutoksilla.

Gatebil reisulla havaittiin ongelma tyhjäkäynnillä savutuksen kanssa. Kuumalla koneella hetken tyhjäkäytön jälkeen alkoi pakoputkesta tulla runsaasti öljysavua. Ensimmäinen diagnoosi oli ahdin. Ahtoputken olivat kuivat, jotenka pakopuolelle kurkkimaan. Vika vaikutti suhteellisen ilmeiseltä. Molemmat ovat suoraan ajosta purettuja. Ehjä tilalle ja taas toimii, ainakin vähän paremmin. Eipä sekään ilman dumppia varmaan pitkään kestä.



Äskeiset kaksi ongelmaa johtivat siihen surulliseen tilanteeseen etten tohtinut lähteä tällä tuuloksen season endingiin vaikka se olisikin hienosti toiminut leimapelin neitsytmatkana.

Samalla tein öljyn tulolle kuristimen, kun saabissa ei sellaista vakiona ole, mutta kuitenkin kaikenmaailman nissaneissa sun muissa, joissa samaa ahdinta käytetään, on 1,5mm kuristin öljyn tulossa. Tähän tein varoiksi 2mm reiän. Ei välttämättä hyödytä eikä haittaa, mutta tulipahan tehtyä.



Edellisellä testilenkillä hydraulista käsijarrua testaillessa alkoi yksi teräspunos jarruletkun liitos vuotaa takalinjan haarasta. Auki, putsaus ja takaisin kiinni=pitää taas. Niin ja alkoihan se peräkin tiputtelemaan jotain tippoja äsken alleen, mutta enpä jaksanut enää tutkia vuotokohtaa. Tiedä sitten vaikka ois ollu öljyä vähän runsaasti ja huohottimesta roiskinut.. Hiukan päästiin kuitenkin jo leikkimisen makuun, kun testilenkillä säälimättä polki.



Jepjep, nopeustiedon kanssa on edelleen ongelma ratkaisematta, ei näytä moottorinohjaus aivan oikein, mutta vehkeet rokkaa silti.



Käytiin hiukan Kaanaan radalla leikkimässä lauantaina ja muistui jopa ottaa gopro mukaan, joten sitä pyydettyä videotakin olisi tarjota. Ehkä ei erityisen viihteellistä katsottavaa kun meikäläinen ajaa ensimmäistä kertaa radalla, autolla jolla olen alle 1000 kilometriä saanut ajettua. Ensimmäistä kertaa on auto joka jaksaa mennä luisussa muuallakin kuin jäällä.. Hauskaa siellä ratin takana ainakin oli. Erityisen tyytyväinen olen auton käyttäytymiseen, ohjaus on juuri sellainen kuin osasin toivoa. Voimaa riitti kapeilla renkailla ja pienellä radalla sutimiseen. Saadaan gummit kulumaan niin voidaan vaihtaa paremman kokoisiin.

Hiukan silti opittiinkin. Radalla tahtoo öljynlämpö nousta, joten tuo lauhdutin systeemi täytynee asentaa. Toiseksi, wilwoodin kytkintyösylinteri ei joko ole hyvä, tai sitten se ei kestä olla 3cm päässä pakoputkesta, vaikka alumiiniteippillä ja lämpösuojalla olisikin yritetty lämmönsiirtymistä estää. Täytynee asentaa tuo saabin painelaakeriin integroitu malli sinne kytkinkopan sisälle, niin ei ainakaan se lämpö vaikuta. Hiukan oli nihkeetä nilkuttaa puolitoimivalla kytkimellä tampereelta kotiin.

Valitan gopron huonoa äänenlaatua. Tässä kuitenkin lyhyt videokooste kaikesta matskusta. Laitan myöhemmin sen toisenkin missä spinnaillaan ja poistutaan tahtomatta radalta, ei ehtinyt renderöidä ennen kouluun lähtöä sitä pidempää versiota.

Ja videoon

Mjoo o, ei oo turvakaaria vielä tänäkään talvena asennettu. Eikä paljon muutakaan. On ihan semmonen olo kun olis pitkästä aikaa elänyt, siis muuallakin kuin tallissa. On nähty ihmisiä, reissattu ja jopa käyty koulua.

Ei kuitenkaan hätää, olenhan mä nyt vähän silti autonkin kimpussa tässä talven aikana ollut.

Ensimmäisenä syksyllä piti tehdä vähän hipostellummat camberprikat E36 olka-akseleille/navoille. Kulma jyrsitty oikeaksi ja paksuus tasaan.


Moni varmaan tietää tän tunteen kun vastakierretappi toimii


Seuraavana alkoi stressaamaan keulan arkuus pienille kämmeille. Jos vaikka joku pieni tolppapusu sattuisi keskelle keulaa, vain pari hassua muovia olisi estämässä jäähdyttimien hajoamista. Myös vilkkujen kiinnityksen ollessa pikairroitettavassa puskurissa, niiden johtojen ainainen irroittelu alkoi tympimään. Ratkaisuna puskurin taakse tuleva kiinnikkeiden, törmäysraudan ja vilkkutelineiden yhdistelmä. Keskellä myös tunkkauspiste kun eivät nuo tavalliset tunkit oikein sujahda helman alta. Kuva hiukan nopsaan räspsästy.


Puskuri itsessään pysyy samassa paikassa kuin ennenkin


Holsetti hyllyssä ja motivaatiollisen tekemisen puutetta.. Pakosarjan laipat tilaukseen ja hahmottelemaan.


Mustavalkonen kuva = taidekuva


Enää pari saumaa. Matkin internetistä jotain nissanin aftermarket sarjaa.


Siitä se TIGillä röpöttely sitte lähti ku rupes vaan sulattelemaan


Tuommosta hahmotelmaa, tuo hukkiksen haara on vasta hepattu. Jarruputkille tarvitaan ainaki lisää lämpösuojaa


Siinä samassa alkoikin jo vaihteiston jaksaminen mietityttämään. Mikkolla olikin näppärästi pari ZF laatikkoa siinä vieressä ja joku BeeTeeCeeÄffällä huuteli hoitavansa kytkinkoppasovituksia. Muutama puhelu ja homma oli sovittu, enää tarvittiin vain luovutuskytkinkoppa. Facebookin ja opelklubin foorumin myyntiosiot myivät eioota, kun rikkinäistä ooppelin OHC laatikkoa koitin etsiä, eipä siinä auttanut kun uhrata ehjä varalaatikko. Loppu aski tarjolla jos joku jaksaa noita rempata.


Pikku ajelut ja parinviikon odottelu.




Seuraavaksi miettimään perää. ZF kun on suoralla vitosella ja omegassa se on ylivaihde. Pidin tuosta välityksestä kun siinä nyt oli, eikä haittaisi vaikka olisi vähän pidempikin. Kuvassa nykyisellä rengastuksella kunkin vaihteen vauhti rajarilla eri perillä ja punaisella kierrosluku vitosella satasen vauhdissa.


Lopuksi kerrottakoon kuitenkin että näiden päivitysten osat taitavat sijoittua kesäksi hyllylle. Viimevuodesta on kuitenkin pakoputkea paranneltu ja sen semmoista pikku puhdetta. Lastentauteja oli korjailtavaksi. Öljynlauhdutin asennetaan ennen kun uskaltaa kesäkumeilla lähteä liikenteeseen. Tarkoitus olisi hieroa nyt kauden aikana pikkujuttuja kuntoon ja opetella ajamaan pääpiirteittäin samalla setupilla kuin viimekesänä. Jos vaikka sitä tälle foorumille oleellisempaa ulkonäköäkin hiukan trimmailisi. Lähdetään sitten ensitalvena hakemaan lisää sitä voimaa, jos vihdoin alkaa tuntua siltä, että ratti pysyy kädessä.

Täytekuvia loppuun.






Ei oo auto, mutta teinpähän kynttilänjalkoja joululahjaks :smoke:


Vanha pakoputki roikkui liian alhaalla ja oli vähän hankala, keväällä 2016 korjasin sitten tilanteen.




Seuraava parantelukohde oli öljynlauhduttimen puute. Sen asennus aiheutti hetkellisesti päänvaivaa aikaisemman jäähdytinkiinnikkeen ja alkuperäisen etupalkin takia. Tähän tuli muutos puukkosahalla ja hitsuuttelukoneella parissa illassa.







Alkuperäisestihän b234 koneen öljynsuodatinjalassa on termostaatillinen lähtö öljynlauhduttimelle, jotta öljy ei kiertäisi turhaan lauhduttimesta ja täten jäisi lämpeämättä oikealle toimintalämpöalueelleen. Ylijäänyttä alkuperäistä öljynsuodatinjalkaa hyväksikäyttäen ja siihen hitsaamalla nippa, siitä tuli inline mallin termostaattihaara öljyletkuun. Tähän hitsattiin vielä kiinnike josta se ruuvvattiin koriin.



Suunnilleen näillä muutoksilla lähdettiin kesään 2016, jonka auto onkin toiminut lähes moitteettomasti päivittäisessä käytössä. Yhtä hämmentävästi haljennutta vesiletkua lukuunottamatta, joka aiheutti vielä hämmentävämmin käyttäytyvää vesivuotoa. Olin elokuun loppupuolella veneharrastuksen parissa ja odotellessani lakan kuivumista tartuin lasikuituvehkeisiin. Pitkään oli ollut mietinnässä jonkinlaisen ilmanohjaimen tekeminen keulalle. Etupuskurin alaosassa olevat reiät kohtaavat nimittäin suoraan runkopalkin ja näin ilmavirta ohjautuu osittain auton alle ja jää menemättä jäähdyttimelle. Ilmanohjaimen tarkoitus on siis nostaa ilmavirta välijäähdyttimen alitse varsinaiselle jäähdyttimelle. Paria työtuntia myöhemmin olin tyytyväinen asennukseen.





Enemmän herätetekele oli lasikutiuinen kattoluukku. Tämän korimallin kattoluukkuun tapaa tiivistyä kosteutta, joka itse ulkopellin ja jäykkäripellin välissä aiheuttaa silminnähtävää tuhoa. Tämä projekti on vielä kesken, mutta täytynee tehdä samalla muutama varastoon kun nyt muottikin tuli tekaistua.



Jyväskylän lahja suomiräpille vetäsi nimmarin alkuperäiseen luukkuun, valitettavasti enemmän väriä hyppäsi muottiin, kuin jäi luukun pintaan.






Jos nyt tänne asti olet kertomuksen lukenut niin ansaitset mielestäni papukaijamerkin. Itse en ole enää aikoihin jaksanut lukea tätä läpi ja hiukan välillä mietityttää mitä kaikkea siellä lukeekaan. Tulevaisuuden suunnitelmissa ykkösenä turvakaaret ja reilu sisustapäivitys. Sen jälkeen sitten sitä voimaa, vaikka onhan se näinkin aika ripeä.

[väizki]

[Tuha]

Mielenkiintoinen projekti

[kribe]

Bullia lainaten: ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa!

Erittäin mielenkiintoinen projekti ja todellista tekemisen meininkiä. Tällaisia projekteja on mukava seurata oli auto ja tekniikka mitä hyvänsä.

[Saab.96]

On se mukava katsoa ku on joku jolla työkalut pysyy hyppysyissä

Pitää nostaa hattua, on tossa sen verran monta itse valmistettua osaa.

[V-M]

Hienoa! Hyvää tarinaa ja asiallista jälkee!

V-M

[f-19]

Hieno projekti, hyvä kerronta ja rakenne, hyvät kuvat, peukku!

[jooseppi78]

Viehättäväähän tuo on. Syvä kumarrus tekijää kohtaa ja niinhän sitä sanotaan että toiset tekee mitä osaa ja toiset näköjään mitä tahtop.

[Keme]

Tää on huikeen hieno toteutus kaikin puolin! Sen lisäksi toi projektitarinointi on hyvin kirjotettu ja kuvattu.

[jcarlson]

Mitäs ongelmia nopeustiedon kanssa vielä on? T5Suite Runtime -> Basic symboleista löytyy pulses_per_rev! (pulssien lukumäärä per renkaan kierros), radius_of_roll! (renkaan vierintäkehä) ja gear_st! (kokonaisvälitys). Noita muuttamalla pitäisi saada näyttämään ihan oikein.

[mikan]

Kyllä pitkänkin jutun jaksaa lukea, kun on mielenkiintoista tekstiä ja inspiroivia kuvia.
Tuollaista projektikuvausta lukiessa jää aina miettimään kuinka monta työtuntia joutuu osaava kaverikin tekemään?
Saati sitten tällainen jolla ei ole omaa sorvia, tiggiä ja peukalokin vähän keskemmällä...

t. Mika, jolla käyttiksenä Saab ja BMW

[tetammi]

Kokonaan tuli luettua läpi, hieno projekti kyllä.

[väizki]

Mukavan kannustavaa palautetta, kiitos

Mitäs ongelmia nopeustiedon kanssa vielä on? T5Suite Runtime -> Basic symboleista löytyy pulses_per_rev! (pulssien lukumäärä per renkaan kierros), radius_of_roll! (renkaan vierintäkehä) ja gear_st! (kokonaisvälitys). Noita muuttamalla pitäisi saada näyttämään ihan oikein.

Juu nuo arvot joita pitää muuttaa on mielessäni varsin selkeänä, mutta en ole vieläkään ehtinyt paneutumaan siihen, miten saan niitä muutettua. Läppäri on kiinni ja lukee online dataa ja piirtää logit jne. Tiedän myös että tarvitsen sen ohjelmointijänitteen, jolle olen tehnyt näppärän liittimenkin sinne kojelaudan alle.

Autossahan ei siis enää ole sitä saabin vakio diagnostiikkatöpsöliä, vaan rs232 suoraan lawiceliin ja erillinen pistoke ohjelmointijännitteelle. Nyt se näyttää muistaakseni puolet liian vähän nopeutta ja sehän ei varsinaisesti toimintaa haittaa, etenkin kun pikkuvaihteiden ahtorajat on +1.5 bar muistaakseni.

Se mitä pitää tehdä tietokoneen ruudulla, jotta se tieto saadaan muuttumaan tuolla purkissa on epäselvää. Ajanpuute, ei en ole ehtinyt asiaan paneutua. Jos jossakin on oikeasti selkeät ohjeet, niin linkki olisi kiva. Säästää senkin vaivan kun ei tarvitse etsiä.

Samalla nyt kun tässä apuja kysellään, niin kysytään toistakin ongelmaa. Miksi pikku garretit alkavat savuttamaan tyhjäkäynnillä? Kestää pari tuhatta kilometriä ja sen jälkeen kun seisoo tyhjäkäynnillä muutaman minuutin niin jo tupruttelee. Nyt kolmas menossa ja taas tallin pihalla oli aikamoinen pilvi kun jätin auton hetkeksi lämpiämään ennen lähtöä. Kaksi ensimmäistä ahdinta pistin vielä huonon tuurin piikkiin... Ahdin on vaakasuorassa ja jälkikäytän minuutin tai pari ennen sammutusta ja ajelen viimeiset kilometrit hiljakseen. Öljyn paluu on toteutettu letkulla ja kaatoa on varmasti riittävästi. Voisikohan letku olla huonoa ja jotenkin turvonnut sisältä umpeen. Piti kyllä olla öljynkestävää.